Syksy on jälleen kauneimmillaan, ja minä kaivan Over the Garden Wallin katseltavaksi.

Tumblr-käyttäjä such-a-fellow:n julkaisu, jonka hän on osoittanut niille, jotka katsovat Over the Garden Wallin joka lokakuussa nimeten tämän Perunat ja melassit -ajaksi yhden sarjassa esitettävän laulun mukaan.

Internetin ihmeellisessä maailmassa syksy on valoketjujen, esteettisten luontokuvien, pumpkin spicen ja Over the Garden Wallin aikaa. Kaikki me kesän kuumudesta kärsineet vampyyrit kaivaudumme koloistamme lenkkeilemään ja leipomaan, tai ainakin sellaisen kuvan saa silotelluista somepostauksista. Todellisuus on toki aina raadollisempaa, mutta syksyn romantisoiminen on ainakin minulle aivan todellinen ilo, ja minä piristyn huomattavasti heti, kun kalenteri vaihtuu syyskuulle. Tietyt syksyyn liittyvät rutiinit auttavat myös tekemään vuodenajasta aina vain rakkaamman ja lohdullisemman, ja niihin kuuluu vuosittainen Over the Garden Wallin katsominen.

Over the Garden Wall sattuu myös olemaan juuri sopivan pituinen katsottava suosikkikeksieni leipomiseen! Olen kehittänyt oman mausteisten karpalokaurakeksien versioni Kotiruoka-kirjan kauralastujen reseptin pohjalta. Tosin minun versiostani ei tule kauralastuille tyypillisen rapsakoita, koska leipominen on kemiaa ja minä tykkään sooloilla.

Harvoinpa olen törmännyt mihinkään mikä tuntuu niin minulle tehdyltä kuin Over the Garden Wall (2014), joka on kymmenen 10 minuutin jaksoa sisältävä minisarja. Se on kummallinen, katkonainen tarina veljeksistä, jotka eksyvät metsään nimeämättömän sammakkonsa kanssa. Tyyliltään sarja on absurdi ja viitteellinen, jaksoissa tapahtuvia asioita harvemmin selitetään, katsojien vain annetaan kokea asioita. Siitä saakin eniten irti, jos sen vain antaa viedä ilman, että sadunomaisuudelle tyypillistä kerrontaa alkaa kyseenalaistamaan. 

Osa sarjan viehätystä on, että se on alun perin tehty lapsille, mutta se sisältää kauneutta ja viittauksia ja MUSIIKKIA, joka vetoaa myös aikuisiin. Musiikki on sekoitus folkia, jazzia ja vaudevilleä 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alulta. Löytyypä sarjasta myös lainaus Humperdinckin Hannu ja Kerttu -oopperasta (1893) sarjan pahiksen Pedon loilottamana, ja kummallisen tavernan emäntä taas laulaa kuin Betty Boop. Sarjassa on myös esimerkiksi useamman minuutin mittainen unijakso, joka on täynnä viittauksia muun muassa Disneyn elokuviin Liisa ihmemaassa (1923) ja Ihmemaa Oz (1939). 

Aluksi sekoitan kaikki kuivat aineet keskenään: 1 ½ dl sokeria tai ruokosokeria, 2 dl kaurahiutaleita,1 ½ dl vehnäjauhoja tai vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta, 1 tl leivinjauhetta, 1 tl vanilja- tai vaniliinisokeria. Niiden lisäksi laitan joukkoon erinäisiä syksyisiä mausteita, joista vain neilikasta en luovu ikinä (ja sitä laitan yleensä eniten, noin 1 ½ teelusikallista), mutta muuten vaihtelen mausteita sen mukaan mitä hyllystä löytyy, ja heitän sekaan vähintään kahta seuraavista teelusikan verran: maustepippuria, inkivääriä, pomeranssia, kanelia, muskottipähkinää. Tällä kertaa neilikan seurana olivat maustepippuri ja pomeranssi.

Over the Garden Wallin veljeksistä Wirt (Elijah Wood) on ihastuttava melankolinen teinipoika, joka kokee teineille tyypillisiä suuria tunteita, jotka hän suoltaa runouteen. Hän on lopen kyllästynyt huomattavasti nuoremman pikkuveljensä Gregin (Collin Dean) loputtomaan optimismiin ja siihen, että tämä on aina valmis uusiin seikkailuihin. Lasten kirjoittaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta jollain ilveellä Over the Garden Wallissa sekä Wirt että Greg tuntuvat minulle juuri siltä, miltä noin 15- ja 5-vuotiaat tuntuvat oikeassa elämässä. 

Heidän lisäkseen sarjassa seikkailee joukko hahmoja, jotka eivät aina tunnu kuuluvan samaan maailmaan toistensa kanssa, ja joita näyttelee hyvinkin nimekäs näyttelijäkaarti. Wirtiä ja Gregiä opastavat sekä puhuva lintu Beatrice (Melanie Lynskey) että Puunhakkaaja (Christopher Lloyd), joilla molemmilla on omat motiivinsa veljesten auttamiseen. Tim Curryn Auntie Whispersin lakoninen ”Eiiiiiiiiiii” sekä John Cleesen esittämän Adelaiden yskintä ilmaantuvat tasaisin väliajoin aivoihini, ja Samuel Rameyn esittämä Pedon laulu eksyneille sieluille (joka viittaa osin Verdin Lacrimosaan) soi hyvinkin usein minulla päässä. Tuleepahan sitä välillä myös laulettua itse illan pimetessä, vaikka en Rameyn operaattista bassoa voikaan saavuttaa.

Sekaan lisätään ½ desilitraa soijajuomaa (tai maitoa tai muuta kasvisjuomaa), ½ desilitraa tummaa siirappia, sekä 150 grammaa voita tai leivontamargariinia sulatettuna. Tosin olen kuullut, että jos haluaisi oikeasti rapsakoita lastuja niin oikea voi ja maito ovat ehkä vaadittuja. Minä tosin laitan myös aina vähemmän sokeria kuin ohjeissa lukee, joka vaikuttaa varmasti myös asiaan. Rapsakkuus ei myöskään toimi, jos sekaan heittää 200 grammaa hienonnettuja kuivattuja karpaloita, jotka ovat oma suosikkini. Kuivatut aprikoosit ja persikka ovat myös olleet herkkuja karpaloiden tilalla.

Kyllä Over the Garden Wallia, eli Piha aidan tuolla puolen, kehtaa suomeksikin dubattuna suositella, vaikka minä olenkin aina kranttu dubbauksien ja muiden käännösten suhteen. Osa kontekstista totta kai tippuu, ja suuri harmini onkin, että suomenkielisessä versiossa tavernan emäntä ei tee minun korvaani selkeitä Betty Boopin niekkuja, vaikka hahmon ulkomuoto ja alkuperäinen laulutyyli ovat viittaus Boopiin. Tosin Antti Pääkkönen Petona kolisi minuun kovaa, mutta minä yleensä rakastan pahiksia ja Peto oli jo valmiiksi suosikkiosani sarjaa. Dubbaus ei ylipäätään ole mitenkään erityisen huono, minä vain olen nirso ja katsonut alkuperäisen liian monta kertaa voidakseni olla vertailematta niitä epäreilusti toisiinsa. Siispä, jos sarjan haluaisi katsoa lasten kanssa, jotka eivät puhu englantia tai ehdi lukea tekstityksiä, sen voi minusta aivan hyvin katsoa suomeksi dubattuna.  

Nämä keksit leviävät, joten tässä vaiheessa tällä kokemuksella en laita yhdeksää kappaletta enempää uuninpellille, ja kaksi pikkulusikkaa on minun mielestäni näppärin tapa saada (laiskan epäsiistit) pallerot pellille. Tästä satsista tuli 42 kappaletta isoja keksejä. Kypsennystä varten uuni laitetaan 175 asteeseen, jossa keksit viettävät 7–10 minuuttia. Tämänkertaiset isommat keksit tarvitsivat koko 10 minuuttia.

Over the Garden Wall on juuri sellainen satu, joka vetoaa minuun, oli sitten kyse lapsille, aikuisille tai kaikille tehdystä jutusta. Se on jännittävä, välillä pelottavakin, ja olisin varmaan nähnyt pienenä sen takia painajaisia ja rakastanut koko sarjaa sen takia vielä enemmän. Se kutkuttaa ainakin minun mieltäni juuri oikealla tavalla varsinkin, koska Pedon kuvaus on minusta juuri sellainen tarina pimeänpelosta, joka auttaisi lasta käsittelemään omia vaikeita tunteitaan pelkonsa suhteen. Lyhtyjen sammuttaminen on tuntemattomaan astumista ja se pitää kaikkien kokea jossain vaiheessa.

On myös mielenkiintoista nähdä, miten syksyestetiikalle on syntynyt omat perinteensä jaettuna internetkulttuurina yli maarajojen ja kuinka Over the Garden Wall on yksi sen kulmakivistä. Siinä missä aiemmin yhteistä kulttuuria on muodostettu fyysisen läheisyyden kautta, vaikka henkilökohtaista kontaktia kaikkien välillä ei olekaan ollut, nyt alakulttuurit syntyvät edelleen pienten kuppikuntien ympärille, mutta välillä suurillakin välimatkoilla. Suomessa Linnanjuhlien katsominen on tällaista jaettua kokemusta, ja jo vuosikymmenen ajan Over the Garden Wall on tehnyt samaa internetin välityksellä. Ihmiset, jotka eivät tule koskaan tapaamaan toisiaan, jakavat saman ilon vuodesta toiseen yhden kummallisen minisarjan kautta.

Minulla on loistava kaakelinen ikkunalauta, jota hyödynnän aina, kun haluan leipomukseni pikaisesti viileiksi. Avaan ikkunan rakoselleen ja livutan koko leivinpaperin pelliltä ikkunalaudalle. Keksit ovat tässä vaiheessa hyvin pehmeitä, mutta ne jäähtyvät koviksi muutamassa minuutissa viimassa kylmällä alustalla. Rapsakkuus katoaa suurimmilta osin, kun keksit ovat istuneet yön yli, eli jos niitä haluaa syödä vain rapeina niin pitää olla nopea. 

Mausteiset karpalokaurakeksit

1 ½ dl sokeria tai ruokosokeria

2 dl kaurahiutaleita

1 ½ dl vehnäjauhoja tai vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

1 tl leivinjauhetta

1 tl vanilja- tai vaniliinisokeria

1 ½ tl neilikkaa

1 tl maustepippuria

1 tl pomeranssia

½ dl maitoa tai kasvijuomaa kuten soijajuomaa

½ dl tummaa siirappia

150 g leivontamargariinia tai voita sulatettuna

200 g kuivattuja karpaloita mieluisina paloina

Uuni 175 astetta. Ensin kuivat aineet sekaisin, sitten loput joukkoon. 9 kpl taikinanökäreitä pelleille kunnollisella leviämisvaralla ja uuniin 7–10 minuutiksi. 

Onko mitään parempaa kuin hyvä tee ja omaan makuun tehty herkku hyvän tarinan äärellä.