laulu, kitara: Harri Lind

Hämeenlinnan Suistoklubilla oli tarjolla kaamoksellisuuteen taipuvaista rockenrollia, kun lavalle asteli uuden levyn julkaissut Kaita Isäri Seppälä. Korpit kyselee -levy on saanut kiitettävän määrän mediahuomiota eikä ihme, sillä yhtye koostuu taitavista kokeneista muusikoista, joilta voi odottaa hiottua ja kiinnostavaa sisältöä.

Harri Lindin, yhtyeen hauholaisen keulahahmon, vanhoja tuttuja oli paikalla runsaasti. Siitä huolimatta Lind esiintyi luontevasti ja rauhallisesti, otti yleisön huomioon välispiikeissään mutta ei luonut kaveriporukan sisäpiirikeikan tunnelmaa. Monilla muusikoilla kotipaikkakunnan keikat usein ajautuvat sisäpiirin bileiksi, mikä on muille kuulijoille puuduttavaa.

Kaita Isäri Seppälä -yhtyeen musiikissa on kaikki hyvän taiteen kirjoittamattomat säännöt. Se sisältää jotain tuttua, jolloin siihen on helppo samaistua, ja se viittaa genren historiaan. Se on uudistuvaa ja tuoretta, siinä on oivaltavaa ilmaisua sekä jännitettä, ja kolmantena, ristiriitoja, jotka tekevät siitä kiinnostavaa. Vaikka kappaleet hiukan ja hallitusti seikkailevat eri tyylilajien välillä, niitä yhdistää sellainen Rauli Badding Somerjokimainen keinuttava rockenroll.

Keikalla olisin toivonut saavani enemmän selvää sanoituksista, jotka valitettavasti puuroutuivat kertosäettä lukuun ottamatta. Toisaalta oli kiinnostavaa huomata, millaisia arvoja itse antaa musiikille ilman, että kuulee sanoituksia.

Myönnän nimittäin, että keikan jälkeen, kun otin selvää sanoituksista, olin hiukan pettynyt niiden perisuomalaiseen asetelmaan, jossa nainen jättää miehen ja mies jää kaiholla kaipaamaan ja tekee vuosienkin päästä lauluja naisesta ja kierii itsesäälissä. Onneksi kaikki kappaleet eivät toistaneet tätä asetelmaa vaan mukaan mahtui myös oivaltavia teemoja, jotka eivät silti olleet vähemmän henkilökohtaisia tai samaistuttavia.

Musiikista sai keikalla helposti otteen, se toi mieleen Rauli Badding Somerjoen, Don Huonot ja Jukka Nousiaisen. Kappale Psykologinen ongelma toi mieleen Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin parin vuoden takaisen kesähitin Autiosaari.

Kaita Isäri seppälä voi hyvinkin halutessaan nousta valtavirran suosikiksi, mikä olisi mielestäni sekä suomalaisen musiikin, oivaltavien sanoitusten, että hauholaisuuden riemuvoitto.

Kaita Isäri Seppälän musiikki on sellaista perisuomalaista haikeutta ja kaipausta johonkin. Ehkä parempaan aikaan, parempaan poliittiseen tilanteeseen mutta ennen kaikkea turvallisempaan, helpompaan ja jotenkin parempaan elämään. Sellaiseen, missä voi heittäytyä nurmikolle makaamaan ilman, että tarvitsee pelätä punkkeja, pommeja tai pahoinpitelijöitä. Sellaiseen, mistä voi haaveilla siellä lähibaarin terasilla, jossa näkyy nurmikkoa ehkä kukkaruukussa, joten voi kuvitella olevansa suurenkin kaupungin ytimessä, kaukana Hauholta.

Ehkä tähänkin voi sanoa, että ihminen voi lähteä Hauholta mutta Hauho ei ihmisestä. Keikan ja musiikin tunnelma nimittäin viittasivat sellaiseen yleismaailmalliseen hauholaiseen haikailuun, jonka vain lapsuutensa pienellä paikkakunnalla eläneenä voi tunnistaa. Hauho on omanlaisensa paikka, niinkuin on kaikki pitäjät. Hauholla on rauhallista ja turvallista, kaunista ja viihtyisää. Kaikki tuntevat toisensa, tappelevat, juhlivat ja rakastavat, luovat syviä elämänmittaisia hauholaissuhteita, sellaisia perheenjäsenen ja ystävyyssuhteen välimaastossa kulkevia tiiviitä ja yhteisöllisiä suhteita, jotka muodostavat lähikaupungin lähikuppilaan tiiviittä kantaporukoita poismuuttaneista hauholaisista.

Hämeenlinnassa on aina ollut ajatus siitä, että mikä Hämeenlinnasta tulee, ei voi olla hyvää. Hämäläisyys itsessään on jotakin huonoa ja hävettävääkin, vain muualta tulleissa on potentiaalia ja kykyä kehittyä. On siis oikeasti upeaa nähdä hauholaislähtöinen muusikko, joka on pitkäjänteisellä työllä tehnyt itselleen hienon nousujohteisen uran. Vielä hienompaa olisi, jos Hämeenlinnasta, tai sen pitäjistä, ei aina tarvitsisi muuttaa pois edetäkseen urallaan.

Ilahduttava yksityiskohta keikalla oli se, että yleisö huusi ”haluamme lisää”, encoren toivossa.

Ehdottomasti kannattaa kuunnella nämä kappaleet:

Kusetan itseäni niinkuin tähänkin asti blues

Psykologinen ongelma