Aleksanteri Ahola-Valo – arkiston kätköistä
Aleksanteri Ahola – Valo oli katsomossa Helsingin olympialaisten avajaisissa 1952. Löysimme kuvan katsomosta sekä erikoisen kuvan puhujakorokkeen luona valkoisiin pukeutuneesta naisesta kolmen herran kanssa. Piti tutkia tarinaa kuvan takana. Aiheesta löytyi paljon kirjoituksia myös saksaksi ja englanniksi. Rauhanenkeli!
Antero Raevuori kirjoittaa tapauksesta seuraavanlaisesti.
”- Oli heinäkuun 19. päivä vuonna 1952. Presidentti JuhoKusti Paasikivi saapui stadionille. Kansakuntien ohimarssi alkoi.
Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Erik von Frenckell piti puheensa neljällä kielellä ja J.K.Paasikivi julisti viidennettoista olympialaiset avatuiksi.
Paavo Nurmi toi soihdun stadionille. 70 000 hengen yleisö kohahti. Nurmi ojensi soihdun Hannes Kolehmaiselle, joka sytytti olympiatulen Helsinkiin.
Sitten alkoi tapahtua. Valkopukuinen, punervahiuksinen nainen kiersi juosten rataa. Mitä ihmettä! Ulkomaiset toimittajat arvelivat, että naisen täytyy olla Miss universum, Armi Kuusela. Nainen nousee puhujakorokkeelle ja ehtii lausua; -Ystävät, laidies and gentlemen…..
Stadionin tornin selostamossa selostamon pasmat menivät sekaisin. Leo Meller selosti, ettei tiennyt mistä on kysymys, mutta von Frenckell kiirehtii kohti puhujakoroketta. Pekka Tiilkainen jatkaa – saamme pian tietää kuka tämä vaalea nainen on…..minä en tunne häntä.
Kuvassa näkyy kolme miestä. Kisojen pääsihteeri kenraali Armas Martola ohjaa naisen alas korokkeelta. Kajaanin kaupunginlääkäri Heikki Savolainen, joka hetken päästä vannoo olympivalan, katkaisee virran. Sitten Erik von Frenckell otti rauhallisesti silinterin pois päästään ja kumarsi herrasmiehen tavoin ja ”johdatti” naisen elegantisti kohti pukusuojaa. Willy Meisl kuvaili; -Aivan kuin tämä kultivoitunut gentlemanni olisi vienyt tyttärensä häissä alttarille.
Alkoi kiihkeä arvailu naisen henkilöllisyydestä. Ei hän ainakaan Hertta Kuusinen ollut. Ehkä Regina Linnanheimo Suomifilmin kuvauksessa tai Laulaja Aulikki Rautavaara kiirehti väärään paikkaan esittämään soolo-osuutensa. Sotaveteraanit veikkasivat Summan enkeliä, joka oli nähty Summan taisteluissa.”
Nainen ilmoitti olevansa Barbara Rotbrant-Pleyer, 23-vuotias opiskelija Saksasta. Hänen isänsä oli kaatunut toisessa maailmansodassa. Barbara oli järkyttynyt sodan mielettömyydestä ja omistanut elämänsä rauhantyölle.
Hän oli valmistautunut puhumaan rauhan puolesta viidellä kielellä.
Sen puheen olisin halunnut kuulla. Puheesta ei löytynyt tietoja.
Barbara oli myöhemmin sekä kansainvälisen politiikan että oikeustieteen tohtori. Hän teki työtä rauhan puolesta koko elämänsä.
Vuonna 2002, Barbara Rotbrant-Pleyer`n ollessa 73-vuotias, häntä yritettiin saada paikalle Olympilaisten juhlavuoden juhlaan. Barbara ei vastannut yhteydenottoihin. Ehkä hän suhtautui rauhantyöhön sellaisella vakavuudella, ettei tahtonut tulla vain ohjelmanumeroksi. Samaan aikaanhan Suomen urheilumaailma velloi dopingsuossa.
Jälleen yksi koskettava kertomus arkiston kätköistä putkahti ilmoille.
Ymmärrän oikein hyvin Ahola-Valon, Alin kokeneen suurta sympatiaa ja sielunveljeyttä Barbaran kanssa.
Tällaisia Rauhanenkeleitä toivoisi lennähtelevän kaikkialla missä suuria päätöksiä tehdään, siellä missä ei kyetä ystävällisesti ja hyväntahtoisesti sopimaan maan ja maailman asioista.
Ali ja Barbara tekivät pyyteettä rauhantyötä koko elämänsä. Valo syttyy ajattelun voimasta. Ajattelu suojaa laumasieluisuudelta ja vaatii rohkeutta seurata kutsumusta.
