Pitkään kotimatkalla soi sisälläni seuralaisena ” Hier ist die Friede ” (Täällä on rauha) Anna-Kristiina Kaappolan kauniilla ja kuulaalla sopraanollaan esittämä Bergin säveltämä laulu.

Iittalan Musiikkijuhlien päätöskonsertti oli jatkumo viimevuotiseen Schönberg-teemaan. 

Alban Berg oli Schönbergin oppilas ja  joitain kaikuja siitä voi kuulla, mutta mielestäni Berg päästää kuulijan helpommalla, kuin oppi-isänsä. Ohjelmiston valinnallakin saattaa olla tekemistä asian kanssa.

Oli miten oli tämän vuotinen päätöskonsertti oli nautittava kokonaisuus.

Konsertti alkoi  kolmella varhaisen tuotannon laululla, Sternenfall,Liebe ja Die Nachtigall, jotka Riitta Muikku-Piirainen tulkitsi komeasti voimallisella sopraanollaan Tuomas Nikkasen säestyksellä.

Tuomas Nikkasen esittämä Sonate,op.1 pianoteos oli hyvin monipolvinen, herkästä romanttisesta kaiusta aina kiihkeään dramatiikkaan. Berg sävelsi varsin niukasti pianoteoksia, kuultu sonaatti on yksi niistä harvoista teoksista.

Anna-Kristiina Kaappola esitti yksinlauluteoksen Vier Lieder(Neljä laulua), pieniä monipolvisia laulumaistiaisia modernista mahtavaan dramatiikkaan, josta viimeisen  kappaleen kohtaus ..Stirb! Der Eine stribt, daneben der Andere lebt: Das macht die Welt so tiefschön.( Kuole! Yksi kuolee, toinen elää. Se tekee maailmasta niin sanomattoman kauniin.) oli aivan värisyttävän tunteikas.

Odysseus-jousikvartetti soitti Streichkvartett op.3 sävellyksen, joka on Bergin tuotannon toinen, varhaisempi ja harvemmin esitetty  kaksiosainen kvartettiteos. Ensimmäinen osa Langsam on herkkä ja paikoin melodinen, miellyttävä kuunneltava, osa 2 Mässige Viertel päästi jousikvartetin voimalliseen ja paikoin dramaattiseenkin sointiin.

Vier Stücke für Klarinette und Klavier op 5 

Pikkuruisia sävellyksen osasia kaikki neljä . Hienovaraista ja hentoa kuultavaa, yllättäviä kohtia, juuri kun lähdet musiikin mukaan unelmoimaan, kuullaan voimallinen kohtaus , jossa piano aivan villiintyy ja sitten rauhoittuu tyynesti loppuun, klarinetin saattaessa kappaleen loppuunsa kauniisti soiden.

Piano ja klarinetti oli mielenkiintoinen yhdistelmä, jota melko harvoin saadaan kuulla klassisessa konsertissa, jazzin puolella yhdistelmä on tutumpi.

Lopuksi makeampaakin makeampi sokeri pohjalla, aivan huimaava  kamarikokoonpano: Odysseuskvartetti,klarinetti, piano ja sopraano esittivät Hier ist die Friede ,Sovitus kamarikokoonpanolle op.4 nro 5. Bergin  Altenberger-laulujen viimeinen numero, jonka historiaan liittyy skandaalinpoikanen, laulun sanat ovat Peter Altenbergerin postikortteihin kirjoitettuja tekstejä, moderni musiikki ja postikorttitekstit olivat vuoden 1913 kantaesityksen yleisölle liikaa, he alkoivat mellakoida salissa. Berg kauhistui tapahtumaa niin paljon, että ei enää  halunnut esittää laulujaan.

Hier ist die Friede, ”Täällä on rauha. Täällä itken loppuun itkuni. Täällä helpottuu käsittämätön, mittaamaton tuska, joka sieluani kärventää. Katsos, täällä ei ole ihmisiä. Ei asutusta. Täällä on rauha. Täällä satelee lunta hiljalleen vesilammikoihin.”(Peter Altenberger, suom.AaKooArt)

Jäämme odottamaan ensi vuoden ohjelmaa ja kuullaan minkälaisen kattauksen Iittalan Musiikkijuhlien johtajat meille tarjoilevat.

Alban Berg 150 vuotta konsertti

Tuomas Nikkanen, piano, säveltäjä, sanoittaja,Iittalan Musiikkijuhlien taiteellinen johtaja

Riitta Muikku- Piirainen, sopraano, Iittalan Musiikkijuhlien perustajajäsen

Anna-Kristiina Kappola, sopraano

Pamela Coats, klarinetti

Odysseus-kvartetti:

Linnea Hurttia, viulu

Sylvia Hurttia, viulu

Ivan Podyachev, alttoviulu

Juhana Ritakorpi, sello