Kärmeskalliolla nautiskelua
Voi todeta, että olen koko ikäni pyörinyt Aulangon metsissä ja joistakin paikoista siellä on tullut tärkeämpiä kuin toisista. Nuoruudessa Aulangolla käyminen oli kuitenkin yleensä pakon sanelemaa liikuntatuntien johdosto johtuvaa ja kiireellä paikasta A paikkaan B siirtymistä. Joskus jopa vain paikallaan pyörimistä kirvelevässä hiessä, kuten suunnistamisessa tuppasi käymään. Ärsyttävää puuhaa.
Muuttaessani takaisin Hämeenlinnaan oli paikkoja johon jalkani minua jostain kumman syystä vetivät puoleensa kerta toisensa jälkeen. Miksi? Sitä en osaa tarkemmin selittää, mutta uskon sen liittyvän paikkojen komeuteen, kauneuteen ja salaperäisyyteen. Kärmeskalliolla tulee vierailtua vuodessa useamman kerran. Tällä kohteella on hyvä aloittaa tekstin suoltaminen tähän aviisin ja kiertoretkeni Hämeenlinnassa.
Kärmeskalliot tai Käärmekalliot sijaitsevat Hämeenlinnan Aulangolla. Jylhät maisemat, korkeahkot kalliomuodostelmat, metsän ja veden läheisyys luovat tästä mukavan ympärivuotisen retkeilykohteen. Itse suosittelen lataamaan reppuun ison pullon giniä kiihdyttämään kokemuksesta syntyvää kihelmöintiä, mutta reissu onnistuu myös maidon ja perinteisin voipaperiin käärittyjen eväiden voimilla. Retkimusiikiksi suosittelen tietenkin Sibeliusta tai vaihtoehtoisesti Puolalaista Cultes Des Ghoules yhtyettä. Sibeliusta on myös syytä soittaa mahdollisuuksien mukaan kovaan ääneen jonkin kaiuttimen kautta kärmeskallion huipulta ja näin osoittaa kunnioitusta Sibeliukselle ja Aulangon puistometsälle.
Kärmeskallioille pääsee loistavasti jalan kihtersuon uimapaikan välittömästä läheisyydestä lähteviltä pitkospuilta. Pitkospuut reunustavat kauniisti aulangonjärven reunaa, joten aikaa kannattaa viettää ja varata lukuisia toveja aistiessa luonnon monimuotoisuutta tai gin pullon sisältöä. Luontokuvaajia olen bongannut useat kerrat pitkospuilta.
Pitkospuiden päästä löytyy nuotiopaikka ja puita kallion päälle nousevien teräsportaiden yläpäästä. Talvella voi kirveellä hakata reiän jäähän ja kalastella muutaman suomukyljen nuotiolla paistettavaksi. Jos kalastaminen ei syystä tai toisesta maistu voi myös siansilmiä ja makkaroita rillata hyvässä hengessä metsänhenkien kanssa. Kesällä nuotion tekemistä kannattaa harkita tapauskohtaisesti kelistä riippuen. Nuotiopaikan vieressä on myös laituri uimista varten. Aulangon vedestä keittää myös hyvät kahvit jos niikseen tulee!
Kärmeskallioiden viereen rakennetuissa teräsportaissa voi kuntoansa kohotella mielinmäärin ja lopuksi voi kallioiden päälle virittää riippumaton ja nauttia jylhistä maisemista. Nautiskelu onnistuu myös ilman riippumattoa, mutta ei ilman giniä. Ginin voi tässä kohdassa korvata myös maidolla. Kärmeskallioilta näkee Aulangonjärven toisella puolella sijaitsevan näköalatornin. Kallioiden päältä pääsee kiertämään aulangonjärven hyväkuntoista polkua pitkin jos teräsportaat eivät ole vieneet kaikkea mehua retkeilijästä. Polun varteen on askarreltu Sibeliuksesta kertovia informatiivisia tauluja opiksi ja ojennukseksi. Aistit ja pullo auki ja luontoon!
Kirjoittaja on hämeenlinnalainen graafikko ja Ämy ry:n hallituksen jäsen