Kävijäkokemus: Hauhon musiikkijuhlien konserttisarja Hämeenlinnan Verkatehtaalla 24.04.2024Marzi Nyman 360 °
Marzi Nyman, raja-aitoja kumartamaton muusikko, pianisti, kitaristi, säveltäjä, kapellimestari
Jazz- ja rock yhtyeissä soittanut , “tunkee hanakasti jalkaansa taidemusiikin ovesta
sisään”(Käsiohjelma)
Niko Kumpuvaara, harmonikkataiteilija
Kokenut ja palkittu muusikko, soittaa klassista nykymusiikkia ja rytmimusiikkia.
“painii aikamme klassisen musiikin puolella keskiraskaassa sarjassa” (Käsiohjelma)
Ville Herrala, kontrabasso
Monipuolinen jazzmuusikko, on soittanut useissa suomalaisissa kokoonpanoissa
“Tanakkaa ja jöpisevää bassotaidetta”(Käsiohjelma)
Hauhon musiikkijuhlien jousikvartetti
Eriikka Maalismaa, viulu
Hän on toiminut useiden orkesterien konserttimestarina, kamarimusiikin ohella tekee
monipuolisesti töitä eri musiikin lajien alueilla.
Lina Leikola, viulu
Kamarimusiikki on hänen sydäntään lähellä, osallistunut useille mestarikursseille ja soittaa
erilaisissa kamarimusiikkikokoonpanoissa.
Olli Kilpiö, alttoviulu
Kokenut kamarimuusikko ja Radion Sinfoniaorkesterin alttoviulisti, soittaa useissa
kokoonpanoissa ja musiikkijuhlilla. Perustanut Hauhon musiikkijuhlat vuonna 2001 ja toimii
tapahtuman taiteellisena johtajana.
Mikko Ivars ,sello
Kamarimuusikkona esiintynyt useilla suomalaisilla ja ulkomaisilla musiikkijuhlilla solistina ja
kokoonpanoissa, Radion Sinfonaorkesterin sellisti. Hän on perustanut Hauhon musiikkijuhlat
ja toimii tapahtuman taiteellisena johtajana.
Suren kaikkien teidän puolesta, jotka ette päässeet tai muusta syystä ette olleet
keskiviikkona Verkahtehtaalla kuuntelemassa Marzi Nyman 360 ° konserttia.
Konserttisaliin saapuminen on omanlaisensa harras ja jännittävän tunnelmallinen
tapahtuma, minulla on oma numeroitu paikkani, jossa saan istua rauhassa ja kuunnella, ei
tarvitse leikkiä, laulaa tai tanssia, otat vastaan sen mitä on tulossa. Mutta voi Marzi mitä
teit, lauloin konsertin lopussa Kalliolle kukkulalle muun yleisön kanssa, tein sen
vapaaehtoisesti ja suurella innolla, keuhkojen pohjasta. Voi hyvänen aika, onneksi eivät
lapseni olleet näkemässä ja kuulemassa.
Kaikki näytti aivan normaalilta kamarikonsertin asettelulta jouset ja piano paikoillaan
konserttia odottamassa. Marzi Nyman pukeutuneena tyylikkääseen ja arvokkaan näköiseen
esiintymisasuun. Ensimmäinen kappale “Pour, Iiro” pianolle ja jousille, musiikillinen
muotokuva Iiro Rantalasta. Kolmessa osassa, I Raggety-Drag, II All the licks I ever had, III
Multible ballads in B , hienoa Iiromaista (marzimaista)pianoa, alkuun lähdettiin
kamarimuusikkojen kokoonpanolla, musiikki oli melko hillittyä, ehdin siinä vielä totutella
itseäni konserttiin ja ajatuksia piti koota tähän saliin, kunnes viulistin kännykän näpelöinti ja
alttoviulistin sähköhammasharjan käyttö kesken virtuoosimaisen pianosoolon antoivat
ymmärtää, että tämä on vasta alkua johonkin vielä tuntemattomaan.
Toinen osa György Ligeti , Musica Ricercata,osa VII. Cantabile, molto legato.
Kolmas osa ensimmäisestä setistä oli Marzi Nymanin Studwater, joka oli omistettu Oriveden
musiikkileireille, toi harhailevat ajatukset maan pinnalle, siltä kappaleelta ei päässyt enää
pakoon.Kokoonpanoon olivat tulleet mukaan myös Niko Kumpuvaara, haitaristi ja Ville
Herrala, basisti. Studwaterissa saattoi kokea musiikkileirin raikkaan tunnelman, iloista
vahvaa toimintaa, se maistui vapaudelta.
Kuulemisen ja näkemisen nautinto on kohdallaan kun Suomen eturivin muusikot esittävät
riemullista ja voimallista musiikkia, hymynkare huulillaan.Huomasin istuneeni täysin
jähmettyneenä paikallani jossain musiikin syövereissä, etten ymmärtänyt lähteä paikaltani,
väliajan alettua.
Marzi oli pukeutunut toiseen settiin vähän rockinpiin vaatteisiin ja sähkökitaraan.
Toinen osa oli nimeltään” Suuri suomalainen laulukirja” joka oli Marzi Nymanin sovituksia
vuosien varrelta. Säkkijärven polkka, Finlandia, Moottoritie on kuuma, Juokse sinä humma,
Outo tyttö mm.
Finlandia oli yksi mielenkiintoisimmista sovituksista, se soi jylhästi niinkuin vain Finlandia voi
ja kuinka voimallisesti kvartetin jouset soivat ! Marzin Outo tyttö oli karhean kaunis. Juokse
sinä humma oli ehdoton suosikkini, valtava energia ja voima vyöryivät lavalta saliin, kuin
Sergei Eisensteinin Panssalaiva Potemkinista.
Säkkijärven polkassa sai harmonikkataiteilija revitellä sooloa oikein hartiavoimin, eikä
tahtonut tuolillaan pysyä.
Toisen encoren ylläri Marzilta oli tuo alussa mainitsemani yhteislaulu Kalliolle kukkulalle
Chydeniuksen sovituksena ja häntä kunnioittaen.
Toivotaan lisää lennikalletaipaleita, iirorantaloita ja marzinymaneja suomalaiseen klassiseen
musiikkielämään. Huippumuusikot ja uudet sovitukset ja sävellykset saavat konserttisalit
täyteen, väheksymättä lainkaan perinteistä “ kuolleitten säveltäjien” klassista musiikkia.
Hienon musiikin ei tarvitse olla vakavaa ja ryppyotsaista ollakseen korkeatasoista.
