”Kaustisen kansanmusiikkijuhlat on Pohjoismaiden merkittävin ja Euroopan keskeisimpiin lukeutuva kansanmusiikkifestivaali. Jo lähes kuuden vuosikymmenen ajan tämä keskipohjalainen suurtapahtuma on tuonut yhteen kansanmusiikin ystävät, esiintyjät ja yleisöt eri puolilta maailmaa..” – Kaustinen Folk Music Festival tiedote

Kaustinen Music Festival 7.7.-13.7.2025

Keskiviikkona 7. heinäkuuta Kaustisen Festivaalialueelle saavuttaessa tuntui, kuin olisi astunut johonkin toiseen maailmaan, jossa elämä on jotenkin kepeämpää, on helpompi hengittää eivätkä ihmiset tunnu lainkaan vihamielisiltä. Kaustinen Folk Music Festival on kokemus, jota ei kannata jättää väliin. Kansanmusiikki on Kaustisella elävä voima, joka liittyy paikkoihin, ihmisiin ja heidän elettyihin tarinoihinsa. Kyse ei ole esittämisestä, vaan enemmänkin jakamisesta. Yhteisöllisestä muistityöstä, jossa perinne uusiutuu ihmisten kautta ja siirtyy eteenpäin niille, jotka tulevat kuuntelemaan ja kokemaan.

Jo festivaalin saapuminen kertoo jotakin sen luonteesta: ilmainen ja sujuva pysäköinti, selkeä opastus ja käveltävä matka alueelle viestivät siitä, ettei ole kyse pelkästä rahastuksesta eikä sellaisesta massatapahtumasta, jossa yksilö olisi merkityksetön. Tunsin itseni tervetulleeksi, se jos mikä on unohtunut nykymaailmasta. Vaikka väkeä oli paljon, vallitsi rauha ja hyväntahtoinen juhlamieli. Tunnelma muistutti kyläjuhlaa, suvipäiviä ja perhejuhlaa yhtaikaa.  Oli yksinkertaisesti helppo olla, eikä missään vaiheessa tullut olo, että on väärässä paikassa, vaikka saatoinkin kurkistella konserttisaleihin etsiessäni sitä oikeaa esitystä.

Otin keskiviikon tehtäväksi kulkea vapaasti, tutkia paikkoja ja ihmetellä. En lähtenyt etsimään mitään erityistä, vaan katsoin, mihin jalat vievät ja mitä eteen tulee. Ensimmäisenä löysin Elävän perinnön pisteen, jossa UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön käsite avautui suomalaisessa kontekstissa. Esimerkiksi itkuvirsiluennot rakensivat siltoja nykyihmisen ja historian välille. Kun mestarikansanlaulaja Liisa Matveinen esitteli itkuvirsiperinnettä, tunnelma oli häkellyttävä. Itkujen vastaanottaminen keskellä festivaalihumua oli hämmentävää, ja ehkä olisin toivonut itseltäni enemmän keskittymistä ja rohkeutta kohdata omat tunteeni. Ympäristön häly hukutti osan esityksestä, mutta samalla mietin, olisiko voimakas tunne vienyt koko illan kulun johonkin toiseen suuntaan. Itkuvirsiperinne on kiinnostava juuri siksi, että se sisältää valtavan potentiaalin nykyajan tunnesäätelyyn. Se on syvempää tunnetyötä, jossa ääni kantaa yhteisön surua ja tuskaa.

Festivaalissa on hienoa, miten muistelun, vuorovaikutuksen ja kokemuksen merkitys nousevat esiin tunteiden kautta. Illan aikana kuljin läpi monenlaisia tunneskaaloja. Se on harvinaista ja arvokasta mutta myös energiaa vievää.

Myös festivaalialueen käytännön toimivuus ansaitsee kiitoksen: selkeä aluekartta, ystävälliset oppaat ja järjestyksenvalvojat sekä siistit, ilmaiset wc-tilat tekivät kokemuksesta inhimillisen ja pääosin esteettömän. Päivälipulla pystyi liikkumaan vapaasti sisään ja ulos alueelta, mikä mahdollisti omanlaisen festivaalielämän rakentamisen.

Yksi keskiviikon kohokohdista oli Dänkki Brihan esiintyminen. Etnofuturistinen kokoonpano yhdistää karjalais-inkeriläisen perinteen urbaaniin rytmiin ja sähköiseen äänimaisemaan. Dänkki Briha rakentaa uusia merkityksiä vanhoista juurista tavalla, joka puhuttelee. Esitys tuntui ajassa kiinni olevalta, mutta juurensa tuntevalta.

Ensimmäinen festivaalipäivä päättyi minun osaltani liian aikaisin, ei siksi, että ohjelma olisi loppunut, vaan koska työvelvollisuudet ja majapaikan etäisyys rajoittivat osallistumista. Toisaalta ehkä juuri se on yksi Kaustisen hyvistä puolista:  voi osallistua sen verran kuin ehtii, omien voimavarojen ja resurssien mukaan.