Kulttuurikonttorin Kulmaklubilla vietettiin perjantaina 11.4.2025 rakkaudentäyteistä musiikki-iltaa, jossa esiintyi joukko omaleimaisia lauluntekijöitä. Illan tunnelma oli niin pehmeä ja hempeä, että jopa paatuneinkin sydän saattoi hetkeksi uskoa romantiikan olevan yhä elossa. Onneksi ohjelmaan mahtui myös tummempisävyisiä ja tekstiltään syvällisempiä kappaleita, jotka toivat iltaan tasapainoa ja monikerroksisuutta.

Arkisen lohdun sävyjä ja syvää tunnustelua

Illan ensimmäinen, mutta ehdottomasti huomiota ansaitseva esitys kuultiin open stage -osiossa, kun lavalle astui Verna-Tuulia Ojala omalla kappaleellaan. Teos käsitteli elämän nurjaa puolta ja mielen syövereitä – mutta myös toivoa ja uskoa johonkin parempaan. Esitys oli konstailematon, kaunis ja rehellinen.

Open stage -illan avaus on aina haasteellinen paikka, erityisesti Kulmaklubilla, jossa yleisö saapuu ja poistuu vapaasti illan aikana. Lisäksi esiintyjän ja yleisön välissä ei ole korotettua lavaa, mikä tuo kuulijat aivan esiintyjän läheisyyteen. Tämä voi tuntua esiintyjästä vaativalta, mutta yleisölle kokemus on voimakas ja intiimi, mahdollisuus aistia artistin läsnäolo iholla.

Vernan kappale muistutti tunnetasoltaan ja rakenteeltaan Apulannan varhaisia julkaisuja, joissa ahdistus ja toivo kulkivat käsikädessä synkkinä mutta jollain tapaa viattomina. Synkooppien käyttö toi sävellykseen rytmistä elävyyttä ja piti kappaleen liikkeessä. Teoksessa oli jotain ajatonta, syvää ja puhdasta: rehellistä ihmisyyden tuskaa, johon oli helppo samaistua.

Kappaleessa lauletaan:
“En tiedä itsekään, et kuka oikein oon– –aika haavat parantaa, mä tiedän et silleen sanotaan. Mitä jos se ei totta olekaan, enkä oo onnellinen koskaan.”
Sanoitus kosketti erityisesti herkkyydellään ja arkisella tunnistettavuudellaan. Se ei tarjonnut valmiiksi muotoiltua tunnetta, vaan jätti tilaa kuulijan omalle kokemukselle ja tunnustelulle. Tällainen rehellisyys on harvenemaan päin ja siksi niin vaikuttavaa. Moni nykyartisti sortuu urbaaniin kikkailuun, muodikkaaseen etäännyttämiseen tai keinotekoiseen nokkeluuteen. Vernan esityksessä nämä ulkokuoret puuttuivat, ja juuri siksi se puhutteli. Se ei vaatinut suojamuurien rakentamista vaan kutsui avoimeen tunnusteluun.

Romanttisesta tähtien katselusta citykanin urbaaniin elämään

Open stage -osiossa esiintyi myös tuttu kaksikko aiemmalta klubikerralta, duo Henrik ja Mikael, niin yhdessä kuin erikseen. Heidän herkät ja romanttiset rakkauslaulunsa soivat hartaasti ja toivat iltaan lempeää kaihoa.

Hiljattain nimensä saanut Jupiter Glacis esitti modernia spoken word -teosta, jossa seurattiin citykanin urbaania sielunelämää. Teos muistutti tunnelmaltaan 1990-luvun kuunnelmaa. Duo on nähtävissä myös Ämy-klubilla 26.4.2025.

Pääesiintyjät

llan toisena pääesiintyjänä kuultiin lauluntekijä Emilia Tuovilaa, jonka musiikki liikkuu rosoisen herkkyyden ja kirkkaan melodisuuden rajapinnoilla. Tuovilan sävellyksissä yhdistyy rouhea tunneilmaisu ja heleä, ajatuksia herättävä soundi, joka piirtyy kuulijan mieleen.

Viimeisenä esiintyjänä ensimmäistä kertaa duona esiintyi Maarian Yökirjat, jonka musiikki loi kuulijoille arjen ja unelmien tunnelmia melodisen indie-folkin saattelemana. Laulaja-lauluntekijä Aino Maarian maagisen äänen johdattamana yhtyeen karheankaunis sointi kuljetti kuulijaa maalta metsiin, urbaanien maisemien läpi aina ihmiselon pysähdyspaikoille. Yhtyeen ilmaisu oli keinuvaa ja helposti lähestyttävää, mutta sisälsi samalla energisyyttä ja voimaa, joka ilahdutti ja tempaisi mukaansa. Musiikissa ei turvauduttu moderniin kikkailuun, vaan sen ytimessä olivat elämä ja sen ihmeelliset, arkiset kokemukset.