Äänen ja veistosten vahvaa tunnelmaa Taidehallissa
Ensimmäisenä gallerian ovella hyökyy vastaan ääni: tunnelmaltaan jännitteinen, jopa aavistuksen pahaenteinen (mutta silti miellyttävä) äänimaisema, jossa linnun liverryksen ja tuulen kaltaiset luonnonäänet sekoittuvat syntetisaattorin ja laulun avulla luotuun ääneen. Kyseessä on Taidehalli Hämeessä parhaillaan esillä olevan Summer’s Lament (Kesän vaikerrus) -näyttelyn toisen taiteilijan, muusikko ja äänitaiteilija Harri Sippolan teos Äänimaailma. Tämän lisäksi kokonaisvaltaiseen installaatioon kuuluu kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija Hanna Marnon kaksi suurikokoista veistoskokonaisuutta, jotka valtaavat gallerian lattiatilan. Seinillä ei tässä näyttelyssä virkistävästi ole mitään – paitsi veistoksista heittyvät kauniit varjot.
Marnon veistoksissa on käytetty monia materiaaleja erilaisista puulajeista (laskin teostiedoista yhdeksän eri puulajia) kiveen ja koskelon sulkaan. Luonnosta lähtöisin olevat materiaalit, erityisesti puu, hallitsevat veistoksia, mutta kuten näyttelytiedotteessa muistutetaan, teokset ovat yhdistelmä ”luonnollisissa ja luonnottomissa prosesseissa syntyneitä materiaaleja”. Tämän voi ajatella koskevan sekä veistoksia että Sippolan ääniteosta; yhdistyväthän siinäkin syntetisaattorilla ”luonnottomasti” tuotettu ääni ja luonnon äänet. Luonnollisen ja luonnottoman vuoropuhelua voi nähdä myös tavassa, joilla veistoksia on työstetty: paikoin puun pinta on esimerkiksi työstetty silkkisen sileän näköiseksi ja käsitelty (maa)pigmenteillä, paikoin taas puun pinta on jätetty rosoiseksi ja käsittelemättömän näköiseksi. Yleisesti veistoksista jää tunne, että niitä on tehty hitaasti ja materiaaleja tunnustellen ja kuunnellen.
Toinen näyttelyn veistoksista, Huhut, koostuu kahdesta hahmosta, joista toinen on asetettu veistoskorokkeen päälle ja toinen nojaa siihen ilmeikkäästi hieman etukenossa. Hahmoissa on etäistä ihmismäisyyttä, mutta myös muihin lajeihin viittaavia piirteitä – seisovan hahmon toinen jalka esimerkiksi muistuttaa hevosen jalkaa. Tätä puista kaviojalkaa tekee hirvittävästi mieli sivellä, niin silkkisen siloiselta se näyttää. Läheltä katsottuna paljastuvat myös jalan pinnassa kauniisti vaihtuvat hienovaraiset värit. Toinen hahmoista muistuttaa puolestaan hieman naisen torsoa: sillä on pehmeästi kumpuileva keskivartalo, jonka halkaisee – jotenkin kouristavasti – puussa oleva juopa. Hahmon selkää ja kipsiohimoita kiipeilevät kaarnalevyjä muistuttavat elementit, jotka välillä katsoessani koin hahmoa suojaaviksi, välillä taas uhkaaviksi.
Toinen suuri veistos, Hyvä kuollut, on kulmikas rakennelma, jonka päällä tasapainottelee kallellaan hieman koppakuoriaisen kuorta muistuttava otus, jonka selästä kaareutuu luumainen uloke. Veistosta hallitsee kulmikkuus, risteilevät laudat ja niiden muodostama rakennelma, joka ei kuitenkaan näytä varsinaisesti palvelevan mitään tarkoitusta. Rakennelma paljastuikin sitä pidempään tarkasteltuani ajatuksia herättäväksi. Puusta leikatut laudat ja niiden kiinnittäminen toisiinsa rakentelumielessähän on leimallisesti ihmisten hommaa, mutta yleensä rakentelulla pyritään johonkin hyödylliseen lopputulokseen: rakennetaan vaikka talo, vaja tai vene. Veistoskokonaisuutta kannattelevaa rakennelmaa katsellessani olin lopulta oikeastaan aika vaikuttunut siitä, miten se ei kerta kaikkiaan muistuta mitään. Se vain on, ja sen selässä köllöttelee tuo outo otus.
Summers lament on äänineen ja veistoksineen vahvatunnelmainen kokonaiselämys, jossa kannattaa vaeltaa tilassa veistosten ympärillä niitä eri kulmista tutkien, sillä eri puolilta paljastuu erilaisia muotoja, tekstuureja ja sävyjä. Vielä on viikonloppu aikaa vierailla näyttelyssä!
Hanna Marnon ja Harri Sippolan ”Summer’s Lament” Taidehalli Hämeessä (Hallituskatu 14, 13100 Hämeenlinna) 20.10.2024 asti.
