Historialliset dekkaristit kirjastolla
Keskiviikkona 9.10.2024, haastavasta syysmyrskystä huolimatta kirjastolle oli kokoontunut kuulemaan historillisten dekkareiden kirjoittajia, nelisenkymmentä aiheesta kiinnostunutta.
Kirjastotoimenjohtaja Heli Huotakoski haastatteli Laura Anderssonia ja Terttu Auteretta.
Molemmat kirjailijat edustavat historiallisten dekkareiden kirjoittajina myös ns. cozy crime genreä, joka on fiktiivistä rikoskirjallisuutta ja sen pääsia ei ole väkivallalla pröystäileminen, eikä julmien yksityiskohtien kuvailu vaan esimerkiksi rikoksen ympärillä toimivien henkilöiden ja ihmissuhteiden kuvailu sekä miljöökuvaus.
Kirjailijat kertoivat omasta kirjoittamisestaan, inspiroitumisestaan, henkilöhahmojen syntymisestä, taustatyöstä ja henkilöiden asettamisesta aikaan ja paikkaan.
Terttu Autere, joka on hämeenlinnalainen, sijoittaa kirjansa 1930-luvulle ja Laura Andersson, Helsingissä asuva, kirjoittaa 1940-luvun sodanjälkeisestä Helsingistä. Terttu Autereen romaanit sijoittuvat jonnekin luovutettuun Karjalaan.
Molemmat käyttävät teostensa taustoittamiseen mm. aikakauden naistenlehtiä ja niiden mainoksia, saadakseen arkipäivän kuvan ihmisten elämästä, tietenkin taustatyö on paljon laajempaa, mutta lehdistä voi aistia ja nähdä kulloisenkin ajan henkeä. Kummallakin esiintyy aikausille epätyypillinen naishahmo, joka haluaa säilyttää itsenäisyytensä naisena erilaisissa rooleissa.
Terttu Autereen kirjojen päähenkilö on lääninrikosetsivä Juhani Kuikka, joka on naimisissa äidinkielen opettaja Onervan kanssa. Laura Anderssonin teosten päähenkilö on Lili Loimola, joka on naimisissa, mutta asuu erillään miehestään ja on itsenäinen nainen, joka ei halua perustaa perhettä.
Tässä kohdassa tunnustan, että en ole lukenut kummankaan henkilön teoksia, mutta tänään aloitan.
Kirjastolla halusin kuulla nimenomaan näitä kirjailijoita, koska en heidän tuotantoaan tuntenut aikaisemmin.
Tilaisuuden loputtua jonotimme vierustoverin kanssa kirjastoimenjohtajan haastattelussa esillä nähtyjä teoksia ja saimme sokkona sellaiset, joita ei ollut varattu, minulle valikoitui Terttu Autereen kaksi kirjaa.
Toiset ihmiset ovat löylyn lyömiä, minä kuulun sarjaan kirjan lyömät, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Rakastan kirjoja, kaikkia kirjoja, suuria ja pieniä, tunnettuja ja tuntemattomia, jokainen uusi lukematon kirja on jännittävä seikkailu ja jo luettu on tuttu ja turvallinen. Tätä kirjoittaessani lepäävät vierelläni kaksi Terttu Aautereen kirjaa Kaunis mutta kuollut ja Lumen kätkemä, siinä ne värisyttävät sivujansa ja supisevat, että koska se lopettaa ja aloittaa meidän lukemisen.
Laura Autereen dekkarit haen luettavaksi, kun niitä vapautuu varauksesta ja palautuu kirjastoon.
Olen myös dekkarifani, pääasiallisesti perinteisen ja cozy crime dekkarikirjallisuuden lukija. Syystä tai toisesta juuri syksy aktivoi dekkarien lukemisen, ehkäpä pimeys kirvoittaa minussa lievän murhanhimon – mene ja tiedä- mutta lukeminen lieventää synkkää mieltä ja estää pahimmat kuristamisen tarpeet, siellä dekkarin sisällä saa maistella murhia ja niiden syitä ja lopussa on lukijan mieli taas seesteinen ja puhdas.
Oma kirjoittamani dekkari on ollut työn alla noin 50 vuotta ja olen jo päässyt alkulauseeseen: Oli synkkä ja myrskyinen yö. Kirjan loppua odotellessa luen muiden kirjoittamia kirjoja, kuten tänään kuulemieni kirjailijoiden teoksia.
Tässä muutamia teoksia heiltä:
Laura Andersson: Sirkusnaisen arvoitus
Toiset 24 yötä jouluun
Tyttökodin tapaus
Kuolema Kulosaaressa
Terttu Autere: Kaatuvat kulissit
Kuka murhasikaan rouva Holmin ?
Sen edestään löytää
Kuokkavieraana kuolema