Vuoden ensimmäinen Linnajazz-klubi

Suomen arvostetuimpiin jazzmuusikoihin lukeutuva, Yrjö-palkittu basisti Antti Lötjönen ja Keski-Euroopassa mainetta ja kunniaa niittävä kitaristi Kalle Kalima aloittivat levyjulkkarikiertueensa lauantaina Suistolta, Linnajazz- klubin illasta. Keikoilla ja levyllä kuullaan rajaton ja mielikuvituksellinen matka jazzin ja improvisaation ytimeen. Kulttuurikyylä, tuo nykyinen dzääzzin lämmin ystävä Hämeestä, kävi kuuntelemassa ja raportoi kokemastaan seuraavasti:

Basso pomppii pitkin koivin, aimo harppauksin eteenpäin ja kitara kipittää mukana, kierrellen, kirmaillen, mutkitellen, kuin pieni innokas koira flexin päässä iltalenkillä. Basso pyrähtelee, kitara kiipeilee, terävästä pehmeään. Bassoa ei kuule korvalla, sen tuntee koko keholla. (Sen tuntee perseellä, halusin kirjoittaa, mutta se olisi kovin vulgääri ilmaus. Hähä.)

Juoksevat kilpaa, ikään kuin, mutta tiiviisti käsi kädessä. Ajoittain kitara identifioituu viuluksi ja käväisee korkeuksissa, bassokin ohenee, vaimenee, saa itämaisen mausteen ylleen.

Basso muodostaa aaltoilevan, paksun patjan, kutsuvan, mutta arvaamattoman pieluksen, jonka päällä kitara leijailee, hyppelehtii keveänä ja uppoaa toviksi syvyyksiin, bassopatjan syleilyyn. Kimmoten sieltä taas kiertelemään, kiipeilemään, kunnes basso imaisee sen sisäänsä. Psykedeelinen, hypnotisoiva äänimatto, jonka päällä kitara, kuin poukkoileva, innokas hyttynen. Puhkaisee reiän basson pehmeään seinämään, se terävä kitara.

Kuulijan pää lähtee leijailemaan hitaasti, pehmeästi basson keinuttamana. Sydän synkronoi sykkeensä Lötjösen instrumenttiin, kitara koskettelee selkärankaa, näppäilee nikamia ja ihminen on dzääzz, dzääzz on ihminen. 

Musiikki on yhtä aikaa kuminauhaa ja helminauhaa, se venyy, joustaa, taipuu ja hypähtelee. Tähän kappaleeseen on kätketty suomirockin klassikko, jota artistit kehottivat kuuntelemaan, jos tunnistat rallin, saat tuhat levyä palkkioksi. Yritän, mutta en tunnista. Olen tunnistavinani useita, mutta en osu oikeaan. Piiloleikki on onnistunut. 

Ja matka jatkuu. Villiksi heittäytyvä kitara soittaa useaa kappaletta yhtä aikaa, basso lyllertelee omia teitään, mutta pysyy tiiviisti yhteydessä kitaran kanssa. Rämiseekin inasen, se kitara, astetta ärhäkämpi momentti. Basso läpsii kitaraa kiusoitellen pakaroille, kannustaen sitä eteenpäin, nopeammin, kovempaa. Takaa-ajon tunnelma, melkein hengästyttää.

Ja sitten, balalaikkahenkinen boogie hieman jopa lastenlaulumainen tunnelma. Joku tuttu melodia on löytyvinään, karkaa kuitenkin hetkeä ennen kuin sen tunnistaa. Vuoropuhelu, joka kiihtyy, kitara ärtyy ja bassokin korottaa ääntään. Terävöityvät, kunnes syöksyvät alamäkeen. Basso pyörii holtittomasti, kitara kipittää mukana, kaatumatta. Jyrkkä mäki mukulakivineen johtaa hämärille kujille,

Venyviä nuotteja, kuin kuminauhoja, bluesahtavat toviksi, taittavat molliin ja basso lipsahtaa kantriin. Jää ylä-ääniin kiertelemään, kunnes kitara laskeutuu alas ja jatkavat yhdessä matkaa. Kalkkarokäärmekin löytää lavalle, kiemurrellen, kalisten, mutta ei hätää. Kitara kiemurtelee yhtä ärhäkästi karkuun ja kärmes luopuu jahdista. Tunnelma taittuu sensuellimpaan suuntaan, kenties jopa erroottisin vivahtein, nousten sitten kaatosateeksi, monikerroksiseksi ryöpyksi, jonka taustalle basso kasvattaa kauhuleffalavasteen. Kuin pakokauhu melodiamuodossa. 

Lopuksi kitara ja basso punovat nauhan, leveän, polveilevan, toistensa ympärille kietoutuen. Kalkkarokin käväisee vielä kalisemassa, ajaen soittajat lavalta. Jos kovasti taputetaan, voidaan saada vielä rallin verran jazzia. Rituaali suoritetaan ja ralli saadaan. Tämä oli mielikuvituksellinen ja rajaton matka, kerta kaikkiaan. Kulttuurikyylä leijaili pimeyteen ilakoiden kuulemastaan.

Kirjoittaja: Heli Kuula

Heli Kuula on Hämeenlinnassa syntynyt ja kasvanut käsityöläinen, koulutukseltaan sekä vaatetusalan artesaani, että suutari ja jalkinemuotoilun artenomi. Työkseen Kuula pyörittää Bohemian Insanitya, jossa suunnittelee ja valmistaa tuotteita kierrätetystä materiaalista, eli käytännössä silppuaa raivokkaasti vanhoja vaatteita loihtien niistä uutta. Luovuus on kantava teema myös muilla elämän osa-alueilla, niin musiikin, kuvataiteen kuin verbaaliakrobatiikankin muodossa.

KulttuuriMediaan Kuula kynäilee pääasiassa käsityöalan ja musiikin ilmiöistä sekä tapahtumista, mutta todennäköisesti työntää nokkansa muihinkin teemoihin.