Perjantaina 16. toukokuuta Hämeenlinnan Suisto-klubin lavalle nousee kaksi suomalaisen vaihtoehtomusiikin suunnannäyttäjää: kaihoisaa punkrockia veivaava Puhelinseksi ja vaaleanpunaista energiaa pursuava Teini-Pää. Illasta on lupa odottaa tunteikasta, rosoista ja vastustamattoman tarttuvaa ilotulitusta, sellaista, jossa sydän on auki ja särö kitarassa juuri oikealla kohdalla.

Puhelinseksi – Nössöpunksydän kaihon ytimessä

Vuonna 2015 Rovaniemellä perustettu Puhelinseksi soittaa melodista ja haikeaa punkrockia, jossa kohtaavat suomalainen iskelmäperintö, tee-se-itse-asenne ja rehellinen tunne. Yhtyeen musiikissa soi kaipuu, yksinäisyys ja toivo, ja se tehdään ilman kyynisyyttä, häpeämättä herkkyyttä. Bändin omien sanojen mukaan kyseessä on “Suomen nössöin kovisjengi”, joka soittaa ”romanttista punkkia”.

Yhtyeen single Mitä sanoa särkyneelle? on suora puheenvuoro aikamme kylmyyttä vastaan. Laulu kantaa vahvaa yhteiskunnallista viestiä: kasvava pahoinvointi, empatiavaje ja nuorten syrjäytyminen ovat teemoja, joihin bändi ottaa rehellisesti kantaa. Näissä kappaleissa on kyse niin sydänsurusta, kuin siitä, miten sydän ja yhteiskunta käyvät vuoropuhelua.

Teini-Pää – Vaaleanpunaista vimmaa säröllä ja sydämellä

Teini-Pää on nimensä mukaisesti täynnä nuoruuden energiaa, herkkyyttä ja ihastuttavaa pöhköyttä. Vuodesta 2018 asti toiminut yhtye sekoittaa altrockin, garagen ja powerpopin riemukkaaksi paketiksi.

Yhtyeen debyyttialbumi Maailma kyllä odottaa (2022) vakuutti kriitikot ja kuulijat, ja sen jälkeiset julkaisut ovat entisestään syventäneet bändin ilmaisua. Sata syytä aloittaa (2023) ja Mietin minne meet -EP (2024) jatkavat teemaa: rakkaus, kaipuu, kesäillat ja yhteiskunnan kipupisteet käyvät keskustelua vaaleanpunaisen särön alla. Ja vaikka biisien estetiikka on ihanan kepeää, sanoituksissa on tarkkanäköisyyttä ja rehellisyyttä, joka tekee Teini-Päästä enemmän kuin hyvän fiiliksen bändin. Se antaa äänen niille, jotka ovat ehkä vähän hukassa mutta silti toiveikkaita.

Puhelinseksi ja Teini-Pää edustavat kahta erilaista mutta toisiaan täydentävää ääntä suomalaisessa indie- ja punk-skenessä. Ensimmäinen huokuu yhteiskunnallista kipua kaihoisilla riffeillä, toinen karkottaa surua kimaltelevalla popilla. Yhdessä nämä bändit piirtävät kuvan uuden sukupolven suomalaisesta vaihtoehtomusiikista – sellaisesta, jossa voi olla samanaikaisesti pihalla ja sydän auki.