Jokin aika sitten luin verkkomedia Long Playsta kerrassaan erinomaisen jutun kapellimestari-säveltäjä Esa-Pekka Salosesta https://www.longplay.fi/pitkat/aika-vs-salonen. Tuon jutun kirjoittanut toimittaja Suna Vuori vakuutti minun lisäkseni mitä ilmeisimmin myös jutun päähenkilön, sillä vastikään he ovat julkaisseet mainion ja varsin laajan kirjan “Esa-Pekka Salonen. Teemat” (Siltala 2025).

Salonen on kiistatta menestynein aikamme suomalainen klassisen musiikin esittäjä ja varmasti myös tunnetuimpiin lukeutuva elossa oleva suomalainen. Tosin kapellimestarimaailmassa vielä varsin nuori Klaus Mäkelä on kovaa vauhtia ilmestymässä rinnalle – ja ennen pitkää kenties jopa ohituskaistalle.

EPS on ollut myös itselleni tärkeä hahmo; yläasteikäisenä, musiikkialan alkaessa tosissaan kiinnostaa, tuli katsottua VHS-kasetilta lukuisia kertoja mainio “One Minute Maestro” -dokumenttielokuva (joka muuten löytyy edelleen Yle Areenasta. https://areena.yle.fi/1-4501802). 

Ammattiin päätymisen jälkeen on taas ollut ilo työskennellä Salosen kanssa melko säännöllisestikin RSO:n ja Avanti!:n kanssa. EP kertoo muistavansa RSO:n hänelle nuorena antamat tilaisuudet ja palaavansa aina mielellään orkesterin pariin. On myös varmasti itse kullekin mukavaa työskennellä ainakin parin vuoden välein omalla äidinkielellään.

Tarkoitus ei ole kirjoittaa kirja-arvostelua, mutta koska tätä tiiliskiveä ahmiessa tuli lukuisia kertoja pysähdyttyä miettimään jotain EP:n mainiosti verbalisoimaa oivallusta, ajattelin kerätä valittuja ajatuksia tähän juttuun. Ilman kummempaa priorisointia tai oikein muutakaan järjestystä.

Kansainvälinen yleiskieli – ja salakieli

“Lingua franca” – eli kansainvälinen yleiskieli. Nykyäänhän englannilla on usein tämä asema, mutta varsinainen “Frankkien kieli” aikanaan Välimeren alueella käytetty sekoitus latinalaisia kieliä. Tätä yksinkertaista kieltä ymmärsivät usein niin kauppiaat, seikkailijat kuin merirosvotkin. Toisena aikana yleiskieli saattoi olla latina, joskus taas ranska tai saksa. Omat yleiskielet löytyvät luonnollisesti myös esim. Aasiasta ja Afrikasta.

Ammattimuusikkonahan asian pitäisi oikeastaan olla itsestään selvä, mutta jollain tavalla Salosen kommentti nuottikirjoituksesta nykyajan lingua francana vähän herätti. Länsimainen – eli meidänkin käyttämämme perinteinen nuottikirjoitus on nimittäin kieli, jota ymmärretään muusikoiden keskuudessa käytännössä missä päin maailmaa tahansa.

Tietenkin nuottikirjoituksen tulkitseminen vaatii vaikuttavan lopputuloksen saavuttamiseksi myös kulttuurista ymmärrystä. Pelkkien oikeiden sävelkorkeuksien ja aika-arvojen suorittaminen ei tietenkään riitä kovinkaan pitkälle, mutta kyllä teoksen tunnistaa, vaikkei sanaakaan yhteistä puhuttua kieltä säveltäjän ja muusikoiden välillä olisi.

Musiikki on tietenkin myös vertauskuvien kieltä. Olen kieltämättä itse hieman vierastanut ajatusta esimerkiksi Dimitri Šostakovitšin sinfonioiden ja muidenkin teosten syvällisempien merkitysten tulkinnasta, mutta niin vaan Salonen kertoo aikanaan Los Angelesin filharmonikoissa soittaneiden pietarilaislähtöisten muusikoiden muistelleen, miten olivat nuorina leiriytyneet Pietarin Filharmonian oven eteen saadakseen lipun uuden sinfonian kenraaliharjoitukseen. Viikkokausia etukäteen nämä spekuloivat sillä, minkälainen uusi teos kenties on ja mitä aiheita se käsittelee ja miten. Analysointia jatkettiin luonnollisesti myös jälkikäteen. Tuohonkaan aikaan itänaapurissa ei voinut ääneen sanoa monia asioita – taideteokseen ne sen sijaan pystyi verhoamaan.

Aikamittakaavasta ja amerikkalaisten ylpeyksistä

Salosen tarinoissa tulee myös mainittua klassisen musiikin maailman suunnittelun perspektiivi. Itsekin sivusin joskus tätä aihetta blogijutussani, missä pohdin muusikoiden kohtaamaa ajanhallintaa – esitystilanteen millisekunneista suunnittelun vuosikalentereihin https://www.hauhofestival.fi/aika/. 

EPS kertoo lounastaneensa huippusuositun islantilaisartisti Björkin kanssa ja ehdottaneensa tälle yhteistyötä tilaamalla klassisilta nykysäveltäjiltä Björkille lauluja: “Tapahtui se tyypillinen. Björk oli ihan että joo, mahtavaa, mitä teet elokuussa? Minä kysyin, että minkä vuoden elokuussa. Kun Björkille valkeni, että suunnittelemme asiaa, joka voisi toteutua ehkä kolmen vuoden päästä, hän totesi, että tämähän on järjetöntä.”

Tämän eron olen itsekin todennut. Vaikka Hauhon musiikkijuhlilla ei vuosien päähän suunnitellakaan, on omassakin työkalenterissa suunnitelmia ainakin parin vuoden päähän. Isotkin rockfestarit taas saattavat buukata esiintyjiä hyvinkin lähellä tapahtumaa, kun kenties haistelevat sillä hetkellä pinnalla olevia ja nousevia artisteja.

Tähtiartistit ovat osa myös amerikkalaista orkesterikulttuuria. Musiikkimaailmaan kasvaessa oppi pikkuhiljaa tuntemaan maailman parhaimmistoon kuuluvia sikäläisiä orkestereita, kuten Cleveland, Philadelphia, Chicago, Detroit jne. Nämä suurkaupungithan eivät nykyisin ole välttämättä viihtyisyydestään tunnettuja, mutta Amerikan sisällissodan jälkeen ne nousivat tärkeiksi talous- ja teollisuuskeskuksiksi. Luonnollisesti niihin haluttiin tällöin myös omat orkesterit.

Orkesterit olivat useimmiten eurooppalaisten siirtolaisten perustamia ja kaupunkien yhteisiä ylpeydenaiheita. Tuohon aikaan upporikastuneet teollisuuspatruunat tukivat laajasti kulttuuria, hankkivat mm. eurooppalaisten mestareiden taideteoksia ja myös palkkasivat huippumuusikoita ja vierailijoita sinfoniaorkestereihin.

Esimerkkinä kotiorkesterin asemasta EPS kertoo Chicagon sinfoniaorkesterin palanneen vielä vuonna 1972 maailmankiertueelta ja sen muusikoiden ajaessa ylikapellimestari Georg Soltin kanssa kuorma-autoilla riemusaatossa kaupungin läpi kymmenien tuhansien asukkaiden hurratessa katujen varsilla “World´s Greatest Orchestra” -kyltein varustautuneina. Nykyäänhän tällainen liittyy enemmän menestyneiden urheilujoukkueiden juhlintaan – mutta ehkäpä taas joskus!

Paljon muitakin herkullisia tarinoita ja älykästä pohdintaa kirjan melkein seitsemälle sadalle sivulle mahtuu. Paljon sivutaan hyvinkin spesifejä musiikkimaailman asioita ja henkilöitä, mutta uskon, että vaikkei musiikkimaailma olisikaan tuttua, on teoksella paljon annettavaa – joten tätä kirjaa voi todellakin suositella!

Hauhon musiikkijuhlilla hengähdetään hetkeksi hienosti sujuneen vuoden jälkeen. Pian kuitenkin julkaistaan ensi kevään Verkatehtaan-sarjamme konsertit ja viimeistellään vuoden 2026 festivaalisuunnitelmia. Ennen Kulttuurimedian syntyä on kirjoiteltu juttuja myös omille sivuillemme, niitä voi silmäillä osoitteesta https://www.hauhofestival.fi/blogi.

Ja tuoretta tietoa varten kannattaa taas tilata uutiskirjeemme: https://www.hauhofestival.fi/kuulolla