Herkkää, hengittävää keramiikkataidetta
Taidelainaamon Ikkunan taakse etsiytyminen uuden ikkunagallerianäyttelyn avauduttua on aina kuin
lahjapaketin avaisi: mitäs tällä kertaa? Maaliskuussa metaforisen lahjapaperikääreen alta kuoriutuvat
keramiikkataiteilija Anna-Kaisa Haanahon keraamiset veistokset: seitsemän herkkää keraamista möllykkää,
jotka seisovat tietenkin vankasti paikoillaan, mutta tuntuvat yhtä kaikki olevan liikkeessä ja heiluttelevan
hetuloitaan ikkunassa.
Veistossarjan nimi on Siccitas joka, opin myöhemmin, tarkoittaa latinaksi kuivuutta. Taiteilija kertoo
veistosten saaneen inspiraationsa ”suomalaisesta metsästä, kuivuudessa halkeilevista sienistä ja kesän
yleisestä kuivuudesta”. Puu-uunissa poltettuihin teoksiin on näyttelytekstin mukaan hyödynnetty kiehtovan
kuuloisia aineksia: ”kotimaista kaoliinia Kainuusta, riisituhkaa Japanista ja omenapuun tuhkaa mummolan
saunanpesästä.”
Vaikka teokset viittaavat metsään ja kuivuuteen, veivät ne omat ajatukseni aluksi vedenalaisiin
maailmoihin: pyöreähköt veistokset karheine ja röpelöisine pintoineen toivat mieleeni merisiilit, valaiden
hetulat ja kalojen kidukset. Kenties juuri pinnan hetulamaisuus sai ajattelemaan hengittämistä, ja veistokset
näyttävätkin siltä, että kenties ne salaa hengittelevätkin: niin pienesti, ettei katsoja sitä vain huomaa.
En voi väittää tietäväni keramiikkataiteesta teknisesti juuri mitään, joten luin mielenkiinnolla
näyttelytekstin kuvausta teosten polttoprosessista, joka on kestänyt kolmen päivän ajan. Tässä ollaan
hitaan ja omapäisen taiteen äärellä: kuten taiteilija itse toteaa, puupoltto, jolla teokset on valmistettu, on
arvaamaton, eikä lopputulosta voi kontrolloida. Jotain teosprosessin hitaudesta ja sattumalle antautuvasta
luonteesta voi mielestäni nähdä veistoksissa: ne ovat rauhallisia, vakaita ja jotenkin tyydyttäviä, juuri
sellaisia kuin niiden pitäisikin olla.
En yleensä mielelläni katsele näyttelyjä sillä silmällä, mitä teoksia ottaisin
omaan kotiini, mutta myönnettäköön tällä kertaa, että olisin mielelläni poistunut paikalta Tenebris (pimeä)
-niminen veistos kainalossani. Asettaisin sen kirjahyllyyni ja hypistelisin sitä usein; Haanahon teosten pinta
kutsuu koskemaan.
Anna-Kaisa Haanahon Siccitas Taidelainaamon Ikkunassa (Hallituskatu 14, Linnankadun puoli, 13100
Hämeenlinna) 26.3.2024 asti.