Taiteilijan toimeentulo nähdään usein olevan teosmyynnin varassa. Näissä tapauksissa on pääosin kyse kysynnän ja tarjonnan laista ja siinä menestyvät vain todella harvat. Vastoin yleisiä käsityksiä myynti ei kerro taiteilijan taidosta, kiinnostavuudesta, merkityksestä tai kulttuuriperinnön kannalta merkittävästä tuotannosta vaan siitä, että tällä hetkellä taiteilija nimi tai teokset trendaavat eli teokset resonoivat tämän hetken markkinoihin.

Usein trendaava taide toimii samalla tavalla kuin muumimukit. Teoksia myydään paljon ja nopeasti ja pian niiden arvo laskee seuraavan trendin tieltä. Moni taiteilija myös kokee teosmyynnin halventavana ehkä juuri siksi, että markkinoille astuttaessa on markkinoiden vietävissä. Pinnalla pysyminen voi olla joskus rankempaa kuin pyrkimys sinne pääsemiseen.

Moni taiteilija on päättänyt hankkia toimeentulonsa muualta ja keskittyä esimerkiksi aineettoman työn myymiseen, osaamisen ja ajattelun tuotteistamiseen. Tämä on kiinnostava suunta taiteilijan toimeentuloa silmällä pitäen ja mahdollistaa suuretkin muutokset yhteiskunnan eri osa-alueilla puhumattakaan taiteilijan toimeentulon pysyvyydestä tai taidealan laajasta integroitumisesta markkinamaailmaan.

Kiinnostavaa on taiteilijan ja yritysmaailman yhteistyö, jossa taiteilija löytää tiensä yrityksen sisään. Ei vain teosmyynnin kautta vaan esimerkiksi taiteilija hallitusammattilaisena, työyhteisön hyvinvoinnin edistäjänä, prosessijohtajana tai merkittävänä osana yrityksen prosesseja.

Tällaisissa tapauksissa usein törmätään siihen, että yritys on lähtenyt mukaan taidehankkeeseen tai ostanut sponsorimielessä palvelun, jota lähdetään kehittämään. Se herättää kysymyksen voiko taiteesta ja yritysmaailmasta ylipäänsä puhua ilman, että puhutaan samalla sponsoroinnista tai yrityksen imagon parantamisesta taiteen tukijana? Voisiko taiteella ja taiteellisella ajattelulla, taideteoilla, olla niin suuri arvo, että ne katsotaan jopa paremmaksi kuin esimerkiksi konsulttien palkkaaminen. Taiteilijan  osana tuotantoprosessia voisi toimia paremmin kuin isot investoinnit prosessin tehostamisessa.

Konsulttien ja monien muiden yritysmaailman ”kehittäjien” palveluiden hinnat ovat pilvissä, tarve osaamiselle on suuri mutta tulokset vähäisiä. Kaikki tietävät, miten konsulttien ja monenlaisten kouluttajien aika kuluu yritysjargonin puhumiseen ja itsestään selvien muutosehdotusten laukomiseen. Oikeita ratkaisuja ei tule mutta rahaa on mennyt tuhansia euroja. Olisiko tässä siis luovalle ajattelulle jalansijaa? Laajennettuna voisi ajatella, että ei vain palkatun taiteilijan luovalle ajattelulle vaan ihan jokaisen luvalle ajattelulle. Sellaiselle, mitä jokaisella ihmisellä on. Ajattelulle, joka vain pitää herätellä ja samalla se nostattaa intoa, tahtoa ja minäpystyvyyttä.  Vai onko edelleen vaarallista, jos työntekijät voivat liian hyvin tai ryhtyvät liian luoviksi, jolloin prosessi kärsii ja työntekijät saattavat ryhtyä kapinaan?

Nykypäivänä taitaa olla onneksi heräämässä käsitys siitä, että hyvinvointi johtaa hyvinvointiin myös työpaikalla. Enkä puhu vain talouden tuomasta hyvinvoinnista vaan sellaisesta kokonaisvaltaisesta, mitä luova-ajattelu tuo tullessaan.

Lue lisää täältä:

https://blogit.uniarts.fi/kirjoitus/taiteilija-yritysyhteistyo-kaynnistyy/

https://divingintoradicalcreativity.aalto.fi/fi/alaluku/2-1-creative-thinking-2/