Ahdistus Kulttuurikonttorin galleriassa

Mikäpä olisikaan soveliaampi teema pimeimpään ja kylmimpään vuodenaikaan, kuin vanha kunnon ahdistus? Kulttuurikonttorin galleriassa ahdistusta pääsee tutkailemaan miltei koko helmikuun ajan, mitä monipuolisimpien teosten muodossa. Näyttelyn on juryttanut kuvataiteilija Minttu Saarinen ja esillä on kolmentoista taiteilijan teoksia, aina perinteisestä kuvataiteesta kudontaan.

Vaikka ahdistus kuulostaa jo sananakin ankealta ja tuo mieleen lähinnä negatiivisia ajatuksia, ei galleria suinkaan ole täynnä synkkyyttä ja epätoivoa. Päinvastoin.

Ihan ensimmäinen ajatus, jonka näyttely herätti heti ovensuussa, oli se, että täällähän on valtavasti väijyttävää. Kaksikymmentä erilaista näkemystä ahdistuksesta. Ei siis mikään nopeasti vilkaistava ”onpa kivoja kuvia”- tyyppinen näyttely, vaan ennemminkin sellainen ”varataanpa kunnolla aikaa ja väijytään oikein olan takaa”- osaston esitys. 

Teema oli herättänyt taiteilijoissa ilahduttavan monipuolisia näkemyksiä ja ideoita, tummanpuhuvasta synkkyydestä yllättävän riemastuttavaankin ilmaisuun. Esimerkiksi Heidi Järvisen hillitön teos ”Nää on mun synttärit” (sekatekniikka, 2024) kuvastaa loistavan ilmeikkäästi ahdistusta, joka syntyy ylikuormituksesta ja purkautuu räjähtäen. Ainakin siis minun tulkintani mukaan. Tässä teoksessa, jos missä, sitä voi todellakin nähdä itsensä. 

Toinen mielenkiintoni vanginnut teos oli Salla Niemisen ”Ahoj! (surfing/drowning), jossa ahdistavia aikoja nähnyt ulkoilutakki on hajotettu alkutekijöihinsä ja kudottu seinätekstiilin muotoon. Niemisen mukaan teos tekee näkyväksi sekä yrityksen hallita ahdistusta, järjestellä se siisteihin, kudottuihin riveihin- että yrityksen väistämättömän epäonnistumisen. Ja niin se kieltämättä tekeekin, ulkoilutakin jäänteet eivät taivu loimen tahtoon tasaisesti.  Tätä ajatuksia herättävää ahdistuskudelmaa katsellessa nousee mieleen pieni positiivisuuden kipinä, että ehkä ahdistavien aikojen symboliksi muodostuneen vaatekappaleen konkreettinen hajottaminen ja kasaaminen uuteen muotoon, voisi toimia samalla myös puhdistavana rituaalina. Sellaisena ahdistuksen tuhoajana. Voisi hyvinkin. 

Kuten jo edellä todettiin, näyttelyä ei voi vilkaista nopeasti läpi vaan se vaatii sekä aikaa, että sopivan mielentilan. Sellaisen uteliaan ja inspiroitumisherkän. Teokset herättävät kosolti ajatuksia paitsi ahdistuksesta ja sen ilmenemismuodoista, myös konkreettisista tekniikoista ja materiaalivalinnoista. Itse työnsin uteliaan nokkani miltei kiinni Jouko Ollikaisen teokseen ”Pehmeitä tyrmäyksiä” (akryyli, 2026), sillä taidokas maalaus nyrkkeilyhanskassa kiehtoi silmääni suuresti. Kuten myös maalaus kenkälestissä. 

Ahdistus oli siis ajatuksia herättävä, monipuolinen ja synkähköstä teemastaan huolimatta varsin ilahduttava kokemus. Siihen voi tutustua 1-24.2.2026 joka päivä kello 11-18. 

Kirjoittaja: Heli Kuula

Heli Kuula on Hämeenlinnassa syntynyt ja kasvanut käsityöläinen, koulutukseltaan sekä vaatetusalan artesaani, että suutari ja jalkinemuotoilun artenomi. Työkseen Kuula pyörittää Bohemian Insanitya, jossa suunnittelee ja valmistaa tuotteita kierrätetystä materiaalista, eli käytännössä silppuaa raivokkaasti vanhoja vaatteita loihtien niistä uutta. Luovuus on kantava teema myös muilla elämän osa-alueilla, niin musiikin, kuvataiteen kuin verbaaliakrobatiikankin muodossa.

KulttuuriMediaan Kuula kynäilee pääasiassa käsityöalan ja musiikin ilmiöistä sekä tapahtumista, mutta todennäköisesti työntää nokkansa muihinkin teemoihin.