Hämeenlinnan yksi valteista muihin paikkoihin verrattuna tai oikeastaan Riihimäkeen verrattuna on sen lukuisat ja läheltä löytyvät uimapaikat. Riihimäellä kun lillutaan jossain maakuopassa vai oliko se maauimalassa? Niin täällä nopeasti laskettuna pystyt kävelemään tai pyöräilemään vaivatta kuuteen eri järveen uimaan: Vanajavesi, Aulangonjärvi, Ahvenistonjärvi, Katumajärvi, Lehijärvi, Alajärvi. Tämä tekee Hämeenlinnasta äärimmäisen mukavan kesäkuumalla. Parhaiten uimisesta tietenkin nauttii kun mukana on noin 8 tölkkiä olutta, pyyhe ja pieni matkaradio.

Edellisessä tekstissäni käsittelin pintapuolisesti Kärmeskallioita ja tällä erää osansa saavat Kihtersuon uimaranta sekä Lusikkaniemi. Kihtersuon uimaranta sekä lusikkaniemi sijaitsevat Hämeenlinnassa Aulangon järven rannassa lähes vieri vieressä. Kihtersuon uimarannassa viihtyvät kesäisin pääsääntöisesti lapsiperheet ja nuoret, koska ranta on helposti lähestyttävä, hiekkapohjainen eikä äkkisyvä. Rannan välittömässä läheisyydessä on myös käymälä, pukukoppi ja keinuja. Erillistä hiekkalaatikkoa ei ole koska ranta itsessään on HIEKKAA.

Veden lämpötila mitataan kesällä, jos ei ihan tunneittain, niin ainakin päivittäin. Ilmoitukset veden lämpötilasta, sinilevästä tai vaikkapa radioaktiivisesta vuodosta ilmestyvät rantaviivan reunassa lepäävän puun kylkeen särmänä tietoiskuna. Kaiken maailman tyhjänpäiväinen smalltalk muiden kanssa hoituu puuhun nojaamalla, tietoiskua lukemalla ja vanhoja muistelemalla. Annan esimerkin jota voivat käyttää itsensä vanhaksi tuntevat puheessaan: “Minun nuoruudessani vesi oli aina saatanan kylmää ja uimme ylämäkeen. Nykyään kihtersuo on kuin spahoitola ja uiminen hoidetaan lillumalla lasten pesuvettä muistuttavassa lämpimässä kiisselissä. Ennen kesälläkin täällä oli ahtojäät joiden seassa uitiin, peseydyttiin ja pariuduttiin”.

Kihtersuolla ei ole grillipaikkaa, mutta tässä kohtaa repusta löytyvät voipaperiin käärityt eväät ja lasipulloon kaadettu maito hoitavat hommansa. Ammattilainen on tietenkin varautunut litran rommilekalla jota nauttii sopivan sivussa lapsiperheisiin nähden.

Kun rommista on kaadettu ⅓ kitusiin on hyvä vaihtaa maisemaa ja unohtaa uiminen kihtersuolla. Silmätulehduksen vaarahan siinä piilee kun kuumana kesäpäivänä snorklaat rantavedessä silmät auki, johon on tusinan verran lapsia päästellyt tarpeitansa.

Jalat vievät kohti lusikkaniemeä johon kävelee noin 15 minuutissa. Reitti kulkee lähes rannan tuntumassa näköalatornin suuntaisesti. Lusikkaniemen uimapaikalle pääsee leppoisaa pitkospuupolkua ja paikan päältä löytyvät laituri ja.. siinä se. Maasto on hieman vaikeakulkuista, koska paikalla on paljon puiden juuria ja kuoppia. Laiturin päästä pystyy hyppäämään, mutta se on kai nykyaikana kielletty joten kiltisti vain jalat edellä veteen.

Joskus lusikkaniemessä sukeltaessa löysin simpukoita ja mietin, voiko niitä syödä. Jonkin ajan kuluttua tähän tuli vastaus, kun luin vanhemmillani Hämeen Sanomista jutun jossa jokin michelin tasoinen kokki väänsi ruokaa järvisimpukoista. Arvatkaa mistä simpukat oli kerätty!? No Aulangonjärvestä! Joten ei muuta kuin simpukat sumppuun ja nilviäiset nyssäkkään! En tiedä minkä luvan alle simpukoiden kerääminen kuuluu joten ei tästäkään kannata kovin kovaa ääntä kylillä pidellä.