Galleriaa pukkaa!
Hämeenlinnan kuvataidekenttä kokee muutaman kuukauden sisällä varsinaisen gallerioiden purskahduksen, kun kaupungin keskustassa aloittaa tai on jo aloittanut toimintansa kolme uutta galleriatilaa. Hämeenlinnan Taiteilijaseuran uudessa galleriassa HTS Nosteessa Arvi Kariston kadulla on jo pidetty ensimmäinen, seuran oma myyntinäyttely. Kaputa ry:n Kulttuurikonttori gallerioineen avaa ovensa Lukiokadulla tammikuun alussa, ja Galleria RaamiDaamit Birger Jaarlin kadulla juhlii avajaisiaan tammikuun lopussa. Ennestään kaupungissa toimivat jo Taidehalli Häme sekä Galleria Paperihuone, ja Hämeenlinnan pääkirjastossakin on vuokrattavia galleriatiloja. Kysymys kuuluu: mihin näitä kaikkia näyttelytiloja tarvitaan, ja riittääkö niihin sekä taiteilijoita että yleisöä?
Galleriat toimivat toki keskenään hieman erilaisin painotuksin. Taidehalli Häme on leimallisesti ammattitaiteilijoiden töitä esittelevä galleria, ja sellaisena profiloituu myös tuleva Kulttuurikonttorin galleria. Esimerkiksi Galleria RaamiDaamien vetäjä Anu Halmeoja taas painottaa tulevan galleriansa olevan nimenomaan matalan kynnyksen näyttelytila, jonne aloittelevankin taiteilijan on helppo tulla kokeilemaan siipiään (Kaupunkiuutiset 18.12.2024). Myös Taiteilijaseuran uusi Noste-galleria haluaa seuran puheenjohtajan Tuire Toivolan mukaan ”tarjota mahdollisuuksia myös aloitteleville ja marginaaliin jääville taiteilijoille” (Kaupunkiuutiset 19.11.2024).
On ehdottomasti hyvä, että näyttelytilaa löytyy erilaisille taiteilijoille ja taiteen harrastajille. Parhaassa tapauksessa matalan kynnyksen näyttelytilat toimivat ponnahduslautana taiteilijan ammattiin tai mahdollistavat merkityksellisen näyttelykokemuksen harrastajalle. Haluaisin myös ajatella, että tässä tapauksessa enemmän tosiaan on enemmän: mitä enemmän taidetta on esillä, sitä enemmän ihmiset altistuvat sille ja sitä vahvemmin taide toivottavasti tulee erottamattomaksi osaksi yhteiskuntaa.
Samalla kun olen aidosti tätä mieltä, pohdin varovasti, kokeeko korkeatasoinen, ammattilaisten tekemä kuvataide lukuisten matalan kynnysten näyttelytilojen myötä inflaation. Tunnistaako tai arvostaako yleisö enää laatua? Jos omaa silmää viehättävän teoksen voi ostaa harrastajan näyttelystä muutamalla kympillä, maksaako kukaan pian enää ammattitaiteilijan työstä satoja, jopa tuhansia euroja? Monien taidetta ammatikseen tekevien toimeentulon perusta natisee jo pahasti hallituksen leikkausten myötä, eikä parempaa liene luvassa vielä useampaan vuoteen. Pahimmassa (toki rajusti kärjistetyssä) tapauksessa ammattilaiset kaikkoavat alalta, ja pian jäljellä on enää niitä matalan kynnyksen näyttelyjä. Niillä on ehdottomasti paikkansa ja arvonsa, mutta ne eivät voi korvata ammattilaisten työtä, joka kykenee tarkastelemaan kuvataidetta kriittisesti ja uudistamaan sitä.
Ratkaisu tähän ei kuitenkaan mielestäni voi olla näyttelytilojen niukkuus tai tarkempi portinvartiointi. Ehkä onkin nimenomaan ammattitaiteilijoiden töitä esittelevien gallerioiden vastuulla perustella olemassaolonsa taiteen yleisölle, avata näytteille asettamaansa taidetta katsojille niin, että sen arvo on mahdollista ymmärtää. Ehkä enää ei riitä, että ripustetaan taulut seinille, asetetaan veistokset jalustalle ja avataan ovi? Galleriat tarvitsisivat todennäköisesti sitä, missä viime vuosina kävijäennätyksiä tahkonneen taidemuseot ovat kunnostautuneet: taideteosten luo eri tavoin johdattavia tapahtumia, teoksia avaavia luentoja ja opastuksia – siis taidekasvatusta. Resurssit ovat kuitenkin gallerioilla usein pienet, ja on ymmärrettävää, ettei tapahtumia voida nyhjäistä tyhjästä. Voisiko tässä olla resurssien jakamisen ja yhteistyön paikka? Mitä sellaista Hämeenlinnan nykyiset ja tulevat galleriatoimijat voisivat saada aikaan yhdessä, mitä ne eivät voi saada aikaan yksin?
Lopuksi pieni ylistyspuhe taiteilijoiden ja taidealalla työskentelevien sitkeydelle. Ajat ovat mitä ovat, karvaat, mutta samaan aikaan tässäkin pienehkössä kaupungissa on lukuisia ihmisiä, jotka uskovat taiteeseen niin vahvasti, että perustavat sille uusia tiloja uhraten projektille huimasti omaa aikaansa ja energiaansa – useimmiten ilmaiseksi. Tämä jo itsessään on todiste taiteen tärkeydestä, sen voimasta. Kokoontukaamme siis kaikki ahkerasti näihin tiloihin taiteen äärelle vuonna 2025!
Tammikuussa aukeavaa Kulttuurikonttoria ylläpitää myös Kulttuurimedian taustalla oleva Kaputa ry. Jutun kirjoittajalle tulee työhuone Kulttuurikonttorille.
