Lähes sata konserttia, 400 000 konserttivierasta, 15 000 000 katsojaa &
kuuntelijaa sähköisissä kanavissa.

Ei, kyse ei ole Coldplayn maailmankiertueesta – vaan tällä kertaa
klassisesta musiikista.
Maailman suurin klassisen musiikin festivaali BBC Proms on vielä tätä
juttua kirjottaessa meneillään Lontoossa ja täyttää legendaarisen Royal
Albert Hallin lähes viimeistä paikkaa myöden illasta toiseen, lähes
kahden kuukauden ajan.

Viimeinen konsertti, ”Last Night of the Proms” kerää väkeä
puistoscreenien ääreen ympäri Iso-Britanniaa ja kotikatsomoissa
konserttia seurasi suorana viime vuonna hieman enemmän ihmisiä kuin
Suomessa Linnan juhlia. Noin kolmen tuhannen esiintyjän joukossa on
tänäkin vuonna paljon suomalaisia. Brittien yleisradioyhtiön
kruunujalokiveä BBC Symphony Orchestraa luotsaa useassa konsertissa
heidän ylikapellimestarinsa Sakari Oramo. Hänen kanssaan esiintyi 25.8.
myös Sibelius-akatemian sinfoniaorkesteri yhteisproduktiossa Royal
College of Musicin sinfoniaorkesterin kanssa. Tämä Royal Albert Hallin
tunnissa loppuunmyynyt ohjelma kuullaan muuten myös Helsingin
juhlaviikolla 1.9.
Muita suomalaisia Promseilla tänä vuonna ovat mm. laulajat Silja Aalto
ja Anu Komsi sekä kapellimestarit John Storgårds, Klaus Mäkelä ja Dalia
Stasevska ja Tarmo Peltokoski.
Promsien kohokohdat elävät myös Youtubessa omaa elämäänsä ja esimerkiksi
tätä Pekka Kuusiston mahtavaa yhteislaulatus-encorea vuodelta 2016 on katsottu
puolisen miljoonaa kertaa.

Meille Hauhon musiikkijuhlilla tämän vuoden Promseissa mahtavaa on se,
että 3.syyskuuta konsertissamme Hämeenlinnan Verkatehtaalla yhdessä Olli
Mustosen kanssa esiintyvä Senja Rummukainen loisti englantilaisille
erityisen tärkeän Edward Elgarin sellokonserton solistina 3.elokuuta.
BBC:n radiokommentaattori ei voinut välttää ottamasta esiin yhteyttä
toiseen merkittävään teoksen tulkkiin, Jacqueline du Préhen, nuorena
menehtyneeseen sellistitähteen jonka elämää on kuvattu mm. elokuvassa
Hilary and Jackie.
Senjan konsertin voit kuunnella vielä hetken ajan tästä linkistä
https://www.bbc.co.uk/programmes/m0021jp4

– samalla kannattaa
tutustua myös Promsien muuhun tarjontaan. Mukavaa että on tällaisia
julkisen palvelun medioita, eikö vaan?

Maailman suurimpien, tähtiä vilisevien festivaalien lippuhinnat ovat
yleensä päätä huimaavia. Katsoin että esimerkiksi Salzburgin
pääsiäisfestivaalilla – mihin suuntaamme RSO:n kanssa ensi vuonna –
kalleimmat liput maksavat 490€.
Promsien ajatukseen taas kuuluu se, että osa lipuista jätetään myyntiin
konserttipäivälle ja kärsivällisesti jonottamalla seisomapaikan saa
varsin kohtuulliseen alle kahdeksan punnan hintaan. Nämä illasta toiseen
permannolla seisovat ”Prommerit” ovatkin osa festivaalin tunnelmaa ja he
keräävät vuosittain yleisöltä rahaa erilaisia hyväntekeväisyyshankkeita
varten. Last Nightin riehakkaat välihuudot kuuluvat myös heidän
perinteisiinsä.

Suomi on – kuten tiedetään – festivaalien luvattu maa, pieniä ja
keskikokoisia tapahtumia riittää eri puolille maata. Mielessä kuitenkin
ajoittain käy ajatus: millaista olisi jos täälläkin olisi joku
todellinen suurtapahtuma? Helsingin juhlaviikot toki on kookas  ja
monipuolinen festivaali, mutta jää silti vaikkapa Edinburghista – missä
on itse asiassa kaksi suurta festivaalia peräjälkeen. Putken aloittaa
uusia kykyjä runsaasti esittelevä ”Edinburgh Fringe Festival” joka on
toiminut mm. Stephen Fryn, John Cleesen ja Rowan Atkinsonin kaltaisten
legendojen ponnahduslautana. Perinteisempiä konsertteja, teatteria,
oopperaa ym. tarjoaa puolestaan Edinburgh International Festival. Väkeä
nämä vetävät paikalle vuosittain hiukan vajaa 700 000.
Erikoinen konsepti on myös Nantesista Ranskasta alkanut ”La Folle
Journée (Hullu päivä)” – tapahtuma. Olemme Ollin kanssa itsekin
esiintyneet näissä mega-viikonlopuissa Nantesissa ja Lissabonissa
aikanaan. Idea on se että suuressa kongressikeskuksessa on
samanaikaisesti meneillään useampia konsertteja ja ohjelmistokin
saatetaan toistaa eri aikaan ja eri saleissa muutamaankin kertaan.
Muistelen että meidän Virtuosi di Kuhmo-vierailuillamme soitimme itse n.
50 tunnin aikana toistakymmentä konserttia ja konserttien yhteismäärä
oli parisen sataa. Tästä vinkkiä vaikkapa Tampere-talolle 😉

Yksi muisto jättifestivaalista ja sellaisen kansallisesta merkityksestä
on Meksikosta, Festival Cervantinosta:
Olimme pitkän lennon jälkeen kollegoiden kanssa valmistautumassa tuntien
jonotukseen maahantulomuodollisuuksia varten Mexico Cityssä, kun
festivaalin tuottaja tuli vastaan kansainvälisellä alueella(!) ja ohjasi
muitta mutkitta diplomaattitiskille passien sujuvaan tarkastukseen. Tämä
Latinalaisen Amerikan suurin festivaali kerääkin vuosittain puolisen
miljoonaa vierasta – mukavaa että valtiokin on antanut lisävaltuuksia
esiintyjien hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Jokseenkin epärealistista ehkä tässä maailmanajassa tällaisia haaveilla,
mutta joku riittävillä resursseilla siunattu visionääri voisi kukaties
vielä joskus edistää megaluokan kulttuuritapahtuman syntyä meilläkin
päin. On kuitenkin fakta, että tällaisilla tapahtumilla on tuntuvia
vaikutuksia kaupungin ja koko maan elinvoimaan.

Ajatelkaapa vaikka Savonlinnaa – ei taitaisi pelkkä Olavinlinna vetää n.
70 000 vierasta kaupunkiin. Kun vielä tuntuu, että ihmisen (onneksi)
ovat vähentämässä tavaroiden ostamista, elämyksillä ja kokemuksilla on
tulevaisuudessa entistä suurempi merkitys myös taloudellisen elinvoiman
ja hyvinvoinnin kannalta.

Tuon mediassa paljon esillä olleen Coldplayn täkäläisten kuulijoiden
arvellaan jättäneen Helsinkiin 40-60 miljoonan euron verran rahaa – ei
mikään pikkusumma. Pidetäänpä siis yhteisvoimin Hämeenlinnankin
kulttuuritarjontaa hyvin esillä ja houkutellaan entistä enemmän
kävijöitä tänne!

Hauhon musiikkijuhlat Verkatehtaalla 3.9. – vieraana Senja Rummukainen,
sello ja Olli Mustonen, piano.