Kässäätkö – Käsityöviikonloppu Hämeenlinnassa sai kehräämään ilosta
Kuljin käsityötapahtuman läpi kainalossani valtava käärö Idän kehräämön villaa. Sain osakseni hymyjä ja ihastuneita huokauksia. Tunsin lämmintä yhteenkuuluvuutta – täällä ymmärretään, kuinka paljon onnea voi tuoda materiaali, joka vain odottaa taipuvansa uuteen muotoonsa käsien kautta. Tätä olin kaivannut. Ymmärrystä ja yhteenkuuluvuutta.
Hämeenlinna tarjosi 14.-15.3. käsitöitä harrastavalle, ihailevalle ja kuluttavalle ihmiselle viikonlopun täynnä iloa kahden tapahtuman voimin. Verkatehtaalla oli lauantaina ensimmäistä kertaa upea käsityötapahtuma Händi, joka on Wetterhoffin ja Verkatehtaan yhteistyöprojekti. Palokunnantalon juhlasalissa vietettiin kaksipäiväistä Suurta Kehruutapahtumaa, joka on paikallisen käsityöjärjestö Vaski ry:n ja yksittäisten kehrääjien, kuten Mari Heikkilän järjestämä tunnelmallinen, vuosittainen kehrääjien kokoontumisajo.
Händissä oli paljon mielenkiintoisia ja laadukkaita näytteilleasettajia, Laura Frimanin lempeästi haastattelemia vierailijoita, eri tahojen järjestämiä työpajoja sekä HAMK:n opiskelijoiden muotinäytös. Vaikka Verkatehtaan Lasipihan akustiikka on puheenvuoroille haastava, olivat tilat muutoin toimivat ja väljät. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, joten siihenkin nähden järjestelyt olivat mielestäni onnistuneet. Toivon todella, että Händistä tulee pysyvä tapahtuma Hämeenlinnaan! Se tuo kaivattua nostetta ja uudistusta paikalliseen käsityökulttuuriin, Fredrika Wetterhoffin perinnettä täydentämään. Tapahtumasta huokui laadukkuus.
Verkatehtaan hienoista puitteista oli mukava sukeltaa toisenlaiseen tunnelmaan Palokunnantalon juhlasaliin, Suureen kehruutapahtumaan. Tilana historiaa huokuva sali jo itsessään luo oman ajattoman kuplansa. Tapahtuma oli lämmin ja hyvällä tavalla kotikutoinen. Willa Vaskin kahvila ja keittolounas palveli, jos paikalleen asettuneet kymmenet kehrääjät malttoivat edes taukoa pitää. Mari Heikkilän, Marilta.fi, upeat ja mielestäni turhankin huokeahintaiset kuidut lennättivät rukeilta yhä uusia vyyhtejä. Kuka vaan oli tervetullut ilmaiseen tapahtumaan oman rukkinsa kanssa kehräämään tai kuten minä, vain hengailemaan ja aistimaan tunnelmaa. Kävin kuuntelemassa Rukkikuiskaaja Ilta Hämärin mielenkiintoisen luennon kehräämisen historiasta ja ostin Marilta huovutusprojekteihini kevään herkullisimman väriset kuitusekoitukset. Kiikkalaiseeni, eli perinnerukkiin, ostin Toikan pisteeltä uuden nyörin, ja toivon, että ensi vuonna olen yksi niistä, jotka istuvat lauantaina iltamyöhään yhdessä muiden kanssa kehräten ja elämästä jutellen.
Etukäteen harmittelin, että lauantaina tapahtumat menivät päällekkäin. Jaksoin kuitenkin seilata edestakaisin molempien tapahtumien välillä, (joiden välinen etäisyyys on alle kilometrin) ja sain kokea lauantain täynnä käsityön hurmaa. Suuri kehruutapahtuma jatkui myös sunnuntaina, joten kauempaakin saapuneet saivat nauttia koko viikonlopun edestä, jos jäivät yöpymään Hämeenlinnaan. Händissä mainostettiin myös Suurta kehruutapahtumaa ja ainakin Taito Pirkanmaan Anna Puolakalla oli ohjelmaa molemmissa tapahtumissa. Jatkossa soisi toivoa, että tapahtumat suunnittelevat ajankohtaa yhdessä niin, että kävijät voivat kiireettä osallistua molempiin. Paikalliset yöpymispalveluja tarjoavat yrittäjät kannattaisi myös ottaa mukaan suunnitteluun, jos tapahtumat ovat jatkossakin samana viikonloppuna.
Händissä kierrellessäni kuulin ohimennen vierailijoiden pohdintoja, joista sekä tapahtuman, että Hämeenlinnan vahvuudet keskisuurena kaupunkina nousevat hyvin esille.
”Meillä on varmaan sama juna? Tänne on niin helppo tulla junalla melkein mistä vaan.”
”Ihanaa, kun on tilaa kiertää, eikä ole liikaa. Isojen kaupunkien käsityömessut on niin valtavat, että niissä uupuu. Tämä on tosi sopiva.”
Hämeenlinnalaisena käsityöntekijänä en voi muuta kuin hymyillä.
