Helteinen keskiaika ja maaginen momentti
Lauantai- iltapäivä Linnapuistossa oli kuuma, paljon kuumempi kuin ikkunasta katsoen olisi voinut
päätellä, joten kulttuurikyylän keskiaikaretki alkoi raivokkaalla vaatteiden vähentämisellä.
Rimpuillessani siinä sisäänkäynnin tienoilla hupparia laukkuuni, loin ihailun ja kunnioituksen
sekaisia katseita teeman mukaan pukeutuneisiin festarikävijöihin, jotka pistävästä paisteesta
huolimatta kantoivat toinen toistaan messevämpiä kaapuja ja turkisviittoja pystypäin. Hikistä
hommaa, silmin nähden, mutta jos itse olisin yhtä koreita kretonkeja hommannut, niin kyllä niissä
olisi keekoiltu lämpöhalvauksenkin uhalla.
Asut olivat siis kekkereiden ensimmäinen havaintokohteeni, ja niitä oli ilahduttavan runsain mitoin
väijyttäväksi. Perinteisten keskiaika-asujen lisäksi bongasin lukuisia mystisempiäkin hahmoja,
siivekkäitä keijukaisia, goottityyppisiä noitahahmoja ja kerrassaan riemastuttavan suloisia pikku
peikkoja. Asuihin oli selvästi panostettu, ilakoin suorastaan tärviön partaalla, bongatessani toinen
toistaan upeampia luomuksia, viimeistä piirtoa myöten hiottuja kokonaisuuksia, aina kasvomaaleja
myöten.
Tämä onkin yksi keskiaikafestareiden hauskimpia puolia, pukeutuminen ja kokonaisvaltainen
heittäytyminen aivan toiseen maailmaan. Myhäillen tungeksin tylsissä tavisvaatteissani
ihmispaljouden mukana kojujen tarjontaa tutkimaan ja mietin siinä mennessäni, että ensi vuonna
täytyy panostaa, ja hankkia kunnon noitakostyymi, ehkä jopa lohikäärmetyyppisine siipineen.
Ilahduttavaa nimenomaan oli se, että kukaan ei väijynyt onko asu nyt varmasti keskiaikainen, eikä
esimerkiksi kivikaudelta tai vallan toisesta ulottuvuudesta, vaan ritarit, ruttotohtorit, linnanneidot ja
munkit festaroivat sulassa sovussa keijukaisten, tonttujen ja goottien kanssa.
Kojuja olikin sitten kosolti, ellei jopa enemmän ja käsityöläinen kun olen, oli joka ikinen puoti
väijyttävä läpi ja jäätävä suustaan kiinni joka toiseen. Perinteisiä keskiaikateemaan sopivia tuotteita
löytyi rannan tuntumasta läjäpäin, jäin väijymään seppien töitä ja työnsin uteliaan naamani myös
Nummelasta saapuneeseen Vuorenpeikon Pajaan. Vuorenpeikko on Keskiaikafestivaalin
vakiokävijä ja melkoinen kuhina kojulla kävikin. Tuotteista suosituimpia keskiaikakekkereillä ovat
korut ja varsin messevät nahkavyöt, taotuin soljin.
juttu jatkuu kuvien jälkeen..
Perinteisten keskiaikateemaan soveltuvien puu-, keramiikka-, nahka-, pellava- ja villatuotteiden
lisäksi tarjolla oli kosolti muutakin himottavaa, kuten taidetta, yrttejä ja kirjallisuutta. Voisi melkein
väittää, että siitä runsaasta tarjonnasta löytyi taatusti jokaiselle jotakin. Itse ilahduin löytäessäni
yrttisuitsukkeita Käreittären kojulta ja kiikutinkin kotiin synkkyyttä poistavan nivaskan Mäkikuismaa.
Kirjallisuutta puolestaan tarjosi mm. Salakirjat, jonka valikoimista löytyi paitsi informatiivista
materiaalia, myös viihdyttävämpää kirjallisuutta, sekä toki kansantaruja sekä mystiikkaa tarotin
muodossa.
Kojujen määrä oli loputon ja hikisessä tungoksessa yllättänyt nestehukka ajoi väijyjän Kireen
Kypärän tavernaan vesipullo mielessä kajastellen. Pullon saatuani, suuntasin hieman
varjoisammalle puolelle festivaalia ja hyökkäsin Pakanametsään, jossa oli paitsi hieman
viileämpää, myös hitusen väljemmät väylät hiiviskellä.
Pakanametsästä löytyi mm. noitatohtori palveluineen, lukuisia kiintoisia myyntikojuja -niitä oli
lukemattomia- sekä ilahduttavan varjoisa viileys. Täällä viihdyin hyvän tovin, ennen kuin palasin
paahteeseen ja ihmisvilinään.
Mikäli festivaaleille sattui lähtemään ostohousut jalassa, sieltä ei varmasti lähtenyt tyhjin käsin,
eikä vatsoinkaan, ravintopuolta oli nimittäin niin ikään tarjolla kosolti. Karamelliomenat erityisesti
näyttivät tekevän kauppansa, sellaisen olisin myös kietaissut kasvooni, jos olisin löytänyt kojun,
jossa niitä myytiin.
Festarikävijät, jotka kynsiini sain kyselymielellä, kiittelivätkin juuri runsasta ja
monipuolista ruokatarjontaa. Oli helppo löytää myös lapsia ilahduttavia eväitä, erityisesti niitä
omppuja.
Niin ikään käsityöläiskojujen runsas tarjonta oli kävijöiden mieleen, moni kertoikin löytäneensä
tapahtumasta tekijöitä, joiden tuotteita hankitaan ympäri vuoden ja myös haastattelemani myyjät
olivat tyytyväisiä tapahtumaan kaikin puolin. Närkästyneisyyttä puolestaan olivat kävijöissä
herättäneet lippujen hinnat ja erilliset iltaliput, sekä vessojen vähäinen määrä.
Kaiken kaikkiaan tapahtuma näyttäytyi varsin onnistuneena, ihmiset olivat tyytyväisiä ja vielä
iltamyöhään vastarannalla vaappuessani, kävin satunnaisen vastaantulijan kanssa keskustelun
siitä, miten hienolta leirit näyttivätkään nuotioineen, lähes täydeksi pullistuneen kuutamon alla.
Ikään kuin keskiaika olisi levittäytynyt koko kaupunkiin ja hetken verran kuvittelin urheilukostyymini
tilalle kerrassaan näyttävän linnanneidon asun ja peilasin hikistä kasvoani väräjävän Vanajan
pinnasta. Järven yli kantautuivat vaimeasti leirin äänet ja soutuvene lipui äänettömästi kuunsiltaa.
Maaginen momentti oli se.
