Kunnari, Nieminen, Polameri esiintyivät Kirjaston Avolavaklubilla keskiviikkona
3.4.2024
Tanssitaiteilija Tanja Kunnari on tanssija, joka tekee työtä esiintyjänä, opettajana,
koreografina ja tuottajana. Hän on valmistunut Turun konservatoriosta tanssijaksi.
Kahdeksantoistavuotisen uransa aikana hän on työskennellyt esiintyjänä useissa
produktioissa ja VOS-teattereissa sekä tanssinopettajana useissa tanssikouluissa ja
opistoissa.
Salla Nieminen on Hämeenlinnassa asuva monialainen taiteilija, joka työskentelee
tanssin, esitystaiteen, valokuvan ja runouden välimaastoissa ja risteyskohdissa.
Koulutukseltaan hän on taiteen maisteri, filosofian maisteri ja nykytanssija. Sallalle
sekä taiteen tekeminen että kokeminen ovat tapoja tutkia maailmaa ja ihmisenä
olemista.
Kunnari ja Nieminen ovat Tehdas Tanssii-festivaalin taiteellinen johtajakaksikko.

Antti Polameri on pitkän linjan monipuolinen muusikko, rumpali ja säveltäjä. Hän on
mukana muun muassa Kassun jameissa, Avolavaklubin isäntänä ja ollut mukana monissa eri
musiikkiprojekteissa.

Menin tilaisuuteen avoimin mielin, kuin nykytaidetta katsomaan, johonkin uuteen ja
ennen kokemattomaan.
Tanja Kunnari ja Salla Nieminen ja Antti Polameri ovat kaikki omissa lajeissaan
ammattilaisia, Polameri muusikkona ja Kunnari ja Nieminen tanssijoina,
odotettavissa oli laadukasta esiintymistä.

Minulle oli ennen kokematonta mennä katsomaan tanssiesitystä paikkaan, jossa ei
ollut pääsylippuja, ei numeroituja istuinpaikkoja, ei erillistä estradia eikä häiriötöntä
ympäristöä. Niinpä menin aikaisin kirjastolle saadakseni varmasti eturivistä paikan,
jos vaikka joutuisin tuolistani taistelemaan.
Väkeä alkoi tulla, ei kuitenkaan ruuhkaksi asti, joten en joutunut verissäpäin
ottamaan paikkaani.

Tapahtuma alkoi Salla Niemisen tanssilla, ilman rumpuja ,
hiljaisuudessa. Kunnari ja Polameri seurasivat katseillaan, kuin olisivat ohjailleet
tanssin liikettä. Kunnari ja rummut tulivat mukaan.
Tanssi oli puoleensavetävää ja intensiivistä. Välillä olin westsidestoryssa välillä
aamuisella niityllä keijujen keskellä.

Kuulin päässäni myös orkesterin soittavan, milloin mitäkin musiikkia. Näin siellä
keijukaisen äänettömästi maasta irrallaan tanssivan kevät tanssia ja yhtäkkiä
mukana oli voimallinen ja katupoikamainen liike ja kumu, vähän takapihojen
rajuutta. Kaksi tanssijaa kaksi erilaista tapaa liikkua ja liikuttaa kehoaan, hienosti
muodostivat yhden kokonaisuuden. Toinen eteerinen sisäänpäin kääntynyt toinen
ulospäinsuuntautunut ja voimakas, pantterimainen. Sirkusmaisia upeita liikkeitä,
kiivasta vuoropuhelua, lähentymisiä ja loitontumisia. Kaikki kolme olivat tiivis paketti,
aika ajoin en havainnut rumpuja lainkaan vaikka ne olivat alati mukana.

Esitys oli hieno elämys, mukaansa imaiseva, mielenkiintoinen kokonaisuus. Pidin
kovasti kokemuksesta. Tanssi tempaisi minut mukaansa niin, etten liikahtanutkaan
paikaltani. Joitain kalliita sekunteja meni hukkaan ottaessani kuvia tanssijoista.

Kirjaston tila toimi hienosti esiintymislavana, heitin romukoppaan kuvitelman teatterin
tuoksuisesta ja näköisestä tilasta, tervetuloa nykyaikaan. Tanssijojden läheisyys ja
samassa tasossa katsojien kanssa esiintyminen oli voimallinen ja vuorovaikutteinen
kokemus.

“ Taide on ihmisyyden korkein aste. Siihen ei pysty kone. Se on kaiken tiedon,
kaiken kokemuksen, kaiken tunteen yhdistelmä, siksi jotkut taiteilijat ovat
kuolemattomia.” (Sami Sinkkonen, tanssija)