Samuli Putro, laulu/kitara/koskettimet

Lina Leikola, viulu
Aino Szalai, viulu
Riitta-Liisa Ristiluoma, alttoviulu
Mikko Ivars, sello

Ei ole lainkaan yllätys että kyseinen konsertti oli loppuunmyyty. Hauholaisten oma, 200 paikkainen juhla- ja kulttuuritalo oli täynnä iloista ja odottavaa puheensorinaa. Sateen jälkeinen lämpimänkostea henkäys toi oman vivahteensa tunnelmaan läpivedosta huolimatta. Otaksun alussa että edessä on hikinen kaksituntinen niin katsomossa kuin varsinkin esiintyjillä parrasvaloissa. 

Ennen varsinaiseen keikkaan mennäkseni haluan vielä mainita kuinka matka Hauholle tuntui jo itsessään pieneltä seikkailulta. Ulkopaikkakuntalaisena, tai no, nyt jo puolitoista vuotta Hämeenlinnassa olleena saan edelleen löytää varsin kauniita maisemia ja kyliä hyvin hoidettuine pihoineen ja laajoine peltoalueineen. Vapaa-aikani tällä hetkellä tuntuu kuluvan pendelöintiin monen eri kaupungin välillä joten aikaa näihin löytöretkiin ei valitettavasti tarjoudu kovin usein. Freelancerina toimiminen kulttuurialalla ei tunne pitkiä kesälomia. Onnekseni tänä kesänä saan nauttia kokonaisesta kesälomasta joten aikaa jää myös näille satunnaisille seikkailuille.

Tähän väliin vielä henkilökohtainen tunnustus. Häpeäkseni joudun tunnustamaan että oma tuntemukseni Putron tuotantoon rajoittuu, luoja paratkoon, parin kymmenen vuoden takaisiin Zen cafe aikoihin kun vielä jaksoin käydä festareilla ja cd-levy soi ennen suoratoistopalvelua. 

Myös siksi odotan tätä keikkaa suuresti, onko mikään muuttunut, puhutteleeko sanoitukset ja lavapreesens samalla tavalla kuin ennen. Oma musiikkimieltymykseni on kääntynyt nykyisellään voimakkaasti klassisen ja maailmanmusiikin pariin. 

Itse asiaan – Konsertti oli kaksiosainen. Ensimmäisen puoliajan Putro esitti soolona säestäen itseään kahdella akustisella ja yhdellä sähkökitaralla sekä kahdella erilaisella kosketinsoittimella, otaksun kyseessä olleen hammond sekä syntetisaattori mutta voin olla hyvinkin väärässä. 

Aloituskappale, jonka yksinkertainen taustasoitanta hammondilla kertoi poikien liikunnan opettajan tunnoista katsellessaan heidän pöljäilyjä tunneilla. Kyseessä oli ennen julkaisematon kappale jolla ei ollut vielä nimeä. Kuunnellessani tätä melko askeettista esitystä mieleeni tuli että kyseessä on varmasti jonkun opettajan oikeat ajatukset, niin todentuntuiselta kertomus kuulosti. 

Kappale toisensa jälkeen avasi kuulijoille havaintoja ympäröivistä hetkistä erilaisissa tilanteissa, paikoista ja tunteista. Kappaleita voisi hyvin kuunnella myös äänikirjan tavoin, kuin novelleja,  pieniä tarinoita eletystä elämästä kaunein mielikuvin ja sanakääntein. Lämpimät ja ihmisläheiset välipuheet kappaleiden välillä kietoivat meidät kuin suojaisaan vaippaan jossa oli turvallista sulkea silmät ja antaa tarinoiden viedä mukanaan. Sympaattinen kertomus melkein kolmenkymmenen vuoden kaljuksi höylätyn pään ja nykyisen takatukan kasvatuksesta rohkaisi toivottavasti jokaista kuulijaa siihen että kelpaamme juuri sellaisena kuin olemme. Jos ei tukka kasva koko päähän niin turha sitä on piilotella, lopeta se höylääminen ja anna takatukan kasvaa. Itse lopetin hiusten värjäämisen jo vuosia sitten kun totesin että harmaata puskee niin puskekoon!

Ensimmäisen puoliajan lopuksi Putro vielä vaatimattomaan tapaansa totesi ettei ole ammattimuusikko vaikka tätä ammatikseen tekeekin. En ala sitä argumentoimaan sen enempää mutta sympaattinen läsnäolo korvaa todellakin joskus hieman epävireisemmänkin äänen. 

Väliajalla kerkesin tutustua 1500-luvulla rakennettuun Hauhon harmaakivikirkkoon, tosin vain ulkoa päin. Tervan tuoksu tervehti tulijaa, olikohan paanukatto lähiaikoina tervattu uudelleen. Piipahdin vielä Hauhotalon kahviossa jossa oli tarjolla odotetusti suolaista ja makeaa kahvin kera. Tunnelma oli mukavan leppoisa. Konsertti selvästi kokosi kyläläiset ja musiikin ystävät yhteen.

Toisella puoliajalla saimme jousikvartetin mukaan musisointiin. Kyseessä oli harvinaislaatuinen kokoonpano joka harvakseltaan saa mahdollisuuden soittaa yhdessä. Putron sanoin: “Saatte kokea jotakin ainutlaatuista jota siellä V***n Helsingissä ei olla saatu!”. 

Jousisto säesti kauniin soljuvasti, miltei unenomaisesti näitä pikkunovelleja. Musiikkiin oli helppo antautua ja antaa oman läsnälon pyyhkiytyä pois. Poikkeuksiakin toki oli kuten kappale Saaressa on aina sunnuntai herätti sellisti Mikko Ivarsin sovituksella jopa hieman riehakkaaseen tunnelmaan. 

Käännös Nick Caven Into my arms -kappaleesta oli  sekin koskettava kertomus menetyksestä. 

Konsertin alussa Putro kertoi monivuotisesta tavoitteesta järjestäjätahon kanssa saada keikka Hauholle mutta aikataulujen yhteensovittaminen on aina monimutkainen prosessi. Skeptinen minä kuunteli hieman huvittuneena vuodatuksia siitä kuinka hän on otettu että saa olla täällä nyt ja kuinka paljon se merkitsee. Eikös se kuulu vähän niinkuin asiaan kertoa kuinka mahtava yleisö olette jne.  Konsertin loppupuolella hän toisti tämän, puhuen suoraan siitä kuinka tärkeää on kohdata istuva, vastaanottava yleisö ja saada luotua aivan omanlainen yhteys ihmisiin. Kokenut festari ja klubikeikkalainen todellakin tarkoitti sitä mitä sanoi, uskon niin. 

Loppupuheessaan hän kehoitti miettimään sitä mitä tavoittelemme elämässä koska tavoitteen saavutettua se voikin jättää tyhjäksi, Polarisoituvan maailman keskellä pitäisi muistaa kuunnella ja myös sietää toisin ajattelevia, antaa mahdollisuus keskusteluun. Tärkeintä on se miten kohtelemme itseämme ja toisiamme. Encorena saimmekin vielä kuulla koskettavan Älkää unohtako toisiamme. Kaunis ja todella nykyaikaan sopiva lopetus parituntiselle konsertille. Koko sali seisoi lopputaputuksien ajan, tottakai.

Jos Zen Café aikoinaan sytytti energisyydellään niin tämä seesteisempi Putro jäi mielen sopukoihin ja menee soittolistalle rantareiteillä kuunneltavaksi. 

Mikäpä sen mieluisampaa kuin kuunnella kauniita tarinoita lempeän musiikin tahdissa.

SAMULI PUTRO

Samuli Putro on yksi Suomen menestyneimmistä lauluntekijöistä, joka tuli alun perin tunnetuksi menestysyhtye Zen Cafén laulajana. Jo yli kaksikymmentä vuotta soolouraa luonut Putro on julkaissut kahdeksan sooloalbumia, kiertänyt Suomea lukuisilla kiertueilla sekä noteerattu niin vuoden miessolisti -Emmalla kuin arvostetulla Juha Vainio -palkinnolla.

Vaatimattomuudestaan sekä tavallisille ihmisille suunnatusta musiikistaan tunnetun Putron listaykköseksi noussut debyyttialbumi Elämä on juhla julkaistiin vuonna 2009. Vuonna 2012 julkaistu menestyslevy Tavalliset hautajaiset piti hallussaan Suomen albumilistan ykkössijaa peräti 19 viikkoa. Albumi sisältää myös kaikkien aikojen rakastetuimpien suomalaislaulujen joukkoon nousseen Olet puolisoni nyt -kappaleen.

Putro on tehnyt myös musiikkia elokuviin ja tänä keväänä häneltä ilmestyi esikoiskirja ”Elämäni miehet”.

-Hauhon musiikkijuhlat