Laukku-Leena
Naiskulkurin tarina
kirjoittaja: Päivi Ketolainen
Julkaisija: Pro Bono kustannus
Kirjapaino Kari, Jyväskylä 2024

Laukku-Leenaksi kutsuttu naiskulkuri kiinnosti salin täydeltä kuulijoita Kauppakeskus Tuulosessa perjantaina 18.10.2024, kun Päivi Ketolainen julkisti kirjoittamansa kirjan Leenasta.

Tilaisuudessa hän valotti omaa tutustumistaan ja kiinnostustaan Leenan elämäntapaan ja henkilöön.

Vuonna 2017 Leena ilmestyi  Jämsän Halliin, jossa hän asui leiriytyneenä parisen vuotta, kunta hankki hänelle asunnon, jossa hän viihtyi 2 kuukautta, mutta palasi ulos asumaan. Jämsä, joka on Päivi Ketolaisen asuinkunta, oli pitkin maata kiertelevän kulkurin yksi kiintopiste. Ihmiset tarjosivat hänelle apua, antoivat ruokaa ja lämpimiä vaatteita.

Sitten hän katosi yhtäkkisesti,  mutta osa laukuista oli jäänyt “leiriin”.  Sitä ihmeteltiin, koska hän oli hyvin tarkka tavaroistaan, hänellä oli  yleensä mukanaan 40 – 80 laukkua ja pussia .

Paikallinen kauppias nosti jätetyt matkalaukut käyttämättömään pakettiautoonsa odottamaan omistajan paluuta. Monien kuukausien kuluttua, kun Leenaa ei kuulunut, päättivät kylän miehet ja naiset tyhjentää laukut ja silloin löytyi tavaroiden joukosta valtava määrä päiväkirjoja, joista Päivi Ketolainen kiinnostui ja halusi palauttaa ne omistajalleen. Ahkerien  etsintöjen ja kyselyjen jälkeen selvisi, että Leena asui Sysmässä, jossa hänellä oli asunto kerrostalossa.  Päivi Ketolainen päätti  lähteä tapaamaan  Leenaa, mutta asunnossa ei ollut pitkään aikaan asuttu ja myöhemmin selvisi, että Leena oli ollut kuolleena jo yli vuoden etsintäkäynnin ajankohdasta. 

Ketolainen ryhtyi selvittämään Leenan lähipiiriä ja taustoja ja hänelle selvisi, ettei Laukku-Leenalla ollut perhettä, eikä läheisiä eikä myöskään sukulaisia, joita olisi kiinnostanut kulkurin elämä. Päivi Ketolainen päätti tämän tiedon jälkeen lukea haltuunsa tulleet päiväkirjat. Hän ryhtyi kirjoittamaan tämän materiaalin  pohjalta kirjaa, josta syntyi yhtenäinen tarina Leenan elämästä tien päällä kulkurina. Ensimmäisten vaellusvuosien aikaiset päiväkirjat ovat kadonneet, joten varsinainen syy kulkurielämän valitsemiseen on jäänyt pimentoon.

Tilaisuudessa oli paljon henkilöitä, jotka olivat kohdanneet Leenan tämän matkoilla. Kauppakeskus Tuulonen oli yksi tukikohdista, joissa häneen suhtauduttiin myötämielisesti ja pyrittiin myös auttamaan, viemällä hänelle ruokaa ja vaatteita ja toisinaan hän sai myös kuljetusapua.

Leena Kiviharju 1948-2021, syntyi Hyvinkäällä, jossa hän kirjoitti ylioppilaaksi. Hän pyrki ja pääsi oikeustieteelliseen tiedekuntaan, jossa hän opiskeli jonkin aikaa, mutta ei valmistunut  ja myöhemmin hän palasi lapsuuden kotiinsa ja toimi äitinsä omaishoitajana useita vuosia  tämän kuolemaan saakka. Äidin kuoleman jälkeen Leenan sisarukset päättivät myydä talon, hän olisi halunnut jäädä lapsuuskotiin asumaan. Myynnin jälkeen suhteet sisaruksiin päättyivät lopullisesti.

 Hän sai kuitenkin  oman osuutensa äidin perinnöstä ja talon myynnistä ja lähti kiertämään maailmaa. Rahojen loputtua hän palasi Suomeen.  Vuonna 2002 rahattomana, ilman ammattia tai työtä, hän pakkasi tavaransa laukkuihin ja  ryhtyi kiertämään kulkurina Suomea, asuen ulkona kesät talvet. Virallisiin asiakirjoihin hän ilmoitti ammatikseen, ironisesti, pullonkerääjä.

Päivi Ketolainen on kirjoittanut elämäntarinan empaattisesti ja päähenkilöä kunnioittaen. Hän on rakentanut kirjan päiväkirjojen ja muun matkatavaroista löytyneen materiaalin pohjalta,  lainaten niitä siltä osin, kun ne vievät tarinaa eteenpäin. Tarina on rankka kertomus suomalaisessa ilmastossa ympäri vuoden  ulkona asuvan ihmisen elämästä. Hänelle tarjottiin useita kertoja asuntoa, joita hän joskus ottikin vastaan, mutta ei viihtynyt enää sisätiloissa. Hän ei myöskään asunut teltassa,  vaan  taivasalla pressu päällä pahimmalla kelillä, välillä takapuoli jäätyneenä kiinni maahan. 

Kirja on perinpohjainen kuvaus niiltä vuosilta,  kuin päiväkirjamerkintöjä oli saatavissa. Ketolainen on tehnyt tutkivaa journalismia ja saanut lisätietoja päiväkirjamerkintöjen lisäksi Leenan elämän vaiheista, kirjassa on myös jonkin verran sukualbumista saatua valokuvamateriaalia. Kulkurielämään päätyminen jää edelleen arvoitukseksi. Päiväkirjamerkinnät antavat karun kuvan ulkoilmaelämästä ja katkerasta mielestä, joka on pettynyt ihmisiin, yhteiskuntaan ja politiikkaan.

Leena Kiviharjun päiväkirjat ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa Helsingissä.