Otto Willberg, matalien taajuuksien hyytelöä
Otto Willberg, Lontoo, Englanti
Linna Jazz Yöjamboree, Suisto klubi, 27.7.2024 klo 22
Otto Willberg soittaa melodisia täyteläisiä, lähes hyytelömäisä bassokappaleita, jotka on luotu filtteriefektillä sähköbassolla ja elektronisilla saundeilla. Erilaista ja silti kotoisaa funkkia ja fuusiota yhdistelevä musiikki on välitöntä ja vakuuttavaa.
Otto Willberg soittaa lähes pelkästään bassolla. Harva rakentaa musiikin näin matalille taajuuksille ja pohjautuen vain soittimeen, jota pidetään usein taustalla ja tuomassa täyteläisyyttä musiikkiin tai korostamassa sen muotoa ja liikettä. Bassosoittimien tärkeys, monipuolisuus ja upeus tulee harvoin esiin ja siksi on merkityksellistä nostaa esiin Willbergin tyyppisiä musiikin tekijöitä, joille basso on se tärkein ja jopa ainoa soitin.
Bassolla saa tehtyä monipuolista ja taidokasta musiikkia, joka on miellyttävää ja täyteläistä. Basistit ovat usein erityisen näppäriä soittajia. Hienovaraisen ja matalan äänen tuottamisessa tarvitaan sorminäppäryyttä ja kehollisuutta, ehkä syvempää läsnäoloa musiikille, kuin muilla soittimilla, jotta pääsee musiikin ytimeen. Sinne, missä ääniaisti ja tuntoaisti sekoittuvat kaikkein selkeiten toisiinsa ja on vaikea erottaa, kummasta aistikokemuksesta on kyse. Sellaiselle kokemiselle pitää tietenkin olla tilaa eikä se aina ole helppoa anniskeluravintolakonserteissa ainakaan samalla, kun viettää aikaa ystävien kanssa.
Willbergin konsertin alussa piti virittää itsensä oikealle taajuudelle ravintolan hälyssä. Omalaatuinen musiikki, joka soi matalilla taajuuksilla vaati hienosäätöä kuuloelimissä. Ensimmäinen kappale meni oikeastaan totutellessa toisenlaista kuuntelemisen tekniikkaa, sillä basso yksinään soi tilassa resonoiden sekä läsnäolevien kehojen kanssa että esineiden ja seinien kanssa. Jokainen materiaali reagoi bassotaajuuksiin eri tavoin. Moni tietää tämän empiirisistä tutkimuksistaan, kun teininä vertailtiin, kenen isän autossa basso tuntuu parhaiten kehossa ja kenen autosta se kuuluu eniten ulos.
Jokainen kokee musiikin eri tavoin ja toisille matalat äänet ja bassolla tehty musiikki on kauhistus. Minun hermostoni mieltää bassoäänet rauhoittavina, miellyttävinä ja kotoisina ja siksi ilahdun aina suunnattomasti, kun joku keskittää koko musiikkinsa bassoille, ei siis vain matalille taajuuksille kuten esimerkiksi ambientissa, vaikka se usein on rauhoittavaa äänimassaa.
Willbergin musiikki ei sensijaan ollut massaa, se oli näppäilevää pamppailevaa ja yllättävää. Erilaiset elektroniset äänet rytmittivät ja kerrostivat basson hyllymistä. Kappaleet olivat kuin hyytelöä, eri värisiä ja erilaisella viskositeetilla hyllyviä kokonaisuuksia.
Ehkä seinänvieressä lavan edessä istuessa elektroniset saundit olivat liian kovalla bassoon nähden, mikä välillä haittasi kokonaisuuden hahmottamista ja leikkasi hyytelöön liian terävän reunan.
Konsertin ehdottomasti paras kohta oli, kun basson sähkö lakkasi ja kuulimme vain kielten akustisen pamppailun sekä Willbergin ”laulaman” dyydyttelyn, jolla hän imitoi basson ääniä.
Willberg näytti siltä, että hän soittaa omassa olohuoneessaan kavereiden kesken. Rento ja jammaileva esitys oli miellyttävä ja jotenkin vitsikäs. Voin kuvitella, miltä esitys näyttää, tuntuu ja kuulostaa esimerkiksi galleriatilassa tai vaikka purkutalossa. Omassa maailmassaan bassottelevassa henkilössä oli jotakin hyvin performatiivista ja omalaatuisessa musiikissa jotain kotoisaa ja tuttua.
Ota Otto Willberg seurantaan Instagramissa @ottowillbergexperience
Tutustu tuotantoon tai hanki levy täältä.