Hämeenlinnan 76-vuotias taiteilijaseura on rakentanut Linja-autoaseman
kulttuuritilaan kevätnäyttelynsä ja se on katsottavissa vielä 2.6.204 asti.

Kerrattakoon vielä, että Hämeenlinnan Taiteilijaseura sai alkunsa 1940-luvun
lopussa Hiilikerhosta eli hiilipiirustus
illoista, joita alettiin toistuvasti järjestää taiteilijoiden kodeissa viikottain.
Taiteilijat harjoittelivat elävän mallin piirtämistä, väriteorioita ja taidehistoriaa,
opettaen toinen toistaan.
“Hiilikerho” kokoontuu edelleen Taidekasarmin tiloissa elävän mallin piirtämisen
merkeissä kevät – ja syyskaudella.
Piirustusillat ovat kesän tauolla kesän ja alkavat taas syksyllä.

Nyt olemme kuitenkin Taiteilijaseuran kevätnäyttelyssä Linja-autoasemalla.
Yli 200 kävijää on nähnyt näyttelyn tähän mennessä, Kulttuurimummon mielestä tuo
on mainio saavutus, ottaen huomioon, että lähes koko näyttelyn ajan on vallinnut
hieno kesäsää, joka pitää osan ihmisistä kotipuutarhoissa ja ulkoilmasta nauttimassa
ja matkailukausi on vasta edessä.

Tila itsessään on jo monissa kulttuuritapahtumissa koeteltu ja sopii melko kelvosti
taidenäyttelytilaksi valaistuspuutteistaan huolimatta, ilmastointi kuumana päivänä toimii “läpivetomenetelmällä”, eikä
pitkän katsomissession aikana tullut liian kuuma. Tila on kokonaisuudessaan
käytetty näyttelyn tarpeisiin ja viimeinen työ tervehtii ikkunasta lähtijää. Lattiatila on
hyödynnetty muutaman veistoksen tarpeisiin.

Kulttuuritilan kiinteä neonvalovalaistus yksinään on hiukan vaatimaton ja se
aiheuttaa heijastuksia erityisesti lasin alla olevien töiden pintaan ja on hankalaa
katsomisen kannalta. Toisaalta valaistus on melkein kaikille teoksille tasapuolisen vaikea, mutta jotkin teokset jäävät selkeästi toisia enemmän pimeään.

Tämän keväisen näyttelyn ovat koonneet taiteilijaseuran jäsenet Tarja Nurkkala ja
Tiina-Katriina Mustonen. Teemalla Nostoja: “ Näyttelyssä voi nähdä teoksia, jotka
ansaitsevat tulla vielä kerran nostetuksi esille. Näyttely koostuu vuosien varrella
työstetyistä teoksista sekä tämän hetken taiteesta. “(Näyttelyesite)
Näyttelyn varhaisin työ on vuodelta 2004 ja viimeisimmät ovat tämän vuoden
tuotantoa.
Valtaosa töistä on maalauksia , mukana on myös mm. keramiikkaveistoksia,
puupiirroksia ja tekstiilitöitä.
Mielenkiintoinen teemavalinta tuo oman vaikeutensa näyttelyn kokonaisuuden
hahmottamiseen, töiden sanoma on kovin erilaista kullakin taiteilijalla, joten teoksia ei voi katsoa kokonaisuutena. Näyttelyyn on valittu teoksia kaikilta näyttelyyn teoksia tarjonneilta.

Näyttely antaa kuvan taiteilijoiden erilaisesta ajattelutavasta ja erilaisista tekniikoista
ja siitä kirjosta mitä kuvataide katsojalle antaa, täältä löytyy jokaiselle jotakin
kiinnostavaa.

Minua kiinnosti monikin työ ja taiteilija , otan tähän muutamia omia mieltymyksiäni.
Tommi Lundbergin työtä Samoaja( 2023, akvarelli) herätti minussa metsän tuoksun
ja värin, juuri itse vaellusretkeltä tulleena. Tunnelma on kohdallaan. Suolla utuisena
hetkenä hiljaisuudessa.
Tommi Lundberg on hämeenlinnalainen itseoppinut taiteen tekijä, joka liikkuu tyylistä
toiseen, etsii tapoja toteuttaa itseään. Hän piirtää ja maalaa digitaalisesti sekä
akryyleillä, hiilellä ja lyijykynällä.

Juha Laurikaisen Valta vaihtuu, kuihtuu, haihtuu kuin halla aholta (2021, serigrafia,
guassi paperille) muistuttaa ajankohtaisella ja samalla ikuisella teemallaan meitä
vallan olemuksesta. Enpä menisi vannomaan, ettei kyseisen työn nimessä olisi
jonkinlaista piilevää poliittista sanaleikkiä mukana.
Juha Laurikainen on taiteen ja muotoilun raskaan sarjan ammattilainen joka tekee
taiteellista työtään Hämeenlinnan taidekasarmilla. Hän toteuttaa työnsä serigtafian,
guassimaalauksen ja piirtämisen tekniikoilla.

Mari Isotalon työ Häilyvää (2024, öly kankaalle),on taattua Mari Isotaloa , muodot ja
värit ovat pehmenneet. Naisen katse on juuri ennen tunnetta, vähän epätietoinen.
Mari Isotalo työskentelee Hämeenlinnassa Taidekasarmilla. Hän on valmistunut
kuvataiteilijaksi Satakunnan Ammattikorkeakoulun kuvataiteen Kankaanpään
taidekoulusta. Hän maalaa öljyväreillä ja on tunnettu lapsiaiheisista teoksistaan.

Heikki O.Jokisen kolme akvarellia vuodelta 2023 Vanajaveden rannalla, rakas
maisema kaupunkilaisille ja taiteilijalle, ikuisesti sama ja ikuisesti uusi. Jokisen
akvarellien edessä on pakko hiljentyä.

Heikki o: Jokinen on piirtäjä, akvarellisti, graafinen suunnittelija. Opiskellut Vapaassa
taidekoulussa, Ateneumin graafisella linjalla ja Mainosgraafikkojen koulussa.

Ilkka Vuojalan kuvituskuvia olisi voinut silmäillä vaikka kuinka pitkään, erityisen
kiehtovia olivat kuvitukset Tapani Baggen kirjaan Kirves Reetta.
Ilkka Vuojala on Taiteen maisteri koulutukseltaan, Pilapiirtäjä, taiteen tekijä ja
kuvataiteen opettaja.

Tässä vielä luettelo kaikista näyttelyn osanottajista.
Aintila Katri, Bergman Anna-Maija, Dufva Pirjo, Eriksson Anna-Kaisa, Ertamo
Sampsa, Haanaho Anna-Kaisa, Heino Pirjo, Honkajuuri Anni, Huotala Heli, Huttunen
Pirkko, Isotalo Mari, Jokinen Heikki O, Kara Ritva, Laurikainen Juha, Lundberg Tommi,
Lähteenmäki Sanna, Lähteinen Eira, Maula Eeva-Maija, Miilumäki Kirsti,
Mikkola Mikko, Mustonen Tiina- Katriina, Niemelä Mirja, Niskanen Juhani, Niskanen
Ulla, Nurkkala Tarja, Partanen Pirjo, Pasanen Lea-Sisko, Pullinen Jouko, Pullinen
Pentti, Rantala Irja, Suomalainen Mervi, Tahvanainen Ilma, Tirkkonen Noora, Toivola
Tuire, Tuomi Senni, Vaarula Päivi, Vastinesluoma Rauni, Vilkuna Anna, Vuojala
Ilkka, Vänttinen Elina, Ylitalo Virpi