Eräs Teatteri: Maria & Aleksis – Kun on tunteet
Minna Canthin päivän kääntyessä iltaan, vaapuin kulttuurikyylän ominaisuudessa Eräs Teatteriin väijymään esitystä, jossa tunteet eivät jää rivien väliin piileksimään. “Kun on tunteet” kokoaa Maria Jotunin novelleista dramatisoidut pienoisnäytelmät ja Aleksis Kiven Kihlauksen viihdyttäväksi ja luonnollisesti myös varsin tunnepitoiseksi kokonaisuudeksi.
Jotunin tekstit ovat sadan vuoden takaa, mutta aiheet ajattomia. Yhteiskunnan epäkohdat, moraali, rakkaus ja erityisesti naisen asema ja vapaus herättävät ajatuksia. Vuosisadan takainen maailma eroaa nykypäivästä joiltakin osin huomattavasti ja joiltakin osin ei paljoakaan. Pienoisnäytelmissä teemoja tarkastellaan niin humoristisesti kuin vakavamminkin ilmein. Naiset eri elämäntilanteissa ja yhteiskuntaluokissa, niin maaseudulta kuin kaupungeistakin etsivät rakkautta, vapautta ja arvostusta, vuosisadan takaisten pelisääntöjen mukaan. Ja se peli pyörii pitkälti avioliiton ympärillä.
Pienoisnäytelmät ovat juuri sopivan mittaisia, tiiviitä kurkistuksia Jotunin maailmaan, joissa näyttelijät herättävät hahmot eloon hersyvästi. Erityisen ilahduttavana hahmona mieleen jäi Virpi Peltovuoren tulkitsema rouva Myyri, novellista Pietari Suuren tapainen. Palvelijatar Annun mahdollinen yövieras saa rouvan epäluuloiseksi ja asian selvittäminen yllättävine lopputulemineen, on kerrassaan riemastuttavaa seurattavaa. Kuten myös Peltovuoren monologi novellista Kun on tunteet. Kertoja kuvailee päätymistään avioliittoon ikään kuin vahingossa, vaikka tunteet olivat toisaalla ja katsoja löytää itsensä yhtä aikaa sekä tuntemasta myötätuntoa, että nauramasta köhivälle Matille. Loistavaa tulkintaa.
Lopuksi käsittelyyn otetaan Aleksis Kiven Kihlaus, joka osoittautuu varsin hilpeäksi kokonaisuudeksi. Kiven kielenkäyttö on aivan omaa luokkaansa, etenkin solvausosaston ilmaukset saavat kuulijan hykertelemään. Sinä himphamppu! Västäräkki! Ja kun hykerryttävä kieli yhdistetään herkullisiin henkilöhahmoihin, on lopputulema riemastuttava. Puuhakkaana pasteeraava Eenokki korkeine silintereineen ja reppanan oloinen Aapeli ovat aivan erityisen hilpeä parivaljakko vastakohtaisine energioineen, eikä katsoja voi olla tuntematta sympatiaa onnetonta Aapelia kohtaan.
Avioliitto näyttäytyy tässä hieman eri valossa kuin Jotunin teksteissä, herrojen Eva ei pidäkään liittoa lopulta houkuttelevana vaihtoehtona, vaikka Aapelista nöyrän siipan saisikin ja sanailu yltyy verbaaliseksi ilotulitukseksi. Kulttuurikyylä raapustaa mentaalisia muistiinpanoja näkymätön kynä sauhuten: niin paljon kerrassaan nerokkaita ilmauksia, jotka on saatava talteen myöhempää käyttöä varten. “Tämä on vimman hetki!” toiminee loistavasti kun pinna palaa ja kun aivosumu yllättää, voi kysyä “miksi käy aatosteni piiri niin himmeästi?” Hähä, loistokasta.
Kun on tunteita on täynnä tunteita ja pääasiassa iloisia sellaisia. Ja mikäli en riittävästi jo ilakoinut esityksen kielenkäytön ympärillä, niin mainitaan se vielä kerran. Loistokasta sanailua ja ilahduttavaa tulkintaa. Menkää väijymään, riemastutte.
Eräs Teatteri: Maria & Aleksis – Kun on tunteet
Ohjaus: Tarja-Liisa Qvintus
Tekstit: Maria Jotuni ja Aleksis Kivi
Rooleissa: Heljä Arvola, Tuomo Keskisaari, Sanna Kukkonen, Nelli König, Maria Mäki-Uuro, Virpi Peltovuori, Timi Pitkänen, Sonja Salin, Kari Salmenoja
