Kulttuurikonttorin Kulmaklubi jazzmaustein 27.6.2025
Perjantai-ilta Kulttuurikonttorin takapihalla oli harmaa kuin suden kylki ja taivas uhkaili kaatosateella, mutta moinen synkkyys ei heijastunut millään muotoa Kulmaklubin Linnajazz- spesiaaliin.
Kolmen esiintyjän toimesta tarjoiltiin jazzahtavaa soitantaa varsin runsaslukuiselle yleisölle, lokkiosasto oli edustettuna kolmen sympaattisen, pallonmuotoisen poikasen voimin ja synkkyydestä huolimatta, sää oli ilahduttavan lempeä.
Ensimmäisenä lavan otti haltuun Noora Kataja, jonka kauniisti soiva, tumma ääni ja taidokkaat sanoitukset polkaisivat jazzmausteisen klubi-illan vauhtiin.
Taivas synkistyi entisestään, mutta armahti yleisön sateelta, kenties Katajan loistavan Pekka lupaa poutaa- rallin ansiosta. Pidin siitä. Ja aivan erityisesti riemastuin, kun Kataja otti esiin erikoisemman instrumentin, omnichordin.
Laite oli itselleni ennalta tuntematon, joten kuullessani sen äänen, teki mieli kiljahtaa. Se soundi oli kuin Nintendo konsanaan ja kun tämä hilpeä tasohyppelymusiikki yhdistyi Katajan ääneen, lopputulema oli loistokas.
Seuraava esiintyjä oli Eva Vikman, joka hänkin luotti ääni ja piano- yhdistelmään. Tässä setissä mentiin astetta jazzahtavammissa tunnelmissa ja Vikmanin ääni taipui, soljui ja luritteli pehmeästi kuin kissan askeleet ikkunalaudalla. Rallit saivat välillä töppöset taputtamaan pihamaata ja välillä leijailtiin hyvinkin tunteikkaissa sfääreissä. Etenkin edesmenneelle isälle kirjoitettu kappale kosketti kulttuurikyylän sisimmässä jotain vuosikymmentenkin jälkeen araksi jäänyttä sopukkaa. Ja sopivasti juuri tässä kohtaa pallonmuotoiset lokinpoikaset pyrkivät innokkaasti mukaan keikkameininkeihin, mutta isolokki hätisti lapset turvallisemmalle alueelle syöksähdellen ja kirkukomentaen. Kenties se oli isälokki.
Viimeinen esiintyjä, Maarian Yökirjat olikin sitten runsaslukuisempi poppoo, orkesteri kapusi lavalle kuuden hengen voimin ja liikenteen melu jäi auttamatta toiseksi, kun riemastuttava soitto alkoi. Sadetta yhä vain enteilevä harmaa ilta muuttui kuumaksi kesäyöksi ja ihan selvästi Vaya Con Dios kurkisteli nuottien väleistä, värittäen tahdin, jos toisenkin. Kuumuutta ei oikeasti ollut lähimaillakaan, eikä harmaa ilta muistuttanut yötä edes etäisesti, mutta jos sulki silmänsä ja antoi musiikin maalata maiseman, se maisema oli ennen kaikkea öinen ja kuuma. Soitanta sai jopa muutaman rohkean nousemaan tuolista tanssahtelemaan ja kun Ajopuuteoria -kappaleessa viulu luikerteli pihan yllä kuin raivokas kyy, yhtyi lokkikin lauluun. Se oli kerrassaan vaikuttava hetki.
Kaikesta uhittelusta huolimatta, harmaana pullistellut taivas ei sitten lopulta haljennut jazzkansan niskaan, eikä lempeän lämmin ilma yltynyt kylmyyteen. Pallonmalliset lokinpoikaset ehkä aiheuttivat vanhemmilleen harmaita höyheniä pyrkimällä sinnikkäästi bilettämään, mutta kaiken kaikkiaan Kulmaklubin jazzmausteinen ilta oli varsin onnistunut. Messevä, suorastaan.
