Isäni kuoli kaksi viikkoa ennen tämän kesän Hauhon musiikkijuhlien alkua. Isä oli neljäs lapseni, sairastui alzheimerin tautiin jo kymmenen vuotta sitten, mutta oli aivan viimeisiä aikoja  lukuun ottamatta varsin hyvin orientoitunut. Isän elämän viimeiset puoli vuotta olivat raskaat sekä isälle että meille omaisille, isä halusi kuolla ja puhuimme asiasta usein. Isä antoi jo vuosia sitten ohjeet hautajaistoimenpiteistä: ei kirkollisia tilaisuuksia (isä ei kuulunut kirkkoon), tuhkaus, tuhkat mereen Sipoon selälle, ilmoitus Hesariin ja tavarat kaatopaikalle. Lupasin isälle jo aivan sairauden alkuvaiheessa, että pitäisin hänestä huolta – tämän lupauksen pidän aivan loppuun saakka. 

Vaikka isän kuolema oli odotettu ja ei todellakaan mikään yllätys, reagoin tapahtuneeseen jopa ruumiillisesti. Suru vei voimat ja tuskin koskaan olen ollut niin uupunut kuin noiden isän kuoleman jälkeisten kahden viikon ajan. Senioritalon asunnon tyhjentäminen ennen kuun vaihdetta ja kaikkien mahdollisten liittymien ja tilausten irtisanominen sekä perunkirjoitusprosessin aloittaminen oli pakko hoitaa – oli uupunut tai ei. Vaimoni ja lasteni korvaamattoman tuen avulla puskin läpi nuo helvetilliset kaksi viikkoa ja onnistuin pitämään itseni jotenkin kasassa, vaikka mielessä kävi jopa osaltani Hauhon musiikkijuhlien peruuttaminen. 

Kaikenlaisista yllättävistäkin tilanteista olemme Hauhon musiikkijuhlien 24-vuotisen historian aikana selvinneet ja kukaan meistä ei ole korvaamaton. On ollut kuitenkin hyvä ratkaisu, että meitä lopullisia vastuun kantajia on ollut kaksi. Jos minulla on ollut “happi vähissä”, niin Mikko on siinä hetkessä kantanut enemmän vastuuta ja toisin päin. Lopulta oli suuri helpotus päästä Hahkialan Uiskolan seesteiseen huomaan ja keskittyä isän kuoleman sijaan ihaniin taiteilijoihimme ja henkilökuntaamme joiden kanssa seurusteleminen ja soittaminen antoi minulle aivan uskomattoman määrän voimaa. 

Ja lopulta tämän kesän Hauhon musiikkijuhlat sujuivat varsin hyvin. Yleisöä oli mukavasti. Hämeenlinnan raatihuoneelle kuulijoiden houkutteleminen vaikuttaa olevan haastavaa – johtuneeko sitten siitä että raatihuoneen juhlasali oli pitkään konserttikäytöstä pois – mutta uuden perinteen aloittaminen vaatii meiltä tulevaisuudessa vain lisää työtä. Mahdollisuus järjestää konsertteja aivan kaupungin keskustassa loistavassa miljöössä on meille todella tärkeä etu ja tästä emme aio tulevaisuudessa luopua. Samuli Putro houkutteli Hauhotalolle kuulijoita juuri sen verran kuin tuohon tilaan sai ottaa. Olin iloinen myös vierailustamme Mikonheikin talossa, jossa aina on aivan erityisen intensiivinen ja lämmin tunnelma. 

Elämä on mielestäni kuin suuret arpajaiset, koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee ja kuka viereltä lähtee. Elämisessä auttaa periksi antamattomuus ja nöyryys niiden asioiden edessä joihin emme voi vaikuttaa. Kuolema meillä on aina keskuudessamme, sille emme valitettavasti mitään voi.