Eräs Teatteri, Eix riitä

Eräs Teatterissa on tarjolla sydäntalven lämmikkeeksi aimo annos runoutta ja musiikkia ”Eix riitä”- esityksen saatua ensi-iltansa 17.1. Ja heti seuraavana iltana olikin kulttuurikyylä jo katsomon puolella väijymässä silmät ja korvat kovana, millaisia sulosäkeitä ja -säveliä aikaan onkaan saatu. Olihan niitä, jos jonkinlaisia. Valtaosa esityksen lauluista on Eräs Teatterilaisten ( Laura Peltonen, Jorma Kukkonen, Jukka Salminen ja Kari Kupari) säveltämiä ja sanoittamia. 

Esitys piti sisällään siis runoja ja lauluja, jotka eivät liittyneet toisiinsa, eivät kertoneet yhtenäistä, etenevää, juonellista tarinaa. Sen sijaan ne näyttivät hetkiä, tilannekuvia ja tunteita koko kirjon täydeltä. Punainen lanka siinä toki oli, ihmissuhteet olivat kantava teema kaikissa esityksen osasissa ja se lanka sitoi erillisinä leijailevat osaset yhteen. Yhä irrallisiksi tuokiokuviksi, mutta samalla yhtenäiseksi, saman sateenvarjon alle asettuvaksi kokonaisuudeksi.

Se kokonaisuus osoittautui hyvin kiinnostavaksi ja viihdyttäväksi Kaltaiseni kärsimätön kyllästyjä ilakoi suuresti, kun esityksessä ei ollut mitään ennalta arvattavaa. Katsoja ei voinut tietää tuleeko seuraavana kenties raivokas bluesveto vai humoristisen hilpeä rakkausruno. Mitä tahansa saattoi olla listalla ja tämä ennalta arvaamattomuus ja yllätyksellisyys oli yksi niistä tekijöistä, joiden ansiosta esitys oli mainio.

Runot ja laulut liikuskelivat sydäntä särkevän haikeista erotunnelmista, raivokkaisiin riitelyihin, yksinäisen unelmista vastarakastuneen hehkuun ja kuultiinpa muutama ärhäkkä kansansävelmäkin siinä samalla. Pidin erityisesti lyhyistä, tiiviistä pikku runoista, jotka muutamalla sanalla maalasivat hyvinkin suuren tunteen. Tai eihän se runo yksinään maalaillut, vaan lausuja sille sielun antoi ja kuulija penkissään ilakoi. Bravo.

Esityksen nimi ”Eix riitä” on napattu yhdestä esityksen mainioimmasta rallista, jossa miehen näkökulmasta mietitään, mikä parisuhteessa sitten oikein riittää, kun välillä tuntuu, ettei mikään. Nämä vaihtelevat näkökulmat olivat myös ilahduttava seikka, välillä äänessä oli uuden rakkauden löytänyt leski, seuraavana yksinäinen, eronnut mies, sitten nuoripari ja sitten taas joku muu näkökulma ihmissuhdekiemuroihin. Hyvin viihdyttävä kokonaisuus, monelta kantilta tarkasteltuna. 

Reilu puolitoistatuntinen oli siis täynnä tunteita, kirjaimellisesti. Ilahduttavasti, koskettavasti, raivokkaasti ja taidokkaasti esitettynä, niin sanoin, ilmein, elein kuin sävelinkin. Kerrassaan kelpo show, nopeatempoinen ihmissuhdeilotulitus pitää kärsimättömämmänkin rimpuilijan viihdytettynä penkissään alusta loppuun saakka. 

Tulevat esirykset löydät täältä.

Kirjoittaja: Heli Kuula

Heli Kuula on Hämeenlinnassa syntynyt ja kasvanut käsityöläinen, koulutukseltaan sekä vaatetusalan artesaani, että suutari ja jalkinemuotoilun artenomi. Työkseen Kuula pyörittää Bohemian Insanitya, jossa suunnittelee ja valmistaa tuotteita kierrätetystä materiaalista, eli käytännössä silppuaa raivokkaasti vanhoja vaatteita loihtien niistä uutta. Luovuus on kantava teema myös muilla elämän osa-alueilla, niin musiikin, kuvataiteen kuin verbaaliakrobatiikankin muodossa.

KulttuuriMediaan Kuula kynäilee pääasiassa käsityöalan ja musiikin ilmiöistä sekä tapahtumista, mutta todennäköisesti työntää nokkansa muihinkin teemoihin.