Järjestettiin Hämeenlinnassa 20.2.24. Tilaisuuden mahdollistivat Hämeen liitto, Taiteen
edistämiskeskus (Taike) Hämeenlinnan kaupunki, Hämeenlinnan Teatteri, Riihimäen
kaupunki, Janakkalan kunta ja Kulttuuriyhdistys Kuvio ry.

Raatihuoneelle kulttuurikäräjille oli haastettu satakunta kulttuurista kiinnostunutta henkilöä.
Tilaisuuden avasi maakuntajohtaja Toni K. Laine. Päivän juontajana toimi Hämeenlinna
Teatterin johtaja Anna-Elina Lyytikäinen.
Kattavan ohjelman avasi kaupunkimuotoilija Päivi Raivion asiantuntijapuheenvuoro, joka
valotti taiteen ja kulttuurin sienirihmastojen merkitystä, sekä kaupunkien tilojen
kehittämiseen osallistuvien tahojen uusien roolien ja aktiivisen toimijuuden osallisuutta
olemassa olevien rutiinien, olettamien ja näkymättömien sääntöjen purkamisessa.
Hämeenlinnalaisille hän antoi kehittämishaasteeseen tehtävän täydentää ja avata ajatusta:
Hämeenlinna on paikka, jossa on ainoa….

Aktivistitaiteilijoiden Maria Mattilan ja Olli Soinin polveilevista puheenvuoroista kajasti
taiteilijan pyyteettömän aloitteellisuuden ja vahvan näkemyksen voimin toteutettujen
utopististenkin hankkeiden merkitys luovalle ja osallistavalle kulttuuritoiminnalle. Sekä
Mattila, että Soini ovat toteuttaneet ja luoneet uusia yhteisöllisiä kulttuuriympäristöjä; Olli
Riihimäellä sekä vihreän talon, että nykyisen Ö-talon ja Maria Tampereen Keltaisen talon.
Taiteilijoiden persoonallisista puheenvuoroista saattoi kuulijoille hahmottua myös se mikä
merkitys yksittäisillä taiteilijoilla voi olla kaupungin elin-, -pito, ja vetovoimalle, sekä
ihmisten hyvinvoinnille ja toiminnasta kumpuavalle joukkovoimalle.

OKM:n roolista kuntien kulttuuritoimintalain jalkauttamisessa sekä kuntien kulttuuritoimiin
liittyvistä kehittämismahdollisuuksista kertoi kulttuuriasiainneuvos Kirsi Kaunisharju.
Puheenvuorossa avattiin lakia kuntien kulttuuritoiminnan kehittämisestä. Se kuinka hyvin
kuntapäättäjät lain tuntevat ja osaavat toimia sen velvoitteiden mukaisesta jää usein
arvailujen varaan ja on todella tärkeää, että kulttuuritoimintalain sisältöjä avataan
laajemmillekin tahoille.

OKM:n roolia hallitusohjelman kulttuurialan rahoitusleikkauksien toteuttajana ei käy
kateeksi. Onneksi Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestön Kulta ry:n pääsihteerin Roosa
Meriläisen puheenvuoro nosti kuitenkin esiin sen kaikkien kulttuurialojen tunnistaman ja
vaatiman valtion hallinnon vuosittaisen kulttuuribudjetin noston yhteen prosenttiin.
Rahoituksesta ja kulttuurialan leikkauksista olisi syytä käydä myös edelleen laajempaa
keskustelua.

Kulttuurin edistämiseen Meriläinen piti kuulijoille minilobbauskoulun, joka koostuu
kolmesta osasta: vaikuttakaa siihen mitä on meneillään nyt, tehkää se yhdessä muiden
kanssa ja asettakaa yhteinen tavoite. Meriläinen muistutti yleisöä, että Suomi on
taideprojekti ja taiteella rakennettu demokratia. Tämä ja hänen puheenvuoronsa ylevöitti
varmasti yleisön mieliä.

Syvällisimmän puheenvuoron (Ihmiskunnan henkiin jääminen ja teknologisen ajan etiikka)
piti kaupunkifilosofimme Johannes Ojansuu, joka avarsi tarvettamme pyrkiä ja
mahdollisuuksiamme päästä uuteen teknologian etiikkaan ja hyvään elämään Hans
Jonaksen filosofisen ajattelun avulla.
Jonas käsittelee filosofiassaan teknologian luomia yhteiskunnallisia ja eettisiä ongelmia ja
painottaa, että tekojemme seuraukset tulisi saattaa yhteensopiviksi aidon ihmiselämän
jatkuvuuden kanssa. On opittava ymmärtämään, että teknologia ja me olemme osa samaa
aineenvaihduntaa.

Yleisöä osallistavissa Erätaukokeskusteluissa hahmoteltiin neljässä ryhmässä taiteen ja
kulttuurin roolia tulevaisuudessa. Keskustelun periaatteiden mukaisesti tähän olisi
kannattanut suoda riittävästi aikaa, koska ryhmissä päästiin syvällisempiin ja kattavampiin
ajatuksiin siinä vaiheessa, kun aika jo loppui ja tämä oli kuitenkin ehkä tärkein osa päivän

oletettua tarkoitusta. Keskustelujen pohjaksi esitettyjen Sitran Lilli Poussan
sytykepuheenvuoron kysymykset tulevaisuusvallasta (kuka puhuu, kenen äänellä, ketä
kuunnellaan, ketä ei tulevaisuudessa ei näy) olisivat vaatineet aikaa ja jäsennellympää
yhteenvetoa. Moni hyvä jatkopohdittava asia jäi vielä ilmaan roikkumaan. Toivottavaa on,
että tämäntyyppinen niin tarpeellinen ja kaivattu keskustelu taiteen ja kulttuurin roolista
jatkuu ja haastaa erityisesti päättäviä tahoja käräjöimään taiteen asiantuntijoiden kanssa.
Useita tahoja ja yksilöitäkin olisi syytä haastaa, kovistaa ja sivistää tästäkin aiheesta.
Asioiden käsittelyn kannalta olisi ollut mielekästä tietää mitä tahoja tähän tilaisuuteen oli
haastettu, mitä oli tarkoitus tavoitella ja miten hyvin käynnistettyjä keskusteluja tullaan
jatkamaan. Hämeen liiton rahoitusmahdollisuuksista olisi voinut olla myös oma
puheenvuoronsa.