Juhana Kauppinen, Sinä Jänis – kokoelma karkeita palindromeja

Sinä, jänis, on retrospektiivinen kokoelma runoja vuosilta 1999–2024. Runoissa havainnoidaan luonnon kiertokulkua, talous- ja puoluepolitiikan suhdannevaihteluita, globaaleja megatrendejä ja popkulttuurin ilmiöitä lempeänkarkealla humoristisella otteella. Juhana Kauppinen on kirjoittanut ja Veera Moberg kuvittanut tämän vangitsevan teoksen.
Sinä, jänis, pitää siis sisällään palindromeja. Riemastuttavan karkeita runoja, jotka voi lukea perinteiseen tapaan alusta loppuun tai lopusta alkuun.
Au! Paise, joviaali tuttu.
Tali, tae paiseesta. Katso naamaani.
Pura alahylly! Pese papan napa, pese pylly!
Halaa rupinaamaa, nosta katseesi!
Apea tila, tuttu tila aivojesi.
Apua!
Runojen kirjoittaminen on haastava homma jo sinänsä, loihdipa siitä nyt kiehtovia rivejä, kiinnostavia, viehättäviä säkeitä, ei ihan helppo homma. Ja kokeile sitten samaa, mutta niin että sen voi lukea lopusta alkuun, sisällön muuttumatta. Kiehtova taiteenlaji.
Kirjan runot ovat kuin loitsuja, niitä tekee mieli lausua ääneen ja liikehtiä dramaattisesti. Niin teinkin, moneen otteeseen kirjaa lukiessani. Ne ovat suomen kieltä, ymmärrettävää tekstiä, merkityksellisiä sanoja, mutta samalla eivät ole. Niissä on rytmi, laulunkaltainen muoto ja kuten jo totesin, ne suorastaan pakottavat lukijansa lausumaan ääneen. Tai laulamaan, messuamaan, loitsuamaan. Tai räppäämään, se vasta olisikin loistokasta.
Suomen kieli on riemastuttavan rikas ja sanoilla leikkiminen kuuluu mielipuuhiini. Onkin ilahduttavaa lukea teosta, jossa kielestä otetaan kaikki irti, sivu toisensa jälkeen sitä yllättyy, herrantiete, miten kukaan voikaan tulla ajatelleeksi jotakin tällaista. Hillitöntä, hieman karkeaakin, mutta kerrassaan viihdyttävää ja oivaltavaa luettavaa.
Kauppisen riemastuttava sanoilla leikittely haastaa lukijan tutkimaan kieltä hieman erilaisesta kulmasta. Voisiko tämänkin termin kääntää nurinpäin ja mitä se sitten tarkoittaisi? Miten monta sanaa sitä saisikaan ketjutettua nurinpäin luettavaksi ja entä jos alkaisikin kommunikoida puhumalla lopusta alkuun? Okisilo äniis näätim äekräj?