Mitä odottaa kulttuurilta vuonna 2024
Olisipa mukava kuulla millaisia odotuksia ja suunnitelmia sinulla on alkaneen vuoden
kulttuuritarjonnan suhteen ja mitä merkitystä kulttuurihorisontin kiikaroinnilla on itsellesi.
Kulttuurikokemusten tavoittelu ja ennakointi lienee paljolti kiinni omista mieltymyksistä ja
kokemuksista, mutta myös siitä miten kulttuuria meille tarjotaan ja mistä lähteistä tietoa
tuotetaan. Omat tietoni kulttuurin tarjonnasta saan pääosin Hämeen ja Helsingin
Sanomista ja Hämeenlinnan Kaupunkiuutisista, toki myös netin, tv:n ja kulttuurialan lehtien
välityksellä. Erityiskiitos kulttuuriuutisista ja taidetapahtumien arvioinneista niille
paikallislehdille, jotka edelleen niitä kirjoittavat, tiedossahan on, että kulttuuritoimituksia on
useissa lehdissä joko huomattavasti supistettu tai lakkautettu jopa kokonaan.
OKM on nimennyt vuoden 2024 kansallisen sivistyksen teemavuodeksi ja sen tarkoitus on
olla osallistava ja innostava tapahtumien ja sivistyksen uudelleen sanoittamisen vuosi,
teemoina mm. kulttuuri ja taide sivistyksen edelläkävijöinä. Itse odotan vuoden
taidetapahtumilta juuri tätä sivistyksen uudelleen sanoittamista ja edelläkävijyyttä. Olen
huolissani lisääntyvästä sivistyksen ja sivistyneen käyttäytymisen vähenemisestä ja
joutunut pohtimaan mistä kulttuurin merkityksien ja saavutettujen inhimillisten arvojen
väheksyntä johtuu. Toivon, että tulevasta kulttuuritarjonnasta edes osa tavoittaisi tavalla
tai toisella nämä kulttuurin merkityksiä vähättelevät tahot ja ihmiset ja ravistelisi heidät
hereille.
Kotikaupunkini tarjonnasta poimin muutaman kiinnostavan esimerkin, joilla
näyttäisi olevan tarjolla joitain uusia avauksia ja näkökulmia. Hämeenlinnan Taidemuseo
tuo näytille yhden liian vähälle huomiolle jääneen paikallisen tekstiilitaiteilijan Laila
Karttusen tuotantoa ja kolmen taidemuseon yhteisesti tuottaman Taidevaltakunta-
biennaalin. Näyttely on kiinnostava yhteistyöprojekti ja hyvä ajatus lähteä luomaan
konseptia, joka sisällöllisesti saattaa avata meille näkymiä siitä mitä tulevaisuus tuo
tullessaan ja mikä merkitys taiteella siinä on.
Teeman mukaisen taiteen toteuttamisen
osalta olen tosin kuullut taiteilijoilta palautetta, että teosten työstämisaikaa olisi ollut hyvä
suoda taiteilijoille tätä projektia varten enemmän ja raadissa olisi kuulunut olla työkseen
taiteen tekemisen näkökulmasta teemoja pohtivia henkilöitä. Uutena konseptina
Taidevaltakunta on hieno lisä Taidemuseomme nykytaiteen tarjontaan, jota
Hämeenlinnassa on myös edistänyt jo vuodesta 1973 lähtien Ars-Häme ry ja Taidehalli
Häme ainutlaatuisilla näyttelyillään.
Vuoden tulevasta kulttuuritarjonnasta innostuin myös Susanna Leinonen Companyn
tanssiesityksestä NASTY. Upeeta, että nykytanssia tuodaan nähtäväksi kaupunkiimme.
10-vuotias Tehdas tanssii festivaali on omalta osaltaan tehnyt tunnetuksi tanssitaidetta
laajemminkin meille ja tätä tarvitaan, sillä ”Dance is the hidden language of the soul” kuten
Martha Graham sen aikoinaan ilmaisi.
Alkukesän osalta odotan myös ÄMYä, ensi kesän Hämiksen Woodstockia. Larjon Ollin
näyttelyä ei enää tarvitse odottaa, se on jo täällä ja Ollia mukaillen: ”Ihmisparsat – meillä
on kaikki ihan hyvin”