Idän pikajunan arvoitus on dekkarina Agatha Christien laajan dekkarituotannon erikoisimmasta päästä ratkaisuiltaan, mutta ideaali teatteriesityksen kannalta , siinä on kohtuullisen vähän henkilöitä ja lähes staattinen näyttämöasetelma. Näytelmäkirjailija Ken Ludwigin sovituksessa henkilömäärää on typistetty alkuperäisestä, sovitus näyttää syventävän  henkilöhahmoja sekä tiivistää juonen seuraamista näyttämöversiossa. 

Ennakko-odotukset ovat vahvat ja vakaat. Christietä on luettu ja katsottu vuosikymmenten ja parin sukupolvenkin ajan, meillä jokaisella on oma näkemyksemme oikeasta Poirotista: pieni mies ,jolla on munamuotoinen pää ja valtavat hoidetut viikset, pikkutarkka tutkija ja pukeutuja, positiivinen narsisti. Hämeenlinnan teatterin versiossa nähdään iso, partainen ja vähän nuhruinenkin Poirot(Kristo Salminen), pölyisen näköisine kenkineen, joilla on mitä ilmeisimmin mukava kävellä, ei mitään kiiltonahkaisia kiristäviä nappaskenkiä, jotka tuovat tuskanhien otsalle. Liikavarpaita kiristävä kävelytyyli oli kuitenkin nähtävissä. Poirotin habitus muistutti enemmänNicholas Freelingin kirjojen van der Valkia, mutta se ei haitannut juonen käänteitä, sen jälkeen kun alkujärkytyksestä oli selvinnyt. 

Christien tapa ottaa kantaa tasa-arvoisuuteen ja luokkayhteiskuntaan tapahtuu paljolti myös kielellisessä ilmaisussa.Meidän melko tasa-arvoinen kielemme  taipuu heikommin ilmaisemaan sosiaalista epätasa-arvoa , kuin brittienglanti. Näytelmässä taivutellaan aksenteilla sosiaalisia ja ulkomaankielisiä puheita. Poirot puhuu oletetulla ranskalaisella aksentilla, mrs Hubbard(Sinikka Salminen) omanlaisellaan  amerikan aksentilla, mr Ratchett kunnon jenkkiä, puhumattakaan prinsessa Dragomirovan(Henna-Maija Alitalo) venäjästä, suomeksi ei löydy yläluokkaisen brittienglannin aksentin korvaajaa. Kielellä on omanlaisensa vaikutus hienostelevaan tunnelmaan, joka täytyy saavuttaa muilla konsteilla.

Matkaan lähdettiin Istanbulista hienostohotellin ravintolasta, jossa saattoi nähdä vilauksen tanskalaisen kulttielokuvan Illallinen yhdelle hovimestarista(Lasse Sandberg).

Junassa alkoi heti kohta lähdön jälkeen korvia ja silmiä huumavaa farssi, Christie ei ole komedian eikä vähintänkään farssin kirjoittaja. Poirot ja Hector(Janne kataja) olivat lähes ainoat rauhalliset henkilöt näyttämöllä, muut tappelivat, huusivat ja  ryntäilivät edestakaisin, tyylipuhtaan farssin tapaan. Metakan aikana tapahtui juonen alkuasetelma, esiteltiin henkilöt, joita oli tullut loisteliaaseen Orient Expressiin eri puolilta maailmaa. Päätteeksi yksi heistä tapettiin.

Esityksen toisessa näytöksessä päästiin arvoituksen ratkaisuvaiheeseen, jossa selvisi myös farssimaisen näyttelemisen syy. Poirot sen keksi, hän huomasi tutkimustensa perusteella, että kaikki valehtelevat ja ovat jotain muuta kuin mitä esittävät, näin ollen meillä oli näytelmä näytelmässä. 

Loppukohtauksessa pohdittiin rikoksen ja rangaistuksen syitä  ja seurauksia ja sitä kuka on oikeutettu päättämään sekä suorittamaan rangaistuksen täytäntöön panon.. Onko laki ja oikeus pyhää ja rikkomatonta, mitä seuraa jos laki otetaan omiin käsiin ? Kuka päättää mikä on moraalisesti oikein ? Tässä ajassa ollaan saman pohdinnan äärellä, kuin Agatha Christie vuonna 1934 jännittyneessä maailman tilanteessa.

Murhamysteeri on  piinaavan kiinnostava, vaikka lopputuloksen tiesi ennestään. Kiinnostavaa oli myös katsoa kuinka teatterin keinoin suoriudutaan mysteerin toteutuksesta ja pysyykö jännite tutussa tarinassa. Hämeenlinnan teatteri onnistui tehtävässään mallikkaasti. Yksinkertaisen näköinen tekniikka oli toimiva, selväksi tuli junanomainen liikehdintä ja valtaisa lumisade, valaistuksella lisättiin hienosti dramaattisia tunnelmia. Puvustus oli tehty pieteetillä , lukuunottamatta Poirotin kenkiä. Pukujen tyyli ja kielellinen ilmaisu yhdessä vahvistivat eri kansallisuuksien ja sosiaalisen aseman erilaisuutta. 

Pieni epävarmuuden ja keskeneräisyyden tuntu jäi vaivaamaan, mutta se korjaantunee esitysten edetessä.

Idän Pikajunan Arvoitus

Agatha Christie

Sovitus Ken Ludwig

Suomennos Laura Raatikainen

Rooleissa Hercule Poirot Kristo Salminen

Monsieur Bouc Mika Piispa

Mary Debenham Jutta Järvinen

Hector MacQueen Janne Kataja

Hovimestari,konduktööri Michel Lasse Sandberg

Prinsessa Dragomirova Henna-Maija Alitalo

Greta Ohlsson Liisa Peltonen

Kreivitär Andrenyi Natalil Lintala

Helen Hubbard Sinikka Salminen

Samuel Rachett,eversti Arbutnot Jyri Ojansivu

Ohjaus Pekka Laasonen

Lavastussuunnnitelu Oskari Löytönen

Pukusuunnittelu Marjo Haapasalo

Äänisuunnittelu Olli Lintuniemi

Valot ja projisoinnit Veikko Pulli

Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu Liisa Sormunen

Näyttämömestari Timo Lindsten

Tuotantojärjestäjä ja kuiskaus Henna Mäkelä