Joulun kanssas jaan 2.0 Kumutalo: ralli, joka huurusti rillit
Joulun kanssas jaan 2.0
Sini Simi laulu ja viulu, Marko Simi laulu ja kitara, Iina Sihvonen laulu ja viulu, Cecilia Hiisilä laulu ja piano
Jean Sibeliuksen päivä, eli suomalaisen musiikin päivä, oli kääntymässä jo iltaan, kun vaapuin kohti Kumutaloa valmiina kuulemaan joululauluja. Itse talo, näytti ulkoapäin varsin tavalliselta talolta, mutta sisällä odottikin yllättävän tilava ja viihtyisä konserttisalin tyyppinen ratkaisu.
Ujuttauduin runsaslukuisen yleisön sekaan ja asetuin väijyntäasemiin salin takaosaan. Panin merkille miellyttävän valaistuksen, hyvin mukavan sohvan ja iloisen puheensorinan. Olin aikeissa väijyä ja panna merkille vielä muutakin, mutta valot sammuivat ja oli soitannan aika. Käänsin siis huomioni lavalle.
Tarjolla oli siis kahden setin verran joululauluja. Sekä perinteisiä ralleja, että hieman uudempiakin ja lisäksi vielä esiintyvien taiteilijoiden omaa tuotantoa. Toivoin salaa, että biisilistalla ei olisi hyppiviä tonttu-ukkoja eikä kiliseviä kulkusia ja toiveeni toteutui. Vain messeviä ralleja kuultiin.
Ensimmäisen kerran ihokarvani sojottivat kohti kattoa ja rillini huurtuivat, kun taitava nelikko punoi kaksi klassista joulubiisiä yhdeksi hämmentävän kauniiksi kokonaisuudeksi. Jos ette tienneet, että Walking in the air ja Heinillä härkien toimivat loistavasti yhdessä, niin nyt tiedätte. Ja jos on mahdollisuus kuulla se, niin tarttukaa mahdollisuuteen, sillä se on loistava. Rillinne menevät huuruun ja ihokarvat sojottavat aivan takuulla.
Koskettavan ääreltä päästiin myös ärhäkämpiin tunnelmiin, kun Suutari ja vieras- kappale innosti yleisönkin mukaan taputtamaan ja meininki oli varsin riehakas tovin verran. Se ilahdutti kovin. Samoin ilahdutti myös esiintyjien kepeä sanailu kappaleiden välillä, tunnelma oli rento, viihtyisä ja jopa hilpeä. vaikka ne rillit vähän huurtuivatkin.
Ja kun huurtuvat rillit nyt kerran taas mainittiin, niin toki se tapahtui vielä uudestaankin. Useampaankin otteeseen. En ole millään muotoa harras hahmo, enkä oikeastaan edes jouluihmisiä, mutta kun Oi Jouluyön kertosäe läpsähti kerrassaan upeasti päin naamaa, ei siinä taas auttanut kuin kaivella nenäliina kassin pohjalta ja yrittää pitää väpättävä naamataulu peruslukemilla. Se oli kaunista, hyvin kaunista. Se musiikki siis. Väpättävä naama ei niinkään, mutta havaitsin etten suinkaan ollut ainoa kyynelöitsijä, tämä esitys avasi kanavat yhdeltä, jos toiseltakin kuulijalta.
Klassisten, kaikkien tuntemien biisien lisäksi kuultiin myös artistien omia kappaleita ja ne olivat mielestäni erityisen viihdyttäviä osasia illassa. Rallit olivat raikkaita, tuoreita ja taitavasti tehtyjä, mutta samalla niissä oli jotain tuttua ja turvallista. Jouluteema varmaankin sen tuttuuden sinne loi, mutta yhtä kaikki hyvin sujuvia ja miellyttäviä ralleja olivat ne. Koskettaviakin jokunen, mutta ei synkällä tavalla, mikä ilahdutti myös osaltaan. Suomalaiset joululaulut ovat usein inasen verran synkkiä, mutta näissä uutukaisissa ralleissa ei sorruttu synkistelyn ansaan.
Henkilökohtaiseksi lempparikseni konsertin annista kohosi lopulta Rajattoman tutuksi tekemä Ketun joululaulu. A cappella- hommelit ovat aina kiehtoneet mieltäni ja niin nytkin. On loputtoman mielenkiintoista ja ilahduttavaa kuunneltavaa kun ihmisäänet soivat yhteen, miten parin tavun hokemaa loitsuamalla saadaan aikaan mielikuva juoksevasta ketusta ja miten ne kaikki, useat äänet kietoutuvat toisiinsa muodostaen saumattoman, soljuvan kokonaisuuden. Se oli kerrassaan mykistävän messevä veto se.
Eikä toki pidä unohtaa illan viidettä supertaitavaa muusikkoa, joka käväisi pariin otteeseen lavalla. Vasta seitsenvuotias Eden Lehtonen lauloi niin kauniisti, puhtaasti ja kirkkaasti, että nenäliinat olivat hetken ajan taas kovassa huudossa. Iina Sihvosen kanssa duettona esitetty Ave Maria oli aivan erityisen upea, olisin kirjoittanut ylistäviä sanoja muistikirjaani, mutta en nähnyt koko kirjaa huurtuneiden linssieni takaa.
Suosittelen siis lämpimästi tutustumista tähän kokoonpanoon. Kerrassaan loistavaa musisointia, upeita ralleja, viihdyttäviä välispiikkejä ja taidokasta toimintaa kaiken kaikkiaan. Ja Kumutalo oli täydellinen miljöö juuri tämänkaltaiselle show:lle, riittävän iso ja sopivan pieni. Täydellinen.
Arviointisi oli juuri sopivan kokoinen tähän tapahtumaan, ei liian suuri eikä liian pieni,mutta kertoi kaiken oleellisen ymmärrettävästi unohtamatta tunnetilaa.
Kiitos terävästä kynästä.