Josef Tommisesta voit käydä lukemassa kulttuurimedian jutun sekä hänen muistelmiaan Evakkomatkasta täältä.

Tomminen on antanut Kulttuurimedialle luvan julkaista muistelmat sellaisenaan.

kirjoittaja Josef Tomminen

1. 

 ALHOTOJALT  

Mie synnyin kauniis Karjalas kesäise suntai aamun .En kovi iso olt,  2250 g. painoin. Isä ol lähtent kätilöhakkuu, hevose kans. Kymmenä kilometri pääst. Ei hää kuitekaa kerint kätilö kans peril. Ko mie olin jo täs maalimas. Molemmat isoäitit Anni ja Mari laittoit miut kapaloihi. 

Niiku siihe aikaa ol tapan. Siint se sit on elämä alkant. 

Olin kaksvuotine, ko pit lätee evakkoo. Koko pere sai kotpaikan Kauhajoelt.Nummijärvelt. Sielt Ukkosimo ja issäin ostiit maatilan. Sitä hyö viljeliit pari vuotta. Sit ko hyö kuuliit, jot karjalaa pääsee  takasi. Ei heitä pijelt mikkää. Sin pit päästä, Vaik ol epävarmaa. Jos vaik taas jouvutaa lähtemää. 1940 ja 1941 siel oltii ja sit lähettii takasi Alhotojal. Miu vanhempain ei ois halunneet lähtee. Nummijärve paikka ois olt oikei mukava assuu. Järves ol hiekkaranta,  mis sai kaalaa pitkä matkaa enne ko ol kaulaa myöte vettä. Muistan  tään siint, ko miul ol puine laiva ja uittelin sitä usseest.  

Sen muistan kans, ko Aimo kans istuttii huussis, mis ol kaks reikää.  Meil tul jostaki asjast erimielisyy. Miekö en muuta mahtant, nii mie purin Aimoo korvast. Ei siint kyl vertakaa tult, mut jonkulaiaista satikuttii mie kuiteki sain. Mie oli sillo vast neljä vnha. Aimo ol jo seitsemän. Siin ne muistikuvat Nummijärvelt olliit. 

Sit joulukuus 1941 lähettii takasi Alhotojal. Niiko Anni ja Ukkosimo halusiit. Ei sitä oikei kukkaa osant varmaks sannoo, mite siin lopult käyp. Paljolt oltas säästytty, ko ei ois mänty takasi. Mut vanhoil ol nii kova halu sin tutuil kotimaisemil. Heijä tahtoo muut sit kuunteliit. 

Se tais olla marraskuuta 1941, ko mie istuin sikalouva pääl. Ol jonkulaine rekikeli. Sit alko muistikuvvii tulemaa. Ko laskettii isommalt tielt Lähekankaan ja meijä kotpaika vieväl tiel. Siin ol ensi semmone notkopaikka, mis virtas ves koko kesän. Joskus talvelki. Mie muistan se n siint, ko sova aikan tehtii kenkii puukapuloist ja naruist. Pit varroo, jot kengät ei kastu. Kivvii myöte pit hyppii.

2. 

Lähekankaan kartanol ei näkynt talloo. Se ol sil välil hävint johoki. Meijä kartanol ko päästtii, nii sama juttu. Ryssät olliit siirtäneet talot kymmenä kilometri päähä. Tehneet kolhoosin. Muut rakennukset olliit onneks jääneet. Myö asuttiiki sit Pyöräpaavo talos seuraavaa kevvääsee ast. Vuoro perrää jokkaisel perreel pystytettii talkoil, nää siirretyt talot. Myöki päästii muuttamaa ommaa kottii ja saatii elämä taas raiteellee. 

Siint joulust on iha joitaki hämärii muistikuuvvii. Oikei olkii ol tuva sillal. Sit leikittii jotaki. Jotkut Vettiit karttuu, tai suutari sohimista. Kartun veto tapahtu nii, jot ukot istu sillal jalkapohjat vastakkai. Kumpiki tarttu puukapulaa ja sit vejettii. Kumman perskannikat nous ensimmäsen sillast, ol häviäjä. Suutari sohimises ol jonkunäköne olkine nyytti, mikä kuvas suutarii. Miehet seiso harareisi perskannikat vatakkai. Heijä käsissää ol joku seiväs. Toine kysy, jot onks suutari koton. Samal alko sohimaa seipää kans tätä olkituppoo, mitä toine yritti parraase mukkaa akkiloija. Jot seiväs ei ois osunt olkituppoo. Ne olliit halpoi leikkilöi ja sillo niihi osallistu vanhempki väki. 

Paljo siel ol siivoomista ja raivaamista ryssii jälelt. Viljat kylvettii, sen mitä siementä saatii. Kaikest ko ol pula. Jos muistan oikei, nii perunoist käytettii kuorii . Mitä pantii maaha. Ruokaa saatii kyl järvest, mut ainaha siin tarvii olla jotaki muutaki. Kyl sitä yritettii jelpata muita 

Annettii toisil, jos vaa suinki ol mahollista. 

Myö Aimo kans kierreltii peltoi ja metsikköi ja etsittii sovast jäänyttä tavaraa. Onneks siel ei miinoi löytynt, mut kaasunaamari letkui ol paljo. Meil ol lystii, ko kesittii. Jot näil kaasunaamari letkuil voip lappoletkusysteemil tyhjentää kaivo luon oleva saavi. Siin pijettii aina vettä, pesutarpeiks ja hevosii juottamista varte. Kyl myö sit jouvuttii vinttaamaa vettä tilal. Saavi täytee.  

Täysinäisii kivari kampoi löyty. Niis ol kuulatki paikoillaa. Tyhjii hylsyi ol paljo. Kyl ol miehet ampuneet vihollista. 

Siel maijail yks koirasus, vai lieks se olt oikia sus. Ei se iha kartanol ast tult. Läävä takan se enimmäksee ol. Sitä yritettii monta kertaa ampuu. Se haisto ruuvin hajun, kivaris olevan panoksen takkii. Sutki se ol, mut kyl se sit saatii hengilt. Iso rötkäle. Suvelt se miusta näytti.

3. 

Sit yks metka juttu ol sillo ko sin mäntii.Läävä kohal järvee päi, ol  sarrain pellol. Koko sakki ol siel ihmettelemäs. Mieki mänin katsomaa, mitä metkaa heil siel ol. Kyl mie sit näin, jot koko sarraime silta ol situttu täytee läijii. Sit mie katsoin seinää, siin ol kolme ruskiaa raitaa. Hyöko pyyhkiit sormen kolmel kantilt. Sellasii ne olliit. Siivotonta  sakkii. Monet ovat ihmetelleet, jot onks tää 111 totta. Kyl mie omin  silmin näin. Totta se on. On se varmast mukava käyvä syömää, tään jälkee. Jos heil lie mittää syömistä oltkaa. 

Mie taisin olla 5 vanha, ko Ukkosimo kans tehtii hevosel Viipuri reissu. Hää ol aikoinaa käynt iha Pietaris ast. Jonku verra tais venäjääki. 

Pietarireissul hänel ol voita ja jotaki muuta myötävää. 

Hänelt mie sain kuulla tottuuven venäläisist. Älä millokaa luota, heil  on pettämine veris. Hää sano. Jos veljeilet veli venäläisen kans, pijä  veitsi vierelläs. Nyt myöhemmin oman kokemukse mukkaa, asja on  justiisa nii. 

Myö kutsuttii häntä Ukkosimoks, ko issäin ol kans Simo. Hää ol  rauhalline, lepposa ihmine. Vaik joskus isoäit Anni sai hänet suuttumaa. Sillo hää huus, jot haista sie An kissan killit. Uso An se. Eikä siint sit sen enempää. 

Täst reissust on hyvi vähä muistikuuvvii, ko olin nii nuor viel.  Jottai erityistä on jäänt mielee. Viipurii männes, jo lähel kaupukii, ol vissii joku varuskunta ja oikei pitkä ulkohuussi rivi. Enhä mie sitä ois tietänt, mut Ukko sano 

Vuosalmel ylitetti ves lossi kans. Se ol sellane kapulalossi. Sitä nimitettii kapulalossiks ko puukapulal kiskottii miesvoimin. Puust tehys kpulas ol kolo, mikä sopi vaijerii. Sit kapula laitetti vaijeri pääl ja ruvettii kiskomaa lossii. 

Kokemäel Kyttäläs ko asuttii, joki ol ylitettävä kolmest kohtaa. Joka kohas lossi kans. Sit vast pääs kirkokyllää. Joskus kyl vähä näpöttel, jos lossi oliki vääräl puolel jokkee. Ei muuta ko vartuttii, jos joku sattuis tulemaa lossi kans. Kyl siin liikennettä ol, ei iha päivätolkul tarvint varttuu. Kolme rautatiesiltaa kyl ol, mut sit pit jalkasi olla liikkeel. Tarkkan pit olla ja kuunnella ensi, onks juna tulos.

4. 

Talvel miehet olliit metsätöis. Kevättalvel hyö aijoit tukkii metsäst järve rantaa. Tuomikalle taaks. Helisevä rantaa, kasattii isot määrät  tukkii. Osa niist ol jo kuorittu. Loput kuorittii hiekkasilla ränni jälkee. Tukit kuorittii uittamise takkee. Kuorpäälline tukki ko ei pysynt pinnal. Mieki olin kuorimistouhus mukan. Petkelee kans sain puoltois tukkii nylettyy. Se ol ensimmäine tienesti. Muistaaksein 50 pennii. 

Tukit ajettii järve penkal ranna suuntasest. Vällii pantii poikittaiset tukit ja taas uus varvi tukkiloi. Vettee laskiis ei tarvint ko ottaa topparit pois järve puoleisest pääst. Tukin pyöriit itsestää järvee, jot loiske vaa kuulu. Se ol mukavaa katseltavvaa. 

Myö tehtii pilkkeitäki Aimo kans. Sillo ol mones armeija autos häkäpönttö. Auto kulk puukaasul. Muuta polttoainetta ei oikei olt saatavil. Aimo sahas ja mie halkasin rillat kirvee kans,neljää ossaa. Viskasin ne nokulaissäki pääl ahavaa kuivamaa. Pilkkeet tehtii koivust. Meijä tarpeet ei olleet kovi paksuu koivuu. Oisko paksummat olleet 15 senttisii. Aimo niitä sahas, hää ol jo sen verra iso, jot jakso sahata. Sit pilkkeet kaupattii ja Aimo ost niil rahoil sukset. Ei Hänel niist suurta lystii olt. Hää lask hiekkasillal tulevast pienest myötäsest, siihe silla kaiteesee. Sukse kärk män poikki. Sitä yritettii korjata peltipukist otetul pellil. Ei siint kuitekaa hyvä tult. 

Lieks tuo olt enne, jot Hää ei ennää suksii tarvii. Seuraavan kesän ko ryssä tappo elisevaaras isoäitin ja hänet. 

 KÄK KUKKUU. 

Käk kukkuu, kukkuu,kukkuu, 

yhtäkyytii. 

Kaivo luon Aimo kans pilkkeitä 

tehhää.  

Käk senku kukkuu yleaikaa. 

On kevät. 

Lehtometsää ko ol, käkkii ol paljo. Ne kukku aamust iltaa. Kerttutättiin yhel kotseutumatkal ol nii onnelline kuullessaa käe kukuntaa. Iha niiko sillo lapsen.

5. 

Kerra miul sattu semmone juttu. En ajatelt mitä mitä tein. Rupesin  uittamaa ahventa povarmi myyrpaas. Sit vast huomasin mitä mitä tapahtu, ko ahvene selkäevä läks irti. Ois pitänt koittaa, kui varrii se ves on. En uskaltant kellekää virkkaa mittää. Nyt muistan jot kallaa ei saa uittaa varis vies. 

Kalastamal verkoil ja katiskal kesäaikaa. Saatii joskus saavikaupal kallaa. Ko lahna ol kutemas. Sillo niitä tul siihe ruuvikkoo, jot käskahmalol sai ottaa. Hauven kutuaikan ol sama juttu. Ko okei monta saavillista lahnaaki saatii. Ol siin ruokkimista ja totkui tul paljo. Monta 

kertaa osa lahnoist vietii välaikasest lammikkoo. Siint ol aikoinaa otettu muuraussavvee. 

Mie tein yhtee nurkkauksee turon. Sielt sai helpost kalan kii paljai käsi. Lahnat suolattii ja vietii aita luhis oleval narul kuivamaa. Siin tul hyvä välpala, ko suolattuu kuivattuu lahnaa ruisleivä kans söi. Viel viilii lisäks. Semmosta mis on kermaki viel pääl. 

 ISO HAUKI 

Kaunis ol ilta nii 

ko järve rantaa asteltii. 

Saahaksemme saalis suur 

Ol lahnankutu paraimmillaa juur. 

Riihelt verkot nouvettii 

 ja kohta järvel jo souvettii. 

 Tyyni ol nyt järve pinta 

 ruuvikkoo käyp päivä silta. 

 Verkot järvee laskettii 

 Kohtsillää huomattii.jot yks 

 verkko heilu nii, 

jot melkei läks jo lipettii. 

Sit verkot järvest nostettii. 

Nii nähtii iso hauki siin, 

Ei lahnoi sillo saatu lain 

mut muistissain on aina vain 

 Suur hauki. 

6. 

Ukko Simo kasvatti kessuu sauna takan. Sit hää kuivatti tupakalehet. Ne säily hyvän ja niist hää silppus itsellee tupakkaa. Sitä riitti pitkäks aikaa. Joskus ei olt sätkäpaperii ja sillo hää joutu käärimää sätkän mitä paperii sattu löytymää. Siint hää ei oikei tykänt 

Pithä meijän Aimo kans kokkeilla, milt se tupakka maistuu. Myö mäntii läävä pääs olevaa huussii. Uko kessuloihi ei uskallettu koskee. Nii myö tehtii pelkäst paperis tötteröt. Pitskoil sytytettii palamaa, niiko tupakka konsanaa. Kyl se ryvittämmää pist, nii kitkerää se savu ol siint ruskiast  käärepaperist. Siihe loppu meijä tupakointi. 

Joskus ukko otti asjat vähä lepposemmi. Eikä olt nii hanakka työntekkoo. Ko sitä muistelin. Synty pien runonpätkä. 

KIRKOL. 

Kauniin kesäaamun 

ukko istuu aita rappusil. 

Tupakkaansa tuprutti. 

Laiskamato jostai hiipi,  

sai miehen aatoksii.  

Ja tokasemmaa 

Meinasin käyvä kirkol. 

Älä hyvä mies kirkol lähe 

näi kauniin päivän. 

Aita pitäs korjata 

ja heinääki niittää. 

Kyl sitä askaretta 

muutaki riittää. 

A mitä sie kirkolt. 

 Ka pitskoiha mie.  

 Joskus mie kyllä lähen.

7. 

Ukko Simon kielenkäyttö ol jotenki vähä vajnaista. Kerran sattu tapaturma ja naishenkilö kuoli. Hää sano, jot. Nyt tuota , nyt tuota nais kuol. 

Kerra sattu nii, jot naapuri pässi sai puiset kaulukset. Mie ja Laukkase  Jorma härnättii naapuri pässii. Se ei olt viel kovi vanhakaa, eikä iso. Meil ol tapan männä aita luhtii ja sielt usuttaa pässii pukemaa jalkapohjaa. Ko pässi tul vauhil, myö vetästii äkkii jalka pois ja pässi pusk pään hirtee. 

Taas ko kerra kulettii siel. Jorma äkkäs tyhjän puisen naulalouvan. Sit hää usutti pässii.Se ko pusk, nii naulalouta jäi sen kaulaa. Sillo tul jalat alle ja juostii karkuu. 

 Kerra pässsi kost miulle. Olin kulkemas mummolaa ja tie kulki tään naapurin pihan läpi. Pässi pääs yllättämmää, huomasin sen liia myöhää. Mie juoksin karkuu puutarha puolel ja yritin kiivetä omenapuuhu. Mut pässi pusk aina persuksii. Naapuri emäntä huomas kuiteki ja tul appuu. 

Muistikuvat tulloot tuolt lyhyelt ajalt, mite sattuu. Jotaki kuitenki. Siihe aikaa ol lapsil tapan käyttää lyhkäsii pöksyi ja pitkii sukkii. Pojillaki.  Kerra ko laitettii vaatteita pääl ja vejettii oikei karkiast lampaavillast neulotut pitkät sukat. Paljaasee jalkaa. Mie huusin koko ajan ja seisoin paikallain. Sukat pisteliit nii mahottomast paljaas sääres. Sit äiti anto periks ja laitettii ohuemmat puuvillaset sukat, villasukkiin alle. Sit myöhemmin hommattii miulleki pitkät pöksyt. Meil ol kiertelevä räätäl käymäs. En muista, kuka lie olt. Ei se mikkää hyvä räätäl olt. Miul se tek ukkoloihe vanhoist housuist pitkälahkeiset pussipöksyt. Ne ei olleet mitekää mukavat pittää. Hää ol leikant persukse kaarteen liia suoraks. Ne vaivas aina. Myöhemmin sain luukkupöksyt. Persukse pääl ol nappiloil kii oleva lerpake. Ko tul tarvis käyvä sittumas. Napit vaa pit avata. 

8. 

Tuota sukkajuttuu muistelles, tul mielee . Minkälaine meijä tupa ol. Ensi ol porstuva. Minkä oikial puolel yleisest tehtii sulani. Seko talvel pysy holotnan. Entisajan pakastimeks sitä vois sannoo. Siel säilytettii lihatiinut, suolatut kalat, marjat ja mitä pit säilyttää vähä pitempää. Kyl se talvel jääty, mut hyvi säily. Hyvält maistu jäiset puolukatki.  Tuva puolel männes,vasemmalpuolel ol kahe henge rovatti. Muistaaksein oikial pijettii vessaavii. Se ol joka talos ruualaittoo ja juomista varte. Otettii siint kässiin pesu vettäki. Koussikal otettii vettä ja usemmite juotiiki siint. Taasaa pijettii kans saavi vieres. Oikial puolel keskel tuva seinää, seiso iso leivinuuni. Sen molemmin puolin kammarloihe ovet. Tää järjestys tais olla sopiva. Sitä käytettii usseimmis talois. Mummolassaki. 

Täst uunist viel sen verra, jot uuni alaossaan tehtii halkoi varte kolo. Siel halot kuiviit lämpimäs. Liitta ol uuni kyles peräseinä puolel uunii. Karjalaiset talot olliit siin asjas hyvi aja tasal. Pohjanmallaki viel 50 luvu alus keitettii ruoka rautapaas. Mikä riippu rautatankoi pääs olevis koukuis. Lainatättiin män naimisii pohjanmaalaise miehe kans. Heil ol viel käytös semmone vanha systeemi 

 Uunii tehtii reilu leksake. Siin säilytettii pienenpii, jokapäiväses elämästarvittavvii tavaroita.Pienet sukunat ja ryykkyyrauvat olliit aina saatavil. Isonpaa varsniekkaa riehtilää pijettii liita pääl.  Tämmöne uuni pit koko tuvan lämpimän talvellaki.Uuni tehtii seinä keskel kammarien uniin tähe. Hirrest tehty seinä vaati palomuurin. Jot se ois turvalline. Uunis naisväki laitto kaikelaisii ruokii. Ohrapuuro maistu hyvält, oikei pitkää hautuneen. Lihapotti puolillaa sialihhaa, sai vien herahtammaa kielel.Peräseinäl ol ikkuna ja sen ies pöytä. Pöytää kuulu aina penkit ja na tehtii paksummast tavarast. Juhlapäivän  joskus pijettii tuukkii pöyväl. 

Kartanol ol kaik elämissee tarpeelliset rakennukset. Talo lisäks siel ol sauna. Läävä karjaa varte, sekä aitta ja kuuri. Isommis taloi saatto olla montaki aittaa. Viljal ja muil tavaroil. Sarraimii saatto olla usseempii. Jotkut niist tehtii pitemmäl kartanost. Sielt haettii heinää harvemmin. Kuuri ol melko lähel tuppaa. Halkoi ei tarvint kantaa kovi ettäält. Sauna ja kuuri olliit samas rakennukses. Saunaa lämmittäis ei tarvint puita pitkä matka pääst hakkee.

9. 

Aitta säily sovan ajan ehjän. Se seiso kartano korkeimmal paikal. Aita takan ol tää veslätäkkö lahnoi varte. Maa vietti aitast alaspäi. Kosteimmas kohas , enne lätäkköö . Siat kävviit rypemäs savivellis. 

Sillo ko myö käytii karjalas kotisetumatkal. Myö mäntii Ritva kans kihloihi . Täs sikkoi rypemispaikal. Sillo ei olt savvee eikä sikkoi. 

Aitta tuntu olevan tärkein rakennus. Siel säilytettii jauhot ja viljat. Talvivaatteet vietii kesäks aittaa. Kaikenlaista muuta tavaraa säilytettii aita orsil. 

Nuremp väki nukku kesäsin aitas. Sielt on varmast monta poikaa hakeneet itsellee tytön. 

Meil Ritva kans ei olt ennää aittaa. Ryssä ol sen hävittänt. Myö pärjättii ilma aittaaki. 

Karja hoito tietti kans paljo työtä. Illal ko lehmii lypsy ol tehty ja muut elukat syötetty. Pit käyvä katsomas, jot kaik on hyväst. Meijä navetas lehmät olliit isos karsinas vappaana. Syksy ja talviaikaa, ko askareet ol tehty. Alko monta kertaa kaikenlaisiin tarinoijen kertomine. Kirassilampun valos istuttii ja haasteltii kaikenäköstä , mitä mielee juolaht. Naiväk ei useimmite malttant lopettaa touhuamista. Kutovat jotaki, tai keträsiit pellavalankoi. Tulevaa pellavakankaan kutomista varte. Pellavalangast hyö tekkiit tuukkiloi ja joskus alusvaatteitaki. Valmis kangas vietii kevättalvel hange pääl valkenemmaa. Miehet korjailiit valjaita, tai veisteliit jotai tarpeeellista. 

Usseest jutut ol vanhoist asjoist. Sit alko vähä pelottammaa, kummitusjutuist alettii haastamaa. Joku saatto innostuu pajattammaa jostaki mukavast asjast. Nii se ilta män iha huomaamatta. Kummitusjutut olliit jännittävvii. Joitaki viel muistan, Vaik en iha sanatarkast. 

Nasarlahelt kuulu iltahämäräs, niiku joku ois soutant venneel. Kettää ei kuitekaa näkynt. Sit yhes talos ol uuni pääl puukko. Sil ol tapettu  mies. Tään soutajan jälkee alko tapahtummaa sellane, jot puukko löyty aamul , tuva sillalt. Sitä jatku vähä aikaa. Kerra tää puukko lyötii  kahvaasa myöte pölkkyy. Taas se aamul ol tuva sillal. Haamu tais sit kyllästyy ko lahelt kuulu taas soutaja. Puukko sai tämä jälkee olla rauhas. 

Toine tämmöne juttu muistu mielee. Naiset olliit pesemäs , sovas kaatunee sotilaan manttelii. Hyö käänteliit sitä. Samal siel läks semmone harmaa utune olento liukumaa pois.

10. 

Tähä sammaa soppii mejä oman shamanin temput. Niist kerrottii aika vähä. Kyl hänel ol kaikelaista tehtävää. Veren seisautuksii, hevosvarkaijen saamine kii. Kerrottii, jot hää yhes tulipalos kiers rakennusta. Toine pää täst jäi palamatta. 

Tää poppamies ol äitin eno. Pessin Juhon isoisä. Ois mukav tietää enemmän täst miehest. Kaik kertojat on jo poistuneet täält. Hänel ei jatkajaa tähä tehtävää löytynt. Kerra Juho sano hänel. Jatka sie tätä miu jälkee ja tarjont hänel jotaki juotavaa. Samal sanont. Tään ko juot nii kaiken muistat. Juho ei kuitekaa uskaltant ruveta moisee touhuu. Juho ol poikamies, eikä hänel olt perettä. Hää ol muonamiehen meil ja tek kaikelaista työtä. Mitä tarvittii. 

Ei Juhost ois shammaaniks oltkaa. Hänes ei olt sitä herkkyyttä, mitä shamaani hommaa tarvitaa. Siin pittää olla yhtä luonno kans. Nykyaja elämine on nii ettääl luonno ehois. Sen takkii miekää en oikei ole pääst tähä touhuu mukkaa. Vaik jonkunäkösii taipumuksii saattas  ollaki. Enneunniiha mie uon näht ja joskus joitaki etiäisii. Kerra yksinäin koton olles, aloin takomaa rumpuu. Mikä on vihitty  miulle. Aikain rummutettuu tul sellane tunne, jot nyt pittää lopettaa. Olin vaipumas jonkunäkösee toisee tillaa. Yksin ko olin , ei ois olt kettää herättelemäs. 

 Sillo ol tapan käyvä naapuris, iha vaa pikaseski. Ei sillo ilmotettu, jot ollaa tulos. Mäntii vaa. Se ol sen ajan kanssakäymistä. Pijettii toisist huolta. Haasteltii mukavii ja juotii kohvii. Sillo kyl ol kohvi kive al.  Anni mummo paahto rännälil otrajyyvii ja niitä laitettii lisäks kohviporroin sekkaa. Kohviki ol papuloin. Ne pit jauhaa enne käyttöö. Sikurii käytettii ja kohvipapuje korvikkeen. Joskus tätä juotavaa kutsuttiiki korvikkeeks. 

 Lainaamine ol tavallista. Jos joltaki sattu joku loppumaa. Käytii naapurist lainaamas. Ei tarvint kirkol käyvä sen takkii. Täl taval kylä väk, ol hyvi yhtenäine. 

Semmone tapa on viel näil kajalaisil, joil karjalaisuu on veres. Pijetää huolta toisist. Autetaa sillo ko tarvitaa. 

 Thä soppii hyvi semmone suomalaine sananlasku. Auta miestä mäessä, älä mäen alla. 

 Ei siel rahhaakaa nii kovi reilus olt. Äiti kerto, jot kerraki yks 5 markanraha. Kiers koko Nasarlahen. Kyl miehet rahhaaki olliit hankkimas.Isäki käi Pölläkkäläs ast kivitöis. Porasiit reikkii kivvii. Sit ampuvat kivet palasiks. Se ol vissii joku kanavatyö. 

Näist kivitöis isällein tul kokemusta laturi hommast. Sitä tarvittii Kyttäläs, peltoo raivates. Täs hommas mieki olin mukan laturi hommii tekemäs. Ei sillo kukkaa tult kyselemmää laturi paperii.

11. 

 Kesä ol kiireistä aikaa. Ko tukiuitto ol saatu tehtyy. Alko kylvötyöt. Sit tehtii kaikelaista muuta tähellistä, mitä huusholli pitämises tarvittii. Monta kertaa työpäivä veny hyviki pitkäks. Periaatteen ol, jot sillo pittää tehä ko on sen aika. Mie en kovi paljo osallistunt varsinaisee työntekkoo, mut olin mukan auttelemas joissaki pienis tehtävis. Katselemal toisii tekemissii, opin paljo mite mitäki tehtii. Siint on varmast olt paljo hyötyy, myöhemmäs elämäs. Anni mummol ol tapan sannoo. Enne koiralt kus loppuu, ko miulta kanstit. Sitä olen mieki pitänt ohjeenain. 

 Loppukesäst heinäteko sai koko porukan liikkeel. Heinää tehtii kartanoluon ja vähä rannastaki. Viel ol olemas metsä keskel pienniitty. Parisattaa metrii kanttiisa. Se ol aina heinämaata, vilja ei kasvant nii varjoses paikas. 

 Heinäteo jälkee sit rupesiit jo viljaa korjaamaa. Ruis ol ensimmäisii, mitä riihee vietii. Kyl ol mukava näköstä. Ruiskuhilaat seisoit ko sotilaat rivis. Ruispelto ol iha riihe lähel. Sillo lyhteije kuletus riihee ol helpompaa. Riihtä lämmitettii ensi päivä verra. Enne ko ruislyhteet tuotii riihee. Sit pari päivää riihes kuivamas olleet lyhteet. Laitettii riihe sillal. Mutkii kans hakattii jyvät irt tähkist. Lopult jyvät puhistettii viskuri kans. Se ol aina samal paikal riihe peräl. Joskus mieki olin lyhteitä nostelemas. Aina ei meinant onnistuu. Lyhteet olliit nii suurii, jot en meinant saaha kunnol otetta,  

 Viskurii pyöritettii käsvoimin ja mieki sain sen pyörimää. Vaik raskasta se ol. Kyl riihpäivä jälkee jokkaine ol musta noest. Sillo käytettii sammoi vaateita riihes olles. Niitä sanottii riihikoks. Seol usseest semmone rankka päivä. Riihee mäntii jo aamuvarrain ja saatto kestää iltamyöhää ast. Sillo ei olt leikkuupuimurii. Mut pienil tiloil viljelyksetkää ei olleet kovi suurii. Vilja kasvatettii ommaa tarvetta varte. Vietii myllyy ja jahatettii tarpee mukkaa. Ei viety kaikii rukkiita kerral. Vilja säily paremmin ko jauhot. 

 Riihel maijail kaikelaisii otuksii. Hiiriihä siel ol paljo ja tietyst sellasii. Mitkä jahtasiit hiirii. Kissoil se ol oikia ruoka-aitta.  

Kerra siel nähtii hilleri. Sellane musta, melkei kissa kokone otus. Viskuri kuppees maleksi. 

 Viljakorjuun jälkee riihee tuotii kaikelaista tavaraa säilytyksee. Se ko ol kuiva paikka. Verkotki olliit riihe seinäl. Järvee ko ei olt matkaa sattaa metrii enempää.

12.  

Taisin olla kuuve vanha. Lähekankaa rannas ol hyvä uimapaikka. Hiekkane ranta ja kalliot. Jyrkkä kallioseinä kohos usseemman metrin  korkuseks. Sielt isommat pojat ja miehet hyppiit Nasarlahe vettee vilvottelemaa.Helteise työpäivä jälkee. 

Mie en uskaltant männä kovi pitkält laiturist. Sielt tul vonkka vastaa. Laukkase Jorma. Hää ol äitin kasvatti veli. Lupas miul linkkuveitsen. Jos kastelen itsein iha umpsukkulaa. Kyl mie veitsen halusin ja kastelin itsein iha kokonaa. Päälakkee myöte. Sain veitsen ja siint lähtein miul on olt linkkuveits taskus. 

 Isä tek puujalat meil pojil. Kävelemine vaaati kovan harjottelun. Monta kertaa sitä oltii rähmällää maas. Onneks ei pahemmi sattunt, vaik kartanomaal ol paljo kivvii. Varsiki saunapolul. Sillo pit ajavietteet itse keksii. Pahateos myö ei liiemmi oltu. Usseest ol jotaki pientä tehtävää. Talvel kannettii halkoi tuppaa. Joskus vähä vettäki. Aimo ko ol suuremp, hää jakso kantaa jo melkei täyttä ämpärii.Kesäaikaa lehmii lypsyaikan otelemine kuulu meijä tehtävii. Siihe pit varustautuu ilma kutsumista. Ykstoikkosta hommaa se ol. Mut tähellistä. 

 Pärekorriin ja tuohivirsuin teko ol mukavaa. Mieki veistelin liisteitä pienemmist puist. Tein korinki. Katsoin mallii mite Ukkosimo tek. Anni mummo taas ol virsuin ja tuohikontin tekijä. Minnuu on jäkeepäin harmittant, ko en tätä virsutekkoo opetelt. Koivust kyl käytii tuohii kiskomas. Kiskomine alotettii ylläält. Viistoo alaspäi puuko kans tehtii viilto koivu kylkee. Jot saatii suunnillee 5 sentin nauha tuohta. Nauhat pantii isol keräl ja ne saivat olla siin , käyttöö ast. 

Ukkosimo ol koritekijä. En muista, oiko hää tehnt yksiikää virsui. 

 Koritarpeet pit huolellisest valita. Mänty pit olla tihheesyistä, suoraa ja oksatonta. Ukkosimol ol paikka tiios, mis tämmösii puita ksvo. Kirvee kans halkastii puu, jot nähtii minkälaine se on. Puukol siint ruvettii irottammaa muutaman millin pksusii liisteitä. Pienemmät korit tehtii ohkasis liisteist. Iso ruumenkori liisteet saatto olla usseemman millin paksusii. Ihmettelen vieläki, mite mie sain korin  aikaseks. Katsomal mite se tehhää, se onnistu. 

Kori ja virsuteko ol usseest iltapuhtei tapahtuuvaa touhuu. Vällii ol tuva silta täyn ruittaa. Isommat ruitat kerättii käsin. Sit metlan ja luuvan kans loput. Sillo ei olt nii vällii, vaik joku ruitta jäi sillal. 

 Varpaluutiin ja saunavastoi tekemissee varustauvuttii kevvääl. Vastat tehtii koivun olles täyves lehes. Valmiit vastat sjottii kammitsoiks. Kaks vastaa yhteee käesijast ja vietii kuuri orsil kuivamaa. Sit ko vastaa tarvittii saunas, se kasteltii varrii vettee. Näi siint tul iha pehmone, eikä lehetkää lähteneet kovi helpost irt.

13. 

 Vanhoi vastoi käytettii useest uuni puhistamissee. Ison leivinuunin hiiliin vetämise jälkee. Arina puhistettii kostutetul vanhal vastal. Näi se tul tarkkaa käytettyy. Lopuks se poltettii. 

Vastakset haettii nuorest koivikost. Tekemine alotettii heti sen jälkee, Jot saatii ne tuoreen tehtyy. Sen tähe ei kovi suurta määrää vastaksii kerral tuotukaa. 

 Semmone ikävä tapahtuma sattu, jot äitin isäl. Lähekankaan Juhol.  Hevone perroitti kärrilöi ja kärri perä osu häne jalkaa. Jalka tulehtu ja siihe tul kuolio. Vaik se amputoitii, ei se parantun. Siihe hää sit kuol. Mieki olin hautajaisis. Siint on valokuvaki. Mie ja Aimo ollee vierekkäi arku vieres. 

 Bertta tättiin kerto yhe kerra, jot tää Juho ol ankara mies. Tyttöin pit käyvä kylmil patjoil makkaamaa talvelki. Niitä ko säilytettii ulkon pakkases. Niitä ei saant tuuva tuppaa lämpenemmää aikasemmi. Vast  nukkumaa männes. 

Siihe aikaa ol mones paikas lapsil kova kuri. Ei saaant kovast koukutella. Muute saatto saaha selkäsaunan. 

Miul tuo isoisä jäi melko tuntemattomaks. En muista touhunnee häne kanssaa millokaa. 

Ukkosimo kans olin usjast. Hää ol mukava mies. Mie tulin häne kanssaa hyvi toimee. Hääki tais tykätä miust. Oisko olt se, ko mie tein aina sen mitä hää sano. Ja yriti tehhä kaikelaisii asjoi, niiku kori tekoki. 

 Anni, miu isoäiti. Ol melko pippurine luonteeltaa. Hää vällii säkätti  ukol ja miu äitil. Mie olin kuiteki hyvis välilöis häne kanssaa. Sama kato al asumises on hyyvvii ja huonoi puolii. Siihe on vaa totuttava, jos meinaa yhes olla. 

 Miu issäin ol semmone hättäilijä. Kaik pit tapahtuu joutusast. Aikaa ei tuhlattu joutavii asjoihi. Mie muistan viel, ko Kyttäläs oltii mesätöis.  Tein usseest tervaskantoo tulet evväije syömise ajaks. Kylmä ko ol. Hää pit sitä turhuuten, mut kyl mie usseest tulet tein. Olha se paljo mukavamp syyvä evväät tule ääres ja lämmitellä. 

Lieks tuo hätäsyys tarttun minnuuki. Ritva kans seurusteltii kolme päivää. Tuntu silt, jot meist vois tulla pari. Nii myö sit muutettii sammaa huushollii asumaa.

14. 

 Joulukirkos käynti ol joteki metkaa. Varrain joluaamun ajettii hevosl kirkkoo. Siin tul välil vähä sellasta kilpa-ajantaa. Joillaki hevosil ol  aisakellot. Kuulu helinä hevisiin juostes. Kirkol tulles erilaiset valot olliit miu mielest nii metkat. Eihä Nasarlahel sellasii näkynt. Sit kirko sisäl olevat valot ol nii loistavat, jot mie en papi puhetta kuunnelt. Katselin , ko valot loistiit nii mahottomast. 

Kottii päi männes kilpa-ajo vaa kiihty. Siin selvitettii hevose juoksemista. Meil ol melko rivakka hevone ja pärjättii iha hyvi muil. 

 Siihe aikaa ol kiertelevvii kauppiaita. Kulkiit talost talloo ja möivät kaikelaista pientä tavaraa. Heil ol puiset laukut, mitä kantoit niiku reppuu, tai tuohkonttii. Laukust löyty rihmarullii, hakaneuloi, täikampoi ja paljo muuta pientä tavaraa. Vaatetavaraaki laukust löyty. Naisiin huivit kävviit hyvi kaupaks. Sillo ol tapan, jot naimisis olevat naiset pittiit päässää huivii. Tytöil ol panta otsal. Siin näk, kuka on vappaal jalal. Täst ol se hyöty, jot ei tarvint kirkol ast männä. Jonku pienen asjan takkee. Näitä kauppiaita sanottii aikasemmi laukkuryssäks. En määsanomaa, oisko välrauha aikan ennää ryssät kierrelleet. Taisiit suomalaisii olla. Sillo kankaat ol hyvi haluttuu tavaraa. Sitä ei oltoikei missää saatavan. Vanhoist vaatteis tehtii paljo uusii vaatteita.Se ol sen ajan kierrätystä. Sen tähe viel joku vanhemp ihmine, ei heitä mittää pois. Jos sitä viel vaik tarvittas. 

Mömmö salme silla luon, sattu ikävä juttu. Ahti ol toisiin poikiin kans ongel silla vieres. Nii lahelt tul vennee kans joku kalastaja. Sammaa aikaa ol venäläisii sotavankii kulettamas olt vene tult vastaa. Silla luon, tää vanki pyys kalastajan antamaa hänel kallaa. Ko kalastaja ojens kalan vangil. Sillal olt varija ampuu lusautti tään vangin. Iha poikii 

nenä ies. Täst käytii muistaaksein jonkulaista tutkintaa. Ainaki Ahtii jututettii, mite kaik tapahtu. 

Tää ol sellane ikävä tapahtuma, mikä järkytti Ahtii kovast. Hää muistel tätä monest jälkee päi. Eihä sitä vankii ois saant huviksee tappaa. 

Nasarlaht ol hyvi kalaisa ves. Siel on tarina mukkaa talvel pärekori kans nosteltu kallaa järvest. Isä pit iskukoukkui haukii varte. Kerra kevvääl oltii tarkastamas koukkui. Samal tarkastettii katiska, mikä ol jo sulas paikas. Osa katiskast näky pinna yläpuolel.Se ko nostettii, nii siel ol joku otus. Minnuu ako hirvittää ja isän pit nostaa miut pollari päähä istumaa. Enne ko hää lask otuksen katiskast. 

Piisami se kuiteki ol katiskaa mänt.

15. 

 Talviajast miul ei ole paljookaa muistikuvvii. Oisko olt nii tasasta elämää, ko en muista. Kesäl ol tietyst enemmän kaikelaisii sattumii. Mitkä on paremmi jääneet mielee. 

 Kesä ol parraimmillaa. Ko alko kuuluu ettäält tykkiin jylinä. Ryssä ol aloitant uuvestaa sovan suomalaisii vastaa. Sit muutama päivä pääst se ol jo paljo kovemp. Kivinieme siltaaki pommitettii useenpaa kertaa. Lentokonneita lentel jo päivittäi. Kerra ko olin mänös mummolaa. Päästyäin metsä jälkee Lähekankkaan pello reunaa. Kaks lentokonetta tul itäsuunnast peräkannaa. Ryssä ies ja suomalaine peräs. Lensiit nii matalal, jot melkei puun latvoi tasal. Ampumista ei kuitekaa kuulunt. 

 Mie ihmettelin sitä, vaik olin vast 7 vanha. Mite hyö varustautuit elämää Alhotojal. Niiku sottaa ei ois olt olemassakaa. Vilja kylvettii ja kasvimaa laitettii kuntoo. Eikä olt lähöst mittää meininkii. Uskoit vissii suomalisiin pärjäävä venäläisil. 

 Kyl se sit vähitelle alko heilleki tulla selväks, jot lähtö täs on ies. Isä rupes laittelemmaa hevoskärrii lähtökuntoo. Lastas kaikelaista tarpeellista tavaraa kyytii. Riihe luon, pello reunas hää laittel viel pienii koivui ja koivu oksii kuorma pääl.Tek hevosel ja kärrilöil naamiointii. Ryssä konneet ei nii helpost huomaa. Ihmee paljo siihe kuormaa mahtu. Mummon vokkiki tul ehjän peril. Tää ol mummol hyvi rakas kapistus. Hää ol hankkint sen häälahjan saamillaa rahoil. Sillo ol tapan, jot morseinta tanssittais laitettii rahhaa esliina taskuu. Näil rahoil hää ost  vokin. Kantele säily ehjän kans. Paljo sinne jäi tavaraa. Kaikkii ei saatu mukkaa. Elämissee tarvittavat tavarat vaa. 

 Hevoskuorma läks jo enne muita. Lehmät kulkiit hevoskuorma peräs. Tätit Laina ja Sylvi läksiit karjan kans, Hoitamaa niitä. Myö muut oltii viel koton. Kuiteki lähtövalmistellui tehtii. 

Mie tein viel sellase teon, mitä jonku mielest ei ois pitänt tehhä. Meijä kissa ol teht pennut pari viikkoo aikasemmi. Miu järkein sano sillo, jot ne ei pärjää ilma hoitoo. Missäs ne sit talvel ovat. Emälleki voi sattuu kaikelaista. Nii mie otin ne hengiltä. Kaivoin kuopan ja hautasin. Ne ol kertkaikkiaa nii kauniita pentui. Kolme värisii.  

Siin se sit ol Alhotojan asumine. 19. 6. tul määräys. Kaikkiin on lähettävä. Myö lähettii jalkasi talsimaa Myllypello asemal. Sin tul matkaa vähä yli 20 kilometrii. Aurinko paisto ja kesä näytti parraimmat puolensa. Peril mäntii junnaa, mis ol tavalliset matkustajavaunut.  

Lähettii liikkeel ja siin ne sit kaik ikävät tapahtumat saivat alkunsa.

16. 

En ois osant kuvitellakaa, jot muutama päivä pääst. Meil ei olt mittää muuta ko vaatteet pääl. Anni mummo kans oltii juhannusaatton Peräseinäjoen pappilas puistamas leipää. Mummo ei saant mittää. Mie sain näkkileivä palasen. Eikä Aimookaa ja Mari mummookaa olt ennää olemas.