Folk-Röntysen toinen albumi Vaaralliset Elefantit on etnorokkia, joka tuntuu rutistelevan verisuonia edetessään kuuloelimistä varpaisiin ja hämmentävän koko systeemiä niin, että lopulta ei enää tiedä, mitä matkalla oikein tapahtui. Yhteiskunnallisiin ajankohtaisiin asioihin pureutuva levy kohtaa nykyihmisen sarkastisella ja älykkäällä huumorilla. Erityisen kiinnostavan levystä tekee sen monia alakulttuureja yhdistävä voimallisuus ja huumori sekä nykykulttuurin selkeä kuvaaminen.  

Sanoisin, että levy on puhdasta nautintoa. Jos pitää Tuomari Nurmion tavasta tuottaa ääntä ja istua hallitusti soittimensa kanssa suoltaen sanoja, jotka eivät aina kohtaa konkretiaa ja toisaalta joskus kohtaavat sen liiankin rajusti, kannattaa ottaa Folk-Röntynen kuuntelulistalle.

Levy alkaa Prologilla (myös kappalee nimi), joka toivottaa tervetulleeksi elefanttien hautuumaalle. Tunnelmallisen voimakas ja mukaansatempaava, runollinen teksti ohjaa kohti tulevaa. En voi olla miettimättä suo, kuokka ja Jussi – tyyppistä kertomusta maaseudulla asuvasta suomalaismiehestä, joka on ajanut perheensä kirveellä lumihankeen ja lopulta jäänyt viinapirunsa kanssa asumaan tyhjään taloon työttömänä ja syrjäytyneenä kuunnellen ullakon narinaa yöt läpeensä. Mielestäni nerokasta yhteiskuntakritiikkiä sisältävä levy ohjautuu konkreettiseen aikalaiskuvaukseen kulttuurimme tilasta vasrinkin kappaleissa 07 Työterveyden 3x Ilmaista Terapiakäyntiä ja 08 Iltapaskan Kommentikenttä Aka Polarisaation Aika.

Levyn alku kulkee unien, kuvittelun ja unettomuudentuntuisen harhailun sekaisissa sanoituksissa, joita korostaa polkuharmoonin sointi ja trumpetin kannustavat melodiat. Musiikki on niin mukaansatempaavaa, että pääosin unohtaa kuunnella, mistä sanat kertovat. Keskittyminen kokonaisuuteen kannattaa kuitenkin, sillä levy on osuva kuvaus ihmisen elämästä, joka on samaan aikaan jatkuvaa taistelua, rytmikästä etenemistä ja tarpomista ja täysin absurdia sekoilua muiden katsoessa vieressä kuten kappaleessa Unten Kaukomaat:  ”sisko itkee nurkassa, veli katsoo aivan kauhuissaan – saapuu painajaiset—”  ja tähän väliin trumpetti töräyttelee kannustavasti kohtaamaan painajaiset uudelleen ja uudelleen itkun ja naurun sekaisin äänen värein.

Kokonaisuudessaan Vaaralliset Elefantit – levy oli elämän täyteistä, tavallista elämää. Sen oivaltava musiikillinen eteneminen ja yhteys kerroksellisesti rakentuvaan kansanmusiikkiin on suorastaan innostavaa. Levy sisältää paljon tuttuja elementtejä mutta myös jotakin raikasta ja ketä nyt ei saisi syttymään trumpetti ja polkuharmooni yhdistettynä monipuliseen ja taidokkaaseen lauluun.

Vaikka tämän hetken folk-trendi näkyy uudessa musiikissa voimakkaasti Folk-Röntynen onnistuu tuomaan siihen lisäksi sellaista säädyttömyyttä ja rosoa, mikä usein sivistyneeltä kansaltamme jää punastelun vuoksi huomaamatta. Ei sillä, en minäkään mielelläni kuuntele lauluja ihmisen eritteistä, saati sellaisesta, mitä kaikkea niillä voi tehdä mutta kappaleessa Iltapaskan Kommenttikentttä Aka Polarisaation Aika koen sen muistutuksena nykypäivän kulttuurista, jossa ilmaisutavat ovat joskus häiritsevänkin konkreettisia ja sanoma ei mene perille ilman, että sitä itseään hieroo naamalle.  

Jään kuitenkin miettimään, olisiko levyn voima ollut vieläkin suurempi ilman tätä alle minuutin pituista kohtaa eritteistä, sillä levy todellakin on voimakas ja sen sanoma, oli se kullekin kuulijalle mikä tahansa, ajankohtainen ja äärimmäisen tärkeä. Joka tapauksessa eriteosuus onnistuu hämmentämään ainakin minut siten, etten enää itsekään tiedä, mitä mieltä mistäkin olin.

Suositus:

Levy on äärimmäisen hyvä repeatilla kuunneltavaksi luovan työn oheen. Laadukas kuratointi ja johdonmukaisuus kappaleiden välillä ylläpitää flowta eikä katkaise tunnelmaa. Myös erite osioon tottuu kymmenennen kuuntelukerran jälkeen.
Toimii myös muuta flow-työskentelyä vaativassa toiminnassa kuten ihmettelyssä ja tutkimusmatkoilla.