Mitkä ovat sinulle tärkeitä paikkoja Hämeenlinnassa?
Muutin Hämeenlinnaan neljä vuotta sitten. Minulla ei ollut tuolloin mitään aiempaa yhteyttä kaupunkiin: ei kaupungissa asuvia sukulaisia, ystäviä tai edes huteria lapsuusmuistoja kesälomaretkistä Hämeen linnaan. Olen kotoisin saman junaradan varresta Hyvinkäältä, mutta siellä kasvaessani suunta oli aina kohti etelää, Helsinkiä. Helsinki! Pääkaupungin lumo oli pienehkön radanvarsikaupungin kasvatille niin voimakas, että en usko edes kunnolla tajunneeni tai ainakaan uhranneeni ajatustakaan sille, että junarata jatkuu Hyvinkäältä myös pohjoiseen.
Hämeenlinnaan päädyin sattumalta keskellä korona-aikaa – ehkä tylsyydestä, ehkä epätoivosta, ehkä seikkailunhalusta. Sain kaupungista töitä ja muistan ajatelleeni: miksipä ihminen ei elämässään asuisi joskus myös Hämeenlinnassa. En varsinaisesti suunnitellut jääväni, oikeastaan en ajatellut tulevaisuutta, ajattelin vain: teen tämän nyt. Tuo nyt-hetki on venynyt huomaamatta neljäksi vuodeksi. Täällä ollaan, edelleen.
Tulin Hämeenlinnaan ilman kaupunkiin liittyviä muistoja. Jokainen katu ja kadunkulma, rakennus, puisto ja kahvila oli minulle uusi, kerrokseton. Uudessa kaupungissa mikään paikka ei vielä kanna merkityksiä, ne ovat vain sitä mitä ne ovat. Jonnekin juurtuminen on hidas prosessi, jossa muistoja alkaa vähitellen kertyä: ne liimautuvat fyysisiin paikkoihin värittäen kokemustamme niistä kuin valokuvan päälle lisätyt filtterit. Tietyissä paikoissa koetut tapahtumat ja niihin liittyneet tunteet tulevat osaksi nykyhetkeä, muistuttelevat olemassaolostaan maailmassa liikkuessamme. Paikoissa asuu menneiden tunteiden joskus lempeitä, joskus surullisempia aaveita, ja niistä koostuu suhteemme noihin paikkoihin.
Neljän vuoden jälkeen Hämeenlinna näyttää ja tuntuu minulle jo varsin erilaiselta kuin vasta muutettuani: olen kerryttänyt muistoja. Hämeenlinnan torilla on rappuset, joilla istuin ensimmäisenä keväänäni kaupungissa, söin torikojusta ostamaani lettua auringossa ja ajattelin: ehkä tästäkin selvitään. Kaupungissa on eräs kahvila ja kahvilassa tietty pöytä, jossa tajusin rakastuneeni minua vastapäätä istuvan ihmiseen. On rakennus, jossa olen pyörtynyt, pelto, jolla tunsin kauhun hiipivän selkärankaani pitkin alkaessani epäillä eksyneeni hiihtoretkellä, katuja, joilla tiedän alkukesästä pääseväni nuuhkimaan kukkivia syreenejä ja suuntaan siksi kävelylle juuri sinne. Nämä ja lukuisat muut eri paikkoihin kytkeytyvät (tunne)muistot muodostavat minun Hämeenlinnani, kaupungin, jonka kartalla on katujen ja rakennusten sijaan tarinoita.
Tämän kevään aikana eri ihmisten Hämeenlinnaan liittyvät muistot ja tarinat ovat muuntumassa minun ja työparini, tanssitaiteilija Tanja Kunnarin käsissä taiteeksi, kaupunkitilassa liikkuvaksi esitykseksi. Työstämme nimittäin Kätketty kaupunki -nimistä teosta, joka tulee olemaan kesäkuussa Hämeenlinnassa toteutettava kokemuksellinen kävelykierros ja tanssiesitys. Esityksessä osallistujat kiertävät oppaan kanssa eri kaupunginosissa kulkevan, ennalta kuratoidun reitin, jonka varrella he kohtaavat paikkasidonnaisia tanssi- ja musiikkiesityksiä. Esitykset inspiroituvat paikkojen ominaispiirteistä ja niihin liittyvistä muistoista, tarinoista ja tunteista.
Tällä hetkellä keräämme näitä hämeenlinnalaisiin paikkoihin liittyviä muistoja ja tarinoita. Kerätyt muistot muodostavat aineiston, josta ammennamme luodessamme tanssiesityksiä reitin varrelle. Haluaisitko siis juuri sinä kertoa meille, mitkä ovat sinulle tärkeitä paikkoja Hämeenlinnassa? Millaisia muistoja ja tarinoita niihin liittyy? Muistot voivat olla iloisia tai surullisia, arkisia tai dramaattisia – ja kaikkea siltä väliltä. Voit olla syntyperäinen hämeenlinnalainen, vasta kaupunkiin muuttanut tai Hämeenlinnassa vierailijana käynyt. Kaikkien ja kaikenlaiset muistot ovat meille arvokkaita.
Keräämme muistoja ja tarinoita sekä kasvokkain haastatellen että kirjallisesti. Jos haluat kirjoittaa meille Hämeenlinnaan liittyvän tarinasi, voit tehdä sen anonyymisti verkkosivuillamme täällä. Jos taas haluat tulla kertomaan tarinasi kasvokkain, päivystämme lähiviikkoina Museo Skogsterilla ja Hämeenlinnan pääkirjastolla seuraavasti:
- la 22.2. klo 11–17, Museo Skogster (Raatihuoneenkatu 8)
- to 27.2. klo 14–18, Hämeenlinnan pääkirjasto (Lukiokatu 2)
- pe 28.2. klo 11–17, Museo Skogster (Raatihuoneenkatu 8).
Kasvokkain muistonsa kertoville tarjolla on aina kupponen kuumaa ja allekirjoittaneen leipomia suklaakeksejä. Toivottavasti tapaamme tai saamme lukea Hämeenlinna-tarinoitanne! Myös lippuja kesäkuun esityksiin voi jo varata, ne ovat maksuttomia ja varattavissa verkkosivuillamme täällä.
Kätketty kaupunki -teoksen toteuttavat hämeenlinnalaiset tanssitaiteilijat Salla Talvikki Nieminen ja Tanja Kunnari. Mukana ovat myös tanssitaiteilija Anna Kupari ja näyttelijä-muusikot Tuula Penttilä ja Aleksi Aromaa.
Hanketta rahoittaa Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahasto. Sen yhteistyökumppaneina toimivat Hämeenlinnan kaupunki, Hämeenlinnan kaupunginmuseo ja Vapaaehtoiskeskus Pysäkki.
Lisätiedot:
www.katkettykaupunki.com
