Aulis Harmaala

Aulis Harmaala on suomalainen kuvataiteilija, joka on syntynyt Pohjois-Suomessa 1960-luvulla. Hän varttui maanviljelijäperheessä, jossa vahva kädentaitojen ja omaehtoisen tekemisen perinne oli keskeinen osa elämää. Harmaalan perheessä ei tunnettu taidetta, mutta hänen lukion kuvaamataidon opettajansa kertoi hänelle Limingan taidekoulusta. Tämän koulun opetuksen avulla Harmaala alkoi vähitellen edetä taiteilijan urallaan ja opinnoissaan aina yliopistoon saakka.

Harmaalalle taiteen ja elämän yhdistäminen on aina ollut keskeistä. Hän korostaa, että ilman elämänkokemuksia ja halua tutkia niitä muiden ihmisten kanssa ei synny taidetta. Hänen teoksensa pyrkivät herättämään erilaisia tuntemuksia ja ajatuksia katsojissa, ja hän toivoo vuorovaikutteista keskustelua teostensa ympärillä. Harmaalan mukaan tärkeintä on katsojan halu pohtia asioita ja etsiä ratkaisuja yhdessä.

Taiteilijana Harmaala kuvaa itseään käsillä ja aivoilla ajattelevaksi ja pohtivaksi. Hän viettää paljon aikaa työhuoneellaan, missä hän työstää maalauksiaan ja muita teoksiaan. Taiteen tekemisessä on myös tärkeää keskustella muiden ihmisten kanssa ja vertailla näkemyksiä. Hän yrittää olla rehellinen itselleen ja haluaa herättää keskustelua teoksillaan, vaikka tietää, ettei kaikkia voi aina tavoittaa.

Harmaalan taiteellinen prosessi on henkilökohtainen, erityisesti prosessin alussa. Hän näkee taiteen tekemisen parhaimmillaan vuorovaikutuksena, jossa hän luopuu omasta persoonastaan ja valmistautuu jakamaan teoksensa, kun se on jo hiukan edennyt ja siitä voi keskustella yleisemmällä tasolla. Hänelle on tärkeää säilyttää taiteilijan ilmaisunvapaus ja sananvapaus, jotka ovat hänen mukaansa vaarassa yhteiskunnallisten muutosten vuoksi niin Suomessa kuin maailmallakin.

Harmaala haluaa tehdä omaehtoista taidetta, jossa tekniikat, tavoitteet, mediat ja esityspaikat vaihtelevat. Hän näkee taiteen tekemisen olevan taiteilijan itsensä tai yhteisön määrittämää toimintaa, joka voi olla konkreettista, unelmointia, poliittista vaikuttamista, propagandaa, koristelua tai kauneuden tavoittelua. Eläinsatuja ja paperinukkeja – näyttelyssä teokset ovat konkreettisia aineellisia asioita, joiden uusi elämä alkaa vuorovaikutuksesta niin tilan, toisten teosten kuin katsojankin kanssa.

Harmaala alkoi pohtia vakavissaan taiteilijan uraa parikymppisenä, mutta kolmekymppisenä hän jo luopui siitä. Hän palasi taiteen pariin maksettuaan opintolainansa ja saatuaan kokemusta muista töistä. Hän näkee taiteilijan ammatin olevan väheksytty suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta korostaa, että taiteilijaksi kannattaa ryhtyä, jos haluaa elää omannäköistä elämää ja vaikuttaa työllään tai ottaa kantaa.

Aulis Harmaalalle taide on ennen kaikkea kommunikaatiota, ihmisten välisten siteiden vahvistamista ja kanssakäymisen muoto. Hänen taiteellinen työnsä herättävät keskustelua ja vahvistavat ihmisten välisiä yhteyksiä.

Harmaalan näyttely nähtävillä Kulttuurikonttorilla Konttorin galleriassa Hämeenlinnassa 2.3.-25.3.2025

ELÄINSATUJA JA PAPERINUKKEJA

LYHYESTI

Konttorin galleriassa Aulis Harmaalan näyttelyssä on eläinaiheisia öljymaalauksia ja Paperinuket-niminen maalausinstallaatio.  Näyttelyssä yleisöllä on mahdollisuus askarrella paperinukke*.

TAITEILIJAN SANOIN

Lapsuudessani ymmärsin, ettei poika voi leikkiä paperinukeilla, vaikka haluaisi. Tätä ajatusten ja käyttäytymisen välistä ristiriidan tunnetta kutsutaan kognitiiviseksi dissonanssiksi*. Ajatusten ja tekojen välillä on jatkuvasti ristiriitaisuuksia, ympäristö ja oma minäkuva kamppailevat keskenään. Odotin siis 50 vuotta ja nyt saan leikkiä paperinukeilla.

Maalauksissani elefantti astelee mäntymetsässä Suomen lipun liehuessa ja vanhus haluaisi kuolla keväällä lampaan kanssa. Halusin keskustella maahanmuutosta ja eutanasiasta.  Miksi valitsin elefantin ja lampaan?  Saduissa eläinhahmot antavat mahdollisuuden piilottaa hankalat asiat karvoihin ja höyheniin, pois omalta iholta. Kriittisyys omia näkökulmia kohtaan helposti unohtuu.

Otsikossa mainitsin eläinsadut. Näyttelyni tavoitteenani on johdatella katsojia moniin rinnakkaisiin tarinoihin. Toivon että tarinat rakentavasti suvaitsevat toisiaan. Totta puhuen en usko siihen. Ihmiset uskovat asioihin, joihin heidän vertaisryhmänsä uskovat. Ihmiset uskovat asioihin, joista heille on hyötyä. Ristiriidat ajatusten ja tekojen välillä pysyvät. 

Tuntuuko, että jotain jää pois? Askartelemalla paperinuken saat hienomotorista harjoitusta ja annat uusia näkökulmia tähän keskusteluun!

BIO 

Aulis Harmaalan teokset ovat installaatioita, öljymaalauksia, valokuvia ja esinekoosteita. Teoksissa on toisinaan yleisöä osallistavia elementtejä. Näyttelyiden teemat käsittelevät henkilökohtaiseen elämään liittyviä kokemuksia ja yhteiskunnallisia asioita. Hän on syntynyt vuonna 1966 ja on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2011. Lisätietoa: www.aulisharmaala.info.

*Paperinukke on paperista tehty hahmo, jolle voidaan pukea erilaisia paperista tehtyjä asuja näissä olevien taitettavien pidikkeiden avulla. Lähde: Wikipedia.

* Leon Festinger, A Theory of Cognitive Dissonance 1957.