27.12.2023

AP-klubia on järjestetty yli 15 vuotta Albertin kellarissa. Illan isäntä AP Sarjanto on tunnettu muusikkona, toimittajana ja monipuolisena kulttuurivaikuttajana. AP-klubi järjestetään lähes jokaisen kuukauden viimeisenä keskiviikkona. Sarjanto sai Hämeenlinnan kaupungin kulttuuripalkinnon 2020 vuosien työstä AP-klubilla.

AP – klubilla esiintyy illan isännän lisäksi erilaisia kokoonpanoja, myös nimekkäitä esiintyjiä. Klubilla on vieraillut noin 1500 esiintyjää Suomesta ja ulkomailta.

Kulttuurimedia vieraili vuoden viimeisellä AP-klubilla Albertin Kellarissa.

Menimme sisään n. 19.45 ja jonoa oli juomatiskillä ovelle asti. Palvelu oli alkuun hidasta ja jonotimmekin hyvän tovin. Onneksi perähuoneesta löytyi vielä pöytä seurueellemme. Albertin kellarissa oli mukava tunnelma, ihmisistä suurin osa oli selkeästi tullut kuuntelemaan klubin musiikkia ja tietysti katsomaan Sarjantoa, joka on rahvaamman väen Vexi Salmeen rinnastettava lempeän karismaattinen henkilö.

AP Klubi pyörii nimensä mukaisesti paljon AP:n persoonan ympärillä. Oletettavasti tästä syystä illat ovat aina jollain tapaa lempeitä. Tietysti silloin, jos Sarjantoa ei tunne tai ei tiedä mistä AP-klubilla on kyse, voi helposti tulla ulkopuolinen olo ja kokemus siitä, että ei kuulu joukkoon. AP nimittäin näyttää tuntevan kaikki paikallaolijat ja usein käy juttelemassa lähes jokaisessa pöydässä. Toisella tai kolmannella käyntikerralla uskaltaa ehkä luoda katsekontaktin illan isäntään ja alkaa itsekin tulla tutuksi.

Tapahtuma alkoi AP:n puheella, jossa hän kertoi illan kappaleista. Hän aikoi esittää Larin Kyöstin kirjoittamia ja Oskar Merikannon säveltämiä kappaleita. Illan ensimmäisenä luvassa oli Itkevä huilu.  Kappale oli tunnelmallinen, harras ja surumielinen. Melankoliaa hälvensi naapuripöydän nuoret, jotka keskustelivat soljuvasti omiaan eivätkä piitanneet hennosta ja surumielisestä soitannasta.

AP soitti muutamia Larin Kyöstin sanoittamia kappaleita, jotka olivat Merikannolle tyypillisen haikeita mutta selkeästi eteneviä. AP on mitä mainioin esittämään tämänkaltaisia kappaleita. Hänen karismansa on nimittäin hyvin rauhallinen ja jollain tapaa melankolinen, lämmin ja lempeä.

AP:n esityksen jälkeen vuorossa oli open mic -osio, joka vaikutti kuitenkin etukäteen suunnitellulta. Molemmat kahdesta esiintyjästä osaavia kokoonpanoja. Toisen esiintyjän aikaan pöytäämme ilmestyi baarin asiakas, joka istui seurueeseen sen enempää kyselemättä. Hänellä oli paljon asiaa ja illan toinen julkisesti suunniteltu yhtye Susiq ehti jo aloittaa ennen kuin aloimme jälleen kuulla varsinaista esitystä. Henkilö kertoili monenlaisia tarinoita mutta mieleeni jäi lause, ”Elä ihminen!”. Hyvä neuvo vuoden vaihteen lähestyessä.

Susiq esitti juurevaa bluesrockia mm. Eric Claptonilta ja CCR:ltä. Musiikki oli selkeästi energisempää ja nostattavampaa kuin aiempi open mic-setti, joista viimeisen oli hiukan laahaava. Tosin, mielikuvaan saattoi vaikuttaa myös moni muu tekijä.

Susiq:n musiikki soi jopa sinne perähuoneeseen selkeänä ja jykevänä. Tutut kappaleet kirvoittivat ihmisiä tanssimaan , ei tosin tanssitilassa.

Musiikki tuntui kehossa ja pöytälevykin vavahteli basson tahtiin. Taidokkaasti soitettujen ikivihreiden myötä ihmiset alkoivat selkeästi virrota aiemmasta melankoliasta. Keikan loppua kohden puhelimet nauhoittivat iloisesti keikan etenemistä eturivissä.

Keikan loputtua baari tyhjeni hyvin nopeasti. Viimeisiä asiakkaita näytti olevan perinteisesti baarin työntekijän kumppani ja se aiemmin seurueeseemme eksynyt henkilö.

Kaikenkaikkiaan suositeltava kokemus tunnelmansa, esiintyjien sekä miljöönsä puolesta.