Yleisradio perustettiin vuonna 1926 ja musiikki oli alusta lähtien tärkeässä asemassa. Musiikin esittämiseen radiota varten perustettiin Yleisradioon oma orkesteri (RSO) heti seuraavana vuonna. 

Kaikki musiikki esitettiin livenä studiossa ja tallennustekniikka oli hyvin alkeellista. Yleisradion ensimmäisiltä vuosilta ei ole säilynyt ohjelmia kuultavaksi, sillä aluksi ohjelmia tallennettiin vain kokeeksi ja tämä materiaali on tuhoutunut. 

Voin vain kuvitella miltä Radio-orkesterin ensimmäiset radioesiintymiset kuulostivat kun soittajia oli studiossa vain muutamia ja tarkoitus oli esittää vaikkapa Franz Schubertin 8. sinfonia. Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja luovaa musiikin sovitustyötä ei varmasti tilaisuudesta puuttunut. 

Kun minä tulin Radion sinfoniaorkesteriin vuonna 1998, oli 1960-luvulla aloitettu suomalaisen musiikin kantanauhoitusprojekti edelleen tärkeä osa orkesterin työtä. Nauhoituspäiviä olivat yleensä torstai ja perjantai, eli kun konsertti oli yleensä keskiviikkona Finlandia-talolla, nauhoitimme loppuviikon Kulttuuritalolla. 

Usein orkesteria nauhoituksissa johti joku tulevaisuuden lupaus, jonka annettiin kokeilla siipiään RSO:n edessä. Muutamat nauhoituskapellimestareista ovat jatkaneet työtä orkesterin kanssa myöhemminkin, eli sinänsä toimintatapa oli järkevä. 

Vuosituhannen vaihteessa nauha tarkkaamossa vielä “pyöri”, kunnes tietokoneiden tallennustilan kasvaessa siirryttiin digitaaliseen tallennukseen. Tästä on jäänyt perinne, että tuottajamme edelleen ilmoittaa “pyörii” ennen kuin orkesteri alkaa tallentamaan. 

Työskentelyssä Kulttuuritalolla oli 2000-luvulla monia erittäin poikkeuksellisia piirteitä. Radion sinfoniaorkesteri oli “Kultsalla” vuokralaisena talon valmistumisesta lähtien ja orkesterin henkilökunnan tilat olivat aluksi hyvin vähäiset. 

Vähitellen ajan kuluessa – kun vallankumouksen tekeminen todettiin Suomessa mahdottomaksi ja kommunisteilla ei enää ollut varaa pitää taloaan – peri orkesteri varsin hyvin harjoitus- ja pukuhuoneita sekä tietysti oman äänitarkkaamon. 

Kirjailija Arvo Salo totesi kerran osuvasti, että Kulttuuritalo oli rakennettu hevosen lannasta ja heinästä ja näin hyvin saattoi olla ainakin minun havaintoni mukaan. Talon putkisto oli usein tukossa ja RSO sai tottua mistä milloinkin lehahtaviin ulosteen tuoksuihin. Huolimatta useista peruskorjauksista ja saneerauksista, taloa ei olla saatu odöörivapaaksi, vaan kommunismi tuoksuu holveissa vielä tänäkin päivänä. 

Toinen talon erityispiirre oli sen ravintola, jossa toinen toistaan ammattitaidottomat yrittäjät vaihtuivat tiheään tahtiin. Välillä ruoka oli kehnoa, tai salaattipöytä pelkkää hiilihydraattia, välillä taasen palvelu ja suhtautuminen varsinkin meitä talon vakiokäyttäjiä kohtaan oli niin passiivis-agressiivista, että saimme tosissamme taistella lounasmahdollisuutemme puolesta. 

Konsertteja Radion sinfoniaorkesteri ei Kultsalla enää 2000-luvulla järjestänyt salin kelvottoman akustiikan takia. 

Aika Kulttuuritalossa on kuitenkin  kokonaisuutena muistoissani jäänyt varsin positiiviseksi, suoritinhan sen salissa koesoittoni orkesteriin ja istuin satoja tunteja harjoituksissa ja nauhoituksissa. Mieleeni ovat jääneet myös useat RSO:n pikkujoulut, joissa kollegoiden kanssa meillä oli usein joulutunnelma huipussaan. Vielä kun selviäisi, miksi eräänä vuonna juhlien jälkeisenä aamuna poplarini taskusta löytyi kokonainen rasvasilli. 

Yleisradio täyttää ensi vuonna sata vuotta ja Radion sinfoniaorkesteri heti perässä vuonna 2027. Pyöreiden vuosien juhlinnan myötä laadukas kulttuuritarjonta tulee olemaan massiivista, joten kaikki Kulttuurimediankin lukijat nyt tarkkana, kaikenlaista mielenkiintoista tulee tarjolle joka tupaan.