Aleksanteri Ahola-Valon arkistolta
Anna Tanajeva-Virubovan runokirja. Maailmanhistoriallinen hahmo, hovineiti Virubova.
Arkistolla jokaisen laatikon sisältä löytyy tarinoita. Ensin ihmettelen, että mitä kaikkea
täältä löytyykään. Seuraavaksi tutkin ja kyselen. Näin pala palalta esineitten takaa alkaa
purkautua muutakin kuin pölyä. Historian kultahippuja. Arkistoa järjestellessä saan
kulkea aina palan matkaa Alin jalanjäljissä. Historian monivaiheiset tapahtumat saavat
uusia sävyjä.
Päivänä muutaman kaivelin esille kirjanpainovälineet. Tottahan Alilla on ollut oma
kirjapaino.
(kuva 1-3)
Mitä kaikkea näillä kirjanpainovälineillä onkaan painettu.
Etsin käsiini jo aiemmin löytyneen salaperäisen runokirjan. Runokirja on Alin painama ja
graafinen suunnittelu ynnä taitto on Alin.
Matka alkaa kohti Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:sen hovia ja aateliston,
sivistyneistön elämää Pietarissa 1900-luvun alussa.
Kirjoittaja on Anna Tanajeva. Hän syntyi Venäjällä 29.7.1884 ja kuoli Suomessa
20.7.1964. Runot on kirjoitettu ranskaksi. Ranska oli Venäjän sivistyneistön kieli ja
yhteys Eurooppaan. Venäjällä on aina ihailtu ja jäljitelty ranskalaista kulttuuria.
Runokirjan alussa on Annan lempirunoilijan Paul Verlainen runo.
Tässä välissä oli pakko selvittää, kuinka tunnettu Verlaine olikaan Suomessa. Siitä
pääsin kolmikkoon Onerva, Madetoja, Leino. Onerva on tehnyt kirjallisen työn
Verlainesta, mutta käännöksiä en tiedä olevan. Verlaine on kuitenkin ollut hyvin
suosittu. Hänen runonsa ovat vahvoja tunteessa ja ilmaustensa rikkaudessa, sain tietää.
Ehkä mahdottomia kääntää.
Niin ovat Annankin runot. Kouluranskallani selvittelin runojen sisältöjä.
Kuvan alareunassa Imprimerie A.V.T. Ahola-Valon taidetuotanto, Helsinki 1940.
Annan taustat ovatkin sitten aivan huikean mielenkiintoiset.
Hän on vaikutusvaltaista aatelista sukua molempien vanhempiensa puolelta. Isä
Aleksander Taneyjev ja äitinsä Nadezda Ilarionovna Tolstoj.
Annan asemasta kertoo jo paljon se, että isä hoiti keisarillisen perheen raha-asiat. He
kuuluivat keisarilliseen seurapiiriin.
Anna oli lyhyen ajan avioliitossa aatelisen Virubovan kanssa, siitä jäi sukunimi Virubova.
Annaa kuvataan viehättäväksi, eloisaksi ja älykkääksi.
Hän ystävystyi syvällisesti keisarinna Aleksandran kanssa, oli hänen hovineitinsä ja
ystävänsä. Tsaariperhe surmattiin vallankumouksen sekavissa oloissa. Anna oli
uskollinen ja joviaali tsaariperheelle ja piti hovineidon tummaa nauhaa hiuksissaan
elämänsä loppuun saakka.
1900-luvun alun ja vallankumouksen vaiheet ovat oma lukunsa. Anna Virubova oli
kuulusteluissa useaan otteeseen ja vangittuna useasti. Hän tunsi kaikki merkittävät
henkilöt ja oli osa tsaariperhettä.
Virubova ja keisarinna Aleksandra harrastivat valokuvausta. Virubova oli huomattavan
taitava valokuvaaja.
Tsaariperhe eli Suomessa vapaata ja riemullista aikaa. He pyrkivät tekemisiin
tavallisten ihmisten, kalastajien ja saarelaisten, kanssa. Kuva: Anna
Tsaariperhe vietti paljon aikaa myös Krimillä. Tässä Anna ja Nikolai II
juttelemassa rannalla. Kuva: Aleksandra
Rasputin-teos kuvaa aikaa arkistojen kuulustelupöytäkirjojen ja aikalaiskertomusten
valossa. Rasputinin Virubova tunsi hyvin ja sekin on oma tarinansa.
Kirjan on kirjoittanut Edvard Radzinski. Kirja on samalla trilleri ja tositarina niin
Rasputinista kuin siitä ajasta Venäjällä. Kirjaa suositteli historiantutkija ja voin edelleen
suositella luettavaksi tässä ajassa.
Onko mikään muuttunut Venäjällä! Resonoi erikoisesti tähän aikaan.
Anna Virubova pakeni Suomeen Viipuriin vallankumouksen jaloista. Hänellä oli huvila
Terijoella, kaunis keisarinvihreä rakennus, nyt kunnostettu ja toimii ravintolana. Toisen
maailmansodan jaloista hän muutti Ruotsin hovin turviin. Ruotsin kuningatar Louisen
äiti oli keisarinna Aleksandran sisko. Rauhan tultua Anna, seuraneitinsä Vera
Sapevalovan kanssa muutti pieneen asuntoon Helsingin Töölössä. Ruotsin hovi maksoi
elinkustannukset koko sen 44 vuotta, jonka he Suomessa asuivat.
Virubova oli Marsalkka Mannerheimin tuttu/ystävä tsaarin hovin ajoilta. Mannerheim
vietti Pietarissa vuodet 1887-1904, sekä edelleen vuoteen 1917. Mannerheim vetosi
julkisesti, että Rouva Anna Taneiejeff, kuten Mannerheim häntä kutsui, saisi elää
rauhassa ja hänen kohtaloonsa suhtauduttaisiin myötämielisesti. Muusta tuesta tai
kirjeenvaihdosta en löytänyt tietoa.
Tunnen suurta sympatiaa Annaa ja kohtalotovereitaan kohtaan. Minua lohdutti tieto,
että Annalla ja Veralla oli kesäkoti Järvenpäässä, jossa he elivät onnellista aikaa.
Ortodoksiseurakunta oli hänen piirinsä ja hengellinen kotinsa. Yhteydet olivat jo
Viipurin ajoilta.
Maksim Gorki kehotti Annaa kirjoittamaan muistelmat. Anna Virubovan muistelmat on
toimittanut Irmeli Viherjuuri. Anna oli jo Viipurissa asuessaan tehnyt
kustannussopimuksen Suomen Kirjallisuuden Seuran kirjapainon kanssa. Sodan
melskeissä sopimus siirtyi Kustannusosakeyhtiö Kivi:lle. Lopulta I. Viherjuuren isä
lunasti oikeudet kirjaan ja teki töitä sen toimittamisessa. Sitten elettiin ns. hiljaista
aikaa. Kirjan materiaali oli pakattuna nahkasalkkuun, joka onnellisten yhteensattumien
kautta olikin Irmeli Viherjuuren käsissä.
Annan tahto oli saada kirja julkaistuksi, jotta keisariperheen kohtalo voitaisiin nähdä
uudessa ja ymmärtäväisemmässä valossa.
Totuus on jotain juonittelujen ja propagandan takana olevaa.
Anna kuvailee, kuinka vaikeaa Tsaarin oli edetä kohti demokraattisempaa yhteiskuntaa.
Nikolai II oli sivistynyt ja aikaansa seuraava hallitsija, joka ymmärsi ajan olevan
muuttumassa, kuten kaikissa hoveissa tapahtui.
Euroopan hovithan ovat sukulaissuhtein kytköksissä toisiinsa.
Venäjäksi kirjoitettu kirja oli tarkoitus julkaista suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Ranskaksi ja englanniksi Annan kirjoja julkaistiinkin.
Tsarskoje Selon alueella sijaitsi keisarillisen perheen kesäpalatsi sekä ”aatelispiiriin”
kuuluvien orpokoti. Grigor Maslovski, lastensuojeluyhdistyksestä, ohjasi Alin sinne.
Maslovski oli nuori kasvatustieteilijä ja seurannut Alin Vyritsan pikkulasten koulun
toimintaa mielenkiinnolla. Hän halusi kuulla Alin ajatuksia orpokodin toiminnasta.
Kuulostaa minusta erittäin edistysmieliseltä.
Koulupojan päiväkirjassa 5. on kerrottu Alin ja Anna Virubovan kohtaamisesta.
”Hän oli pukeutunut valkeaan mekkoon kullanvärisen päivänvarjon kanssa ja
samanvärisen hattuun, jossa on musta nauha. Hän ohjasi minut johtajan luokse.”
Sitten monien vaiheitten jälkeen Annan ja Alin tiet kohtasivat ja tuloksena on tämä
arkistolta löytyvä runokirja.
Anna Tanajev-Virubovan tarina on niin kiehtova. Tässä olisi aihe historialliseen
romaaniin. Kuka sen kirjoittaisi?
