Mielipuhaltimeni ja höytyvien karkelo
Perjantaina 14.6. Linnajazz-klubi valtasi Vanain terassin. Valoisassa kesäillassa havisevat koivut,
grillistä leijailevat houkuttelevat tuoksut ja varsin runsain joukoin paikalle saapuneiden ihmisten
puheensorina, loivat rennon, iloisen tunnelman. Itse ilahduin suunnattomasti bongatessani bändin
instrumenttien joukosta tuuban, mielipuhaltimeni. Jostakin syystä tuo massiivinen torvi on aina
miellyttänyt minua suuresti, joten odotukseni illan musiikillisesta annista ampaisivat astetta
korkeammalle havainnon tehtyäni.
Musiikista vastasi siis Thomas New Orleans, ukrainalaislähtöisellä Sasha Charkinilla vahvistettuna.
Funk-, lattari ja jazzsävelmiä tulkitsevan ryhmän vahvuuksiin luetaan improvisaatio ja höyryävä
yhteensoitto, eikä tuota määritelmää käy kiistäminen. Ryhmän jäsenet ovat Kalle Katz, Thomas
Törnroos sekä Kenneth Ojutkangas ja lisävahvistuksena mukana jo mainittukin Sasha Charkin
pasuunoineen. Kaikilla heillä varsin kunnioitettava meriittilista musiikin saralta, kuinkas
muutenkaan. Asetuin siis pönöttämään väijyntäasemiin ja tuijotin tuubaa odottavasti. Pian
odotukseni palkittiinkin, ja Kenneth Ojutkangas tarttui ilahduttavaan instrumenttiin.
Ryhmä loihti instrumenteistaan mukaansatempaavan svengaavia, juurevia ralleja, jotka loivat
perisuomalaiseen kesäiltaan aimo säväyksen suuren maailman tunnelmaa. Sellaista soljuvan
menevää musiikkia, josta välittyy soiton ilo, melodioista nauttivat yhtä lailla kuulijat kuin itse
soittajatkin. Sitä höyryävää yhteensoittoa ja improvisaatiota siis, riemastuttavaa kuunneltavaa. Ja
se perisuomalainen, kesäinen atmosfääri sitten, niin ikään riemastuttava detalji,havisevat koivut ja
liplatteleva järvi taustoittamassa hämyisiltä suurkaupungin kaduilta tuttua boogieta, kontrasti oli
ilahduttava. Jopa ilmassa leijuvat voikukan höytyvät näyttivät karkeloivan sydämensä kyllyydestä
jazzin tahtiin.
Se tuuba puolestaan, se tuuttasi juuri niin messevästi kuin ajattelinkin ja erityisesti alarekisteri toi
kappaleisiin sitä höyryävää, juurevaa ärhäkkyyttä, joka tämän tyylilajin musiikissa rytmiräpylää
viehättää , ainakin näin allekirjoittaneen vinkkelistä; rähjäinen tennari taputteli hietikkoa minkä
ennätti. Myös lenkkeilijöitä ja muita satunnaisia ohikulkijoita kerääntyi kuuntelemaan siinä määrin
kosolti, että uskaltaisin väittää soitannan vedonneen laajemmaltikin.
Yleisesti ilmapiiri oli hyvin viihtyisä, rento ja ennen kaikkea iloinen. Hidastempoisemmissakin
kappaleissa pysyttiin koko ajan iloisuuden puolella, raastavaa tunteiden myrskyä tai dramatiikkaa
ei ilmoilla ollut musiikin, eikä yleisönkään puolelta, joten tapahtuman voisi määritellä sellaiseksi
hyvän tuulen karkeloksi. Hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja hyvää musiikkia, mitä sitä muuta tarvitsisi
onnistuneeseen iltaan. Ajoittain navakaksikin yltynyt tuulikaan ei meininkiä haitannut, esiintyjien
katu-uskottavat jazz-päähineet eivät lennelleet, eikä yleisö hytissyt kylmissään, puhurintyngän
panivat merkille vain ne höytyvät, jotka yltyivät yhä villimpään karkeloon.
