Riemukas Sipuli ikkunassa
Minttu Saarisen ikkunanäyttelyssä lumi sulaa kriitikon niskaan mutta
teokset lämmittävät
Taidehalli Hämeen yhteyteen avautuneen uuden ikkunagallerian ensimmäinen näyttely on
hämeenlinnalaisen kuvataiteilijan Minttu Saarisen Äitimaan sipulit. Näyttely on esillä
7.–30.1.2024. Ikkunagalleria eli Taidelainaamon Ikkuna on Taidehallin Linnankadun puolella, ja
Ikkunan näyttelyt on tarkoitettu kadulta käsin katseltaviksi. Ikkunassa tullaan näkemään
kuukausittain vaihtuvia mininäyttelyitä Ars Häme ry:n jäsentaiteilijoilta.
Saarisen näyttely koostuu viidestä teoksesta: kahdesta veistoksesta, maalauksesta ja kahdesta
piirustuksesta. ”Teosteni taustalla on ihmisen käyttäytyminen, yhteiskunnalliset ilmiöt ja aikamme
trendit, sekä ihmisen suhde luontoon, itseensä ja muunlajisiin”, Saarinen itse kertoo teoksistaan.
Näyttelyn teoksissa ihminen ja luonto sekoittuvat ja tuntuu, että luonto saa sitä riistävästä
ihmisänkyrästä kerrankin riemukkaan yliotteen: ihmisvartaloisten veistosten päistä versovat pulleat,
kimaltavat kukinnot ja maalausta hallitsee kuninkaallinen sipuli.
Näyttelyn kaksi veistosta (Homoplantaris) ovat hauskalla tavalla häiritseviä kukan ja ihmisen
hybridejä. Pienen lapsen mallinukkemaiseen vartaloon yhdistyvät päät, jotka näyttävät muuttuneen
kukiksi. Kasvoja ympäröivät pulleat terälehdet, joiden keskelle ne lähes hukkuvat – kasvi on ottanut
vallan, eikä ihmisellä näytä olevan siihen paljon sanomista. Ilmeikkäät hahmot eivät kuitenkaan
vaikuta osaansa kovin tyytymättömiltä, kenties vain hiukan hämmentyneiltä
muodonmuutoksestaan.
Näyttelyn keskiössä kohoaa maalaus, Sampo: mehevän punaisen, yönsinisen ja kullankeltaisen
hallitsema riemukas kuvaus sipulista. Saarinen kertoo sipulin viittaavan rakkauteen: ”Sipulissa on
kerroksia niin kuin rakkaudessakin. Se itkettää ja on kitkerää mutta oikeissa olosuhteissa ihana ja
syleilevä, kaikessa läsnäoleva asia.”
Olen erityisen riemastunut sipulin alla lymyilevistä punaisista, pyöreähköistä muodoista, joista
tulevat mieleen niin tissit, tutit, leivokset kuin runebergintortutkin. Niihin tekisi mieli iskeä
hampaansa ja puraista. Tämän kaiken yllä väreilee kuninkaallisen kultainen sipuli, josta suihkuaa
taivaalle jotain – ehkä onnea, ehkä kyyneliä. Maalaus onnistuu olemaan riemukas ja surullinen
samaan aikaan: voin nähdä siinä ilonpurkauksen tai pitkin taivaita itkua purskauttelevan sipulin.
Näyttelyn kaksi piirustusta jäävät vähimmälle huomiolle, sillä niiden kaikkia yksityiskohtia on
hankalaa nähdä kaukaa ikkunalasin takaa. Liimaudun ikkunaan ja talon katolta sulava lumi pisaroi
niskaani; saan kummastelevia katseita ohikulkijoilta ja yritän hymyillä ystävällisesti osoittaakseni,
että ikkunagallerian ääreen mahtuu kyllä muitakin. Kaikki paitsi toppapukuinen pikkulapsi kiertävät
minut kaukaa. Ehkä hämeenlinnalainen nauttii (ikkunagalleria)taiteesta mieluiten yksin, tai ei
ainakaan oudosti ilmeilevän, vettynyttä lehtiötä heiluttelevan Kulttuurimedian kriitikon seurassa.
Taidelainaamon Ikkuna on ilahduttava konsepti, joka tuo lisänäkyvyyttä alueen taiteilijoille ja
kuvataidetta katukuvaan. Pienenä käytännön parannuksena toivon jatkossa teostietoja ikkunaan
–moni on varmasti kiinnostunut esillä olevien teosten nimistä ja tekniikoista.
Toivottavasti ohikulkijoille tulee tavaksi pysähtyä näyttelyitä tarkastelemaan, ja kenties Ikkuna
kippaa osan heistä Taidehallinkin puolelle. Itsekin poikkesin samalla myös Olli Larjon
vaikuttavassa Hyvän ja pahan kone -näyttelyssä. Ikkunagallerian ja Taidehalli Hämeen näyttelyt
vaihtuvat samassa syklissä, joten uudet näyttelyt pääsee katsomaan samalla kertaa.
Suosittelen lämpimästi iltakävelyä, yöjuoksua tai muuta retkeä Ikkunan taakse Saarisen
riemukkaiden, mehevien ja eläväisten teosten äärelle – ikkunagalleria on aina auki.
Minttu Saarisen Äitimaan sipulit Taidelainaamon Ikkunassa (Hallituskatu 14, 13100 Hämenlinna,
Linnankadun puoli) 30.1.24 saakka. Ikkunan seuraavana taiteilijana helmikuussa nähdään
kuvataiteilija Kati Valkonen.
