Murhia on tutkittu Palanderin talossa vuodesta 2018 erilaisilla teemoilla. Viimeinen ryyppy
oli Pirtukeisarin murha, Kohtalon portaissa oli murhattu Tavastkallion perheen keittäjätär,
yhtenä vuonna oli Venäjän vallan viimeisiä hetkiä.
Aiempina vuosina mysteerin käsikirjoitukset on tilattu ulkopuoliselta yritykseltä, mutta tänä
vuonna museon henkilökunta on tehnyt kaiken itse käsikirjoituksesta roolihahmojen
toteutukseen.

Tämän vuoden kattaus alkoi Täysihoitola Lintukodossa:
“Eräänä täysin tavanomaisena iltana Paikallisessa Täysihoitola Lintukodossa, kun ruokailun
jälkeen vieraat ovat siirtyneet saliin nauttimaan musiikista, toistensa seurasta ja ehkä
juomistakin, eräästä huoneesta kuuluu valtava pamaus! Kaupunginlääkäri Pipping löytyy
kuolleena ja kaikki vieraat ja talonväki ovat epäiltyjä.”

Kaupunginviskaalin apujoukot (pelaajat) tulivat sisään keittiön ovesta. Keittiössä piikatyttö
otti meidät vastaan ja kertoi, että talossa on tapahtunut kauheita ja ehkä pamauskin on
kuulunut. Piika sanoi, etteivät hän ja renki liity mitenkään murhatapaukseen, minä ryhdyin
epäilemään tuollaista selittelyä, olimmehan tulleet ratkomaan murhaa. Saimme
tutkintavälineitä mukaamme, talon pohjakaavan ja huonejärjestyksen sekä talossa olevien
henkilötiedot.

Seuraavaksi siirryimme Salonkiin, jossa oli neiti Ulrika Ottelin melko hysteerisessä tilassa,
tohtori Pipping oli kuollut hänen huoneessaan, noin vain odottamatta ja silmänräpäyksessä.
Neiti Ottelin oli niin hysteerinen ja sekava, että hän oli lähdössä omaan huoneensa. Oven
avattuaan löysimme ruumiin oven takaa. Neidillä ei ollut aavistustakaan kuka vainaja olisi
ollut. Hämmentyneinä ruumiista siirryimme eteiseen, jossa meitä odotti neiti Hedwig
Baranowski, melko vähäpukeisena ja juhlineen oloisena, kertoi poksautelleensa
kuohujuomia liikemies Remunoffin ja kaksoissisarensa kanssa. Eteisessä olleista tavaroista,
joita en tutkinnallisista syistä voi mainita, päättelimme, että löytämämme ruumis on tohtori
Pippingin vaimo.

Salissa meitä odotti neiti Augusta Weckman, joka on talon rouvan ystävä ja tullut Helsingistä
apuun Täysihoitolaa hoitamaan. Augusta oli oikein hieno rouva, hermostunut ja sekava.
Vähän yritti vierittää syytä Neiti Ulrika Ottelinin niskaan. Kysyttyämme tunteeko hän rouva
Pippingiä, vastasi hän meille, että on aika niskojaan nakkeleva ja alentuva Lintukodon naisia
kohtaan. Tässä vaiheessa minulle oli vielä epäselvää onko vainajia 1 vai 2 . Olimmeko
sekoittaneet herra ja rouva Pippingin vai olivatko, molemmat vainajia?

Ruokasalissa, seuraavassa huoneessa leskirouva Thelma Boissonne puhui kuin papupata,
en enää muista saimmeko suunvuoroa kovinkaan paljoa. Tutkintaryhmämme jäsen kysyi
rouva Boissonnelta, pöydällä olevasta lyhdystä, johon rouva napakasti vastasi: “Se on
kynttilänjalka !”

Kysyttäessä hänkin kertoi että rouva Pipping oli melko töykeä henkilö, mutta
juuri tänään hän oli torilla ollut hyvin mairea. Tohtori Pipping sen sijaan kuoli äkisti. Tässä
vaiheessa ryhmämme alkoi ihmetellä Lintukodon asiakasjakaumaa, joka kuulosti
miespohjaiselta !? Minkälainen Lintukoto tämä onkaan.

Siirryimme tutkimuksissamme
seuraavaan huoneeseen, makuuhuoneeseen, jossa sängyn päällä päällä makasi ilmiselvästi
kuolleena mieshenkilö, joka osoittautui tohtori Pipping-vainajaksi. Hovimestari Leopold
Lassilasta ei paljoa irronnut, ystävällisesti vastaili kysymyksiimme.
Viimeisenä herrain huoneessa tapasimme kaupunginviskaalin. Kerroimme hänelle
epäilymme ja mahdollisen murhaajan henkilöllisyyden. Viskaali otti kiinnostuneena tietomme
vastaan ja vie asian eteenpäin oikeusistuimeen. Oikeudenkäynnistä kirjoitettiin sittemmin Uusi Suometar lehdessä vuodelta 1870.

Käsikirjoitus oli kiehtovasti laadittu, roolihahmot olivat osissaan uskottavia ja persoonallisia.
Ihailin henkilöiden samaistumista rooleihinsa, he eivät aina voineet tietää mitä kukin ryhmä
kysyisi. Loistava esimerkki on tuo meidän ryhmämme “kynttilänjalka-huomautus.”
Leskirouva Weckmann oli juuri niin päällekäyvä ja hienosteleva, kuin vain Lintukodon
johtajattaren kuuluu olla, koruineen kaikkineen.

Henkilöt sopivat pukuineen ja olemuksineen Palanderin talon sisustukseen ja henkeen,
niinkuin asuisivat siellä .

Peli itsessään oli riittävän haastava ja hauska, tosissamme paneuduimme tehtävään.
Meille tämä oli ensimmäinen kerta, olimme omissa rooleissamme untuvikkoja, seuraavalla
kerralla otamme jämäkämmän otteen, etteivät neidit meitä huiputa viattomuudellaan.

Odotan suurella mielenkiinnolla ja innolla seuraavaa Mysteeritapahtumaa.
Museot ovat tulleet kävijöitä lähelle mielenkiintoisilla näyttelyillä ja tapahtumilla, uusi ja
vanha aika on saatu lähestymään toisiansa hienolla ja riittävän arvokkaalla tavalla.

Museokävijät ovat koko valtakunnassa lisääntyneet esimerkiksi vuonna 2021 kävijöitä 4,3
miljoonaa ja vuonna 2022 6,9 miljoonaa kertoo Museoviraston kävijätilasto, eikä ihme.

Murhamysteeristä saat lisätietoa täältä.