Enemmän strasseja, vähemmän stressiä
Burleski on kaltaiselleni harakalle suorastaan vastustamaton laji. Strassit, paljetit ja höyhenpuuhkat
ilahduttavat silmääni suuresti ja onkin ihme, että pääsin perjantaina 10.5. ulos Le Blason
ravintolasta Lady Misty Mayn burleski-illasta ostamatta houkuttelevasti kimaltelevaa tasselipöytää
tyhjäksi. Enhän minä toki hallitse niiden käyttöä nimeksikään, mutta kaunis esine on aina kaunis
esine ja kuten illan riemastuttavan riehakas juontaja totesikin; enemmän strasseja vähemmän
stressiä.
Ja siihen burleski kai perustuneekin, kauneuteen, mitä se sitten kullekin tarkoittaa. Silmäniloa,
visuaalista riemua, viehättävää liikehdintää ja niitä strasseja! Paljetteja! Kimallusta! Sukkanauhoja,
verkkosukkia, korkeita korkoja ja hävyttömän hienoja höyhenviuhkoja.
Le Blasonin lavalle marssi viehkeitä neitoja yksi toisensa jälkeen ja erityisen ilahduttavaa minusta
oli se, että koskaan ei voinut tietää millainen show sieltä tulee. Oli perinteistä viettelevän
kiusoittelevaa keikistelyä, hieman tanssillisempaa ja mystisempää meininkiä ja jopa maskuliinista
muotokieltä miehekkäine liikkeineen. Saippuakupliakin. Kaikkia esityksiä yhdisti kuitenkin
viimeisen päälle mietityt asukokonaisuudet, tunnelma, musiikki ja heittäytyminen. Rohkeus. Ei toki
sellainen aikuisviihderohkeus, vaan itsevarmuus.
Burleskista tulee tyypillisimmin ensimmäisenä mieleen varmaankin juuri tissit ja pyllyt, paljas pinta,
viekoitteleva liikehdintä, keikistely ja kiusoittelu, mutta vilahtelevia kehonosia suuremmassa osassa
ovat itse asut.
Itse olin aivan liekeissäni erityisesti Wicked Violettan henkeäsalpaavasta asusta, jossa kymmeniä
metrejä organzakangasta oli silvottu hurmaavaksi pyrstöksi ja korsettiin sekä silinterihattuun
törsätty kilokaupalla strasseja. Asusta lähti osasia pois yksi kerrallaan ja kaikki alta paljastuvat sopi
täydellisesti kokonaisuuteen. Erityisen vaikuttunut olin kuultuani, että hän oli tehnyt asun alusta
loppuun, omin pikku kätösin. Lienee helposti arvattavissa, että kirmasin tutkimaan tätä pörheää
pukua heti kun se oli mahdollista, enkä vieläkään saata ymmärtää miten jollakulla voi kärsivällisyys
riittää niiden tuhansien strassien liimaamiseen. Violettalla riitti ja lopputulema oli häkellyttävän
upea.
juttu jatkuu kuvien jälkeen..
Silmää ilahduttavan kimalluksen lisäksi minua kiehtoi suuresti asuissa juuri se, miten ne oli
suunniteltu helposti riisuttaviksi. Ja vieläpä niin, että riisuminen tapahtui helposti, sulokkaasti ja
viettelevästikin, kuin ohimennen, hieman käsivartta heilauttamalla. Ja toki myös niin, että yltä irtoaa
vain se, minkä kuuluukin irrota, eikä koko komeus yhdellä kertaa. Se on taitolaji, niin asujen
suunnittelu ja valmistaminen, kuin niiden sujuva ja näyttävä käyttökin. Siinä määrin vaikuttunut olin
näkemästäni, että aloin vakavissani harkita moisen asukokonaisuuden valmistamista ja
puolitosissani siihen pukeutumistakin. Riisumista en uskaltanut ajatella.
