Teatterikokemus alkaa jo ulko-ovelta ja tiivistyy hetki hetkeltä viimeiseen sekuntiin ennen esityksen alkamista. Tällä kerralla oli hankala päästä tuohon huikeaan tunnelmaan, koska sattumalta osuin lukemaan  Tulisiipi-kirjan arvostelun (https://kiiltomato.net/critic/jp-koskinen-tulisiipi/), joka onnistuis lähestulkoon pilaamaan näytännön elämyksen,arvostelu jyskytti takaraivossani, vaikka se ei näytelmää koskenut, se kummitteli pitäen  löysästi negatiivisessa vireessä vielä kirjoittaessani.

Onneksi Tulisiipi näyttämöllä sai minut alkutahdeista lähtien otteeseensa ja  melko pian unohtui kurja tunnelma  ja  pääsin nauttimaan esityksestä. 

Musikaali kertoi tarinan puhumalla, tanssimalla ja musiikilla.  Tulisiipi oli vahva kokemus näyttelemistä, tanssia ja musiikkia, näyttelijöillä oli useampia rooleja, jotka vaihtuivat luontevasti, kuin taikomalla.

Tarinaan sisältyi sukupolvinen paremman elämän etsintä, ensin lähdettiin Suomesta vuolemaan kultaa Amerikkaan, kun siellä suomalaisia pidettiin alemman luokan ihmisinä ja maailmanlaajuinen lama vei työpaikat, unelmat kariutuivat. Myyntihenkinen agitaattori(Jyri Ojansivu)  löysi markkinaraon pettyneistä unelmista, perheet vastasivat kutsuun ja lähtivät kohti uutta onnelaa ,työväen omaa eedeniä Neuvosto-Karjalaa, jossa olisi työtä, tasa-arvoa ja leipää.

Suomalaispojan ,Kaarle Kuuran (Karlo Haapiainen)unelma lentämisestä kulkeutui Amerikasta Charles Lindberghin lentonäytöksen siivittämänä kovien kokemusten kautta 1960-luvun astronauttiaikaan. Pojasta kasvoi neuvostomies, jonka unelma lentämisestä vei humaanista ajattelusta voiton. 

Kaarlen lapsuuden ystävä Linda Seppä(Jutta Järvinen) muutti myös Amerikasta  samassa ryhmässä, muiden perheiden kanssa. 

Kaarlen ja Lindan ystävyys muuttui näytelmän edetessä romanttiseksi suhteeksi, joka mutkitteli tarinassa omaa polkuansa. 

Esitys ohitti hienosti melodraaman karikot, juuri kun katsoja oli itkemäisillään tapahtui rytmin muutos ja tanssikohtauksilla syvennettiin ja selvennettiin tarinan kulkua.

Ihmisen unelmat vievät eteenpäin tai taaksepäin, sattumat puuttuvat peliin, jolloin unelmille tulee kiertoteitä tai kurja loppu.

Väkivaltakohtaukset oli saatu pienellä huumorilla pehmitettyä, eikä näytelmä revitellyt kauheuksilla, vaikka pelko ja väkivallan uhka leijuivat ilmassa alusta loppuun ja pitivät katsojan koukussa, olematta liian ahdistavat.

Miniteatterin ensemble oli aivan verraton kaikissa rooleissaan ja tehtävissään koulusta  tanssikohtauksiin. Näytelmä muistuttaa meitä  diktatuurin pelottavasta otteesta, joka tekee meistä tavallisista ihmistä hirviöitä tai vainajia – tuhat henkeä aatteen puolesta on pieni hinta, sanoo näytelmän henkilö.

Lavastus on varsin vaikuttava ja pelkistetty, mutta toimiva ja omalla tavallaan näkymätön, samoin kuin muusikot, jotka oli piilotettu lavasteiden ylälauteille, olematta kuitenkaan  poissa näytelmästä. Lavasteet sallivat näyttelijöiden toimia pääosissa, kuten teatterissa kuuluu.

Tulisiipi romaani odottaa vielä lukemistani, mutta näytelmä oli erinomainen ja tämä teatterikokemus jää mieleen pitkäksi aikaa, niin sisältönsä kuin esittämisensä ansiosta.

Pääpari ( Karlo Haapiainen ja Jutta Järvinen) )näytteli osansa mallikkaasti, muutos viattomista uuteen ja parempaan elämään uskovista nuorista ihmisistä,vallitseviin oloihin mukautuviksi neuvostoihmisiksi, mutta diktaruurissa tämänpäivän luottohenkilö voi olla huomenna vainaja, josta kaikki tiedot ovat kadonneet.

Puntti Valtonen onnistui kaikissa neljässä roolissaan mainiosti, isähahmosta vangittuun lääkäriin. 

Johanna Reilin ja Katariina Kuisma-Syrjä olivat veret seisauttavia neuvostonaisia.

Lasse Sandbergia unohtamatta radioamatööristä hamaan loppuun.

Tulisiipi meni kuin siivillä ja piti katsojan otteessaan koko  kaksituntisen esityksen ajan.

Rooleissa:

Karlo Haapiainen Kaarle Kuura, Charles Frost, Gennadi Timosev Zamorozkin

Jutta Järvinen Linda Seppä. Linda Smith, Ludmila Alexandrova Kuznetsova

Puntti Valtonen isä, Timo Kuura, Lev Gumennikov,NKVD:n korkea-arvoinen upseeri,Grigori,vangittu lääkäri

Sinikka Salminen Äiti,Aili Kuura, vanki, neuvostokenraali

Lasse Sandberg Albert Smith myöhemmin Aleksander Kuznetsov, Giovanni Judica- Gordioglia, radioamatööri,Nikolai Jukarainen luutnantti,Jevgeni Karpov kapteeni,huonokuntoinen vanki, mies nahkatakissa

Jyri Ojansivu Agitaattori työvöen hallissa, Matti Nieminen KTA:n toimitsija, komissaari, vankileirin komendantti, German Titov kosmonautti

Johanna Reilin Työläinen, Maria Gumennikova opettajatar, lääkäri avaruuskeskuksessa, Boris, köyhä,vartija

Katariina Kuisma-

Syrjä Työläinen, Svetlana Koroleva pääinsinööri, manttelimies, amerikansuomalainen,köyhä,Lindan opettaja Kontupohjassa, mies nahkatakissa, huonokuntoinen vanki

Hämeenlinnan 

Miniteatterin

Ensemble

Santeri Töyry Työläinen, koululainen, mekaanikko, amerikansuomalainen,vartija,Juri Gagarin

Iina Sihvonen Työläinen, Charles Lindbergh,koululainen, amerikansuomalainen,köyhä, vanki, suomalainen sotilas,kosmonauttikokelas

Katariina

Mustalammi Työläinen, tullitarkastaja, koululainen, vanki, suomalainen sotilas, neuvostokenraali

Marja Löyttyjärvi Työläinen, lettityttö, koululainen, NKVD-mies, köyhä, vanki, suomalainen sotilas, avaruusinsinööri

Siiri Mattila Työläinen, koululainen,NKVD-mies, köyhä, junavahti, suomalainen sotilas, kosmonauttikokelas, avaruusinsinööri

Hilla Pöyry Työläinen, koululainen, NKVD-mies, Tatjana, vanki, suomalainen sotilas, kosmonauttikokelas, avaruusinsinööri

Muusikot:

Senni Valtonen Muusikko, kapellimestari

Esko Grundström Muusikko

Topi Korhonen Muusikko

Ohjaus Heikki Kujanpää, käsikirjoitus JP Koskisen romaanin pohjalta