Hämeenlinnan Kulttuurikonttorilla, osana Konttorin Kärsimysviikon ohjelmaa, järjestetty Pascal & Baya Raysin konsertti oli poikkeuksellinen musiikillinen kohtaaminen. Enemmänkin intiimi matka luovuuteen ja rytmiin, kollektiiviseen musiikkiin ja funkin syvimpään ytimeen kuin konsertti. Tilaisuus rikkoi tietoisesti esiintyjä–yleisö-asetelman ja palautti musiikin siihen, mistä se on lähtöisin: yhteisölliseen hetkeen ja jakamiseen.

Illan alku viritettiin hienovaraisesti poikkeukselliseen tunnelmaan, kun yleisö esittäytyi ensin. Vasta tämän jälkeen äänen ottivat esiintyjät itse. ”Me soitetaan, mitä me soitetaan normaalistikin”, totesi yhtye,  ja lausahdus tiivisti illan ytimen: kyse ei ollut valmiista esityksestä vaan avoimesta yhteisestä jamittelusta, kokeilevasta jamimatkasta, jossa kokemus ja yhdessäoleminen olivat tärkeämpiä kuin esityksen muoto.

Pascal & Baya Rays koostuu neljästä hämeenlinnalaisesta muusikosta, joiden yhteinen historia ulottuu nuoruusvuosiin: Victor ”Pascal” Tokpanou (perkussiot), Tuure ”Baya” Tammi (koskettimet ja trumpetti), Ville-Pekka ”Ray” Järvinen (basso) ja Juha ”Murray” Sarkkola (rummut) ovat soittaneet yhdessä eri kokoonpanoissa jo vuosikymmeniä. Viime vuosina heidät on tunnettu erityisesti The Blassics -yhtyeestä, jonka analoginen, orgaaninen funk on saanut laajaa huomiota niin levyillä kuin live-esiintymisissä. Pandemian tauotettua Blassicsin, syntyi pienempi ja intiimimpi kokoonpano: Pascal & Baya Rays.

Yhtyeen yhteissoitto on syvälle juurtunutta. Pascalin luovat tilan, jossa rytmi itsessään kertoo tarinaa, joka nousee syvästä kulttuurisesta muistista. Bayan koskettimet ja trumpetti rakentavat maisemia, joissa kaikuvat soul, afrobeat, ja 70-luvun jazz-funk. Rayn bassossa sykkii lämmin, jäntevä pulssi, joka kuljettaa soittoa määrätietoisesti, ja Murrayn rummutus tuo mukaan dynaamista herkkyyttä ja leikkisää rohkeutta.

Yleisölle tarjottiin mahdollisuus nähdä luovan prosessin sydän, jossa ei ollut valmiiksi mietittyjä sävellyksiä, vaan etsintää, kysymistä ja oivallusta. Välillä soittajat pysähtyivät keskustelemaan kesken kappaleen, kuuntelemaan toisiaan, etsimään seuraavaa askelta yhdessä. Tällaisessa hetkessä syntyy jotain ainutlaatuista: musiikkia, jota ei voi toistaa, koska se syntyy yhteisestä läsnäolosta siinä hetkessä.

Illan aikana käytiin musiikillista vuoropuhelua, jossa jazzin, funkin ja afrovaikutteiden sävyt lomittuivat intuitiivisesti toisiinsa. Soitto oli samanaikaisesti rentoa ja fokusoitunutta, kokeilevaa mutta selkeästi ohjattua.

Pascal & Baya Raysin esiintyminen oli muistutus siitä, että musiikki on olemista, elämistä ja jakamista. Oman prosessin avaaminen yleisölle vaatii poikkeuksellista rohkeutta. Tällainen avoimuus kasvattaa kulttuuriperinnön elävää jatkumoa, jossa taide kytkeytyy yhteisöönsä, on osa sen muistia, identiteettiä ja kuulumisen tunnetta. Tässä mielessä Pascal & Baya Raysin musiikkiilmensi sitä, miten taide elää yhteisön sisällä.

Kulttuurikonttori osoittautui ilmiömäisen sopivaksi näyttämöksi tällaiselle kohtaamiselle intiiminä ja helppona tilana. Pascal & Baya Rays on hämeenlinnalainen aarre, joka osoittaa, musiikki, avoimuus ja rohkeus voivat synnyttää jotakin ainutlaatuisen merkityksellistä.