Kässäätkö – Kirja käteen ja kännykkä kiinni
Sain koululla unelmieni vastaavuuden, kun ilmoittauduin jatkamaan koulumme lukukirjaston ylläpitoa. Tila on hiljattain remontoitu, siellä on seinään upotetut lukumajat ja kauniin murretut värisävyt. Koulujen nykyarkkitehtuurista minulla ei aina ole kovin hyvää sanottavaa, mutta tällä kertaa on onnistuttu. Kirjastotila on ehdottomasti lempipaikkojani töissä. Se on kaunis, harmoninen ja sillä on alakoulun arjessa rauhoittava vaikutus.
Mielessäni oli heti visio, miten lukuintoa voisi kirjaston kautta voimistaa. Selasin liputus- ja muita teemapäiviä lukuvuoden ajalle ja poimin niistä nousevia aiheita. Teemakirjat laitan kuukausittain houkuttelevasti esille heti kirjaston ensimmäiselle hyllykölle ja viereiselle ilmoitustaululle teen visuaalisen tietoikkunan aiheeseen. Ah, ja pitäähän kuvataidettakin olla, joten teetin luokkani kanssa seinälle tyylikkäät Ex libris -työt. Arkkitehti oli onneksi halunnut säästää tilaan kauniit vanhat vitriinit ja niihin voisi kehitellä vaikka luku- ja kirjoitustaitoa koskevan historiallisen näyttelyn. Kirjat ja kirjallisuus monipuolisesti esille!
Saamme kirjastolta lainaan aina lukukausittain vaihtuvan kokoelman lasten- ja nuortenkirjoja. Yhteistyö edellyttää meiltä vastuullisuutta, koska kirjaston omaisuuden täytyy säilyä tallessa. Se ei lähes 700 alakouluikäisen oppilaan koulussa olekaan ihan helppo tehtävä. Niinpä kirjoja ei meidän kirjastostamme lainata itselle, vaan lukeminen tapahtuu kirjastossa. Siksi kirjastotilan houkuttelevuus on olennainen asia. Meillä on myös lukuvälkät. Jokainen luokkataso saa halutessaan kerran viikossa viettää yhden puolituntisen välitunnin lukemalla. Huonoilla keleillä lukuinto kummasti moninkertaistuu.
Hämeenlinnan kirjastot tekevät äärimmäisen tärkeää yheistyötä koulujen kanssa. On ihanaa, kun voi saada ammattilaisten keräämän lukupaketin valmiiksi koottuna ja koulun ovelle kirjastoauton kyydittämänä, aiheesta kuin aiheesta. Pidin viime vuonna kauhukirjallisuuskerhoa ja pyysin kirjastolta vampyyri-, noita-, kummitus- ja murhamysteerikirjoja. Sain aivan hykerryttävän kokoelman jännityskirjoja, joiden sivuja kerholaiset kääntelivät jännittynein sormin. Pääkirjastolla on myös eri ikäisille suunnattuja kirjavinkkauksia ja opastusta kirjaston käyttöön säännöllisesti. Kirjastojen toimintaa kannattaa tukea ja suojella viimeiseen asti.
Kirjastoissa on nykyään paljon muutakin kuin kirjoja, ja halusin tuoda meidänkin konseptiimme jotain uutta. Lanseerasin perjantain välitunnille hiljaisen shakki,-, tammi- ja myllyvuoron. Ensimmäisellä vuorolla sydämeni suli, kun pienet ekaluokkalaiset istuivat shakkilautojen ääressä täysin keskittyneinä. Toisella vuorolla viidesluokkalaiset tytöt neuvoivat toisiaan strategisissa siirroissa. He tiesivät shakista enemmän kuin minä. Katselin vaikuttuneena, kun lapset tuijottivat pelilaudan ruutuja välkkyvien näyttöjen sijaan.
Näistä meidän koulukirjastomme teemoista pitää tietysti tehdä kuulutuksia koulun keskusradion kautta. Miten voikaan aikuista ihmistä jännittää moinen! Ensimmäinen teema oli Tove Jansson ja muumien 80-vuotisjuhla. Olin valinnut pätkän Muumipappa ja meri -kirjasta kuulutuksen alkuun. Puolessa välissä tekstiä jännitys tuli, happi alkoi loppua ja pelkäsin huohotukseni kuuluvan mikrofonin moninkertaistamana luokkiin. Miksi valitsin niin pitkän tekstin, mieleni huusi. Palautteen mukaan hätätilanne oli pelkästään omassa päässäni, sillä lukemista oli kuunneltu mielellään ja monet olisivat halunneet sen jatkuvan. Onneksi minulla oli tukena oppilaita, jotka hoitivat oman osuutensa kuin ikänsä esiintyneet ammattilaiset. Kuulutuksen jälkeen juttelin erään työkaverin kanssa. ”Aikuisetkin tarvitsisivat enemmän tätä, jonkin asian äärelle rauhoittumista”, sanoi hän. ”Puhelimet pois ja tilalle jotain ihan muuta”. Olimme täysin yksimielisiä.
Kouluihin on nyt tullut tuo paljon puhuttava puhelinkielto. Meillä alakoulussa muutos ei ole suuri, puhelinta ei ole tähänkään mennessä saanut viedä edes välitunneille. Mutta esimerkkejä siitä, mitä voi tilalle tuoda, niitä kaivataan tässä hetkessä yhä enemmän. Käsityötunnilla eräs oppilas hihkui: ”Ope, kun nykyajan nuoret kulkee koko ajan puhelinta tuijottaen, niin me varmaan mennään kohta tuolla nää ristipistot kädessä!” Myhäilin. Ei yhtään liikenneturvallisempi vaihtoehto, mutta ehdottomasti parempi. Kirja tai käsityö voittaa aina kännykän.
