Hämeenlinnan Taitelijaseura järjestää yhteistyössä Hämeenlinnan kaupungin
kirjaston kanssa Taidehaastatteluja kirjaston Avolavalla.
Ensimmäinen haastattelu oli tiistaina 20.helmikuuta.
Paikalle oli saapunut kymmenkunta kuulijaa aina pääkaupunkiseutua myöten.
Taidehaastattelussa keskustellaan taiteilijan taidetaustasta, vaikuttimista,
taidetyöskentelystä sekä ajatuksista taiteentekijänä. Taiteilijalle merkityksellisiä
kirjoja kootaan näyttelyksi ja taiteilijaesittelee valitsemansa kirjat kuulijoille.

Ensimmäisessä tilaisuudessa Hämeenlinnan Taitelijaseuran edustajana
Tiina-Katriina Mustonen haastatteli kuvataiteilija Tarja Nurkkalaa.
Nurkkala on lapsesta saakka kirjoitellut, piirrellyt, laulanut ja soittanut ja liikkunut
paljon luonnossa. Omien sanojensa mukaan hän ei halunnut kilpailla soittavien
siskojensa kanssa, vaan valitsi kuvataiteen, joka oli hänelle ominainen maailma.
Ollessaan nuorena töissä Islannissa raputehtaalla, hänelle varmistui, että
maalaaminen ja kuvataide ovat hänen valintansa. Hän pääsi Pohjoismaiseen
kuvataidekouluun ja opiskeli Limingan taidekoulussa sekä Kuvataideakatemiassa, josta hän on valmistunut kuvataiteen kandidaatiksi vuonna 2002. Hän asuu ja
työskentelee Iittalassa, jonne hän omien sanojensa mukaan tuli sattumalta ja
miehensä työn perässä.

Iittalassa on hyvä asua siellä on kaikki mikä Nurkkalalle on
tärkeätä, maaseutu, luonto ja metsä erityisesti.

Teokset esiteltiin näyttötaululta ja ensimmäisenä nähtiin nimetön työ, jonka hän on
tehnyt tyttärelleen häälahjaksi. Teos lähti valmistumaan epäonnistuneesta työstä,
jota hän lähti kaivertamaan miehensä sähkökaivertimella. Teos syntyi vanerilevylle
hänen kaivertaessaan pieniä pisteitä levylle kun tehdessään kuunteli kuulokkeilla
mitä milloinkin Yle Areenasta mm. synnytyskokemuksia.
Teoksella ei ollut päämäärää se syntyi ikäänkuin tajunnanvirrassa. Teos on nimetön.

Nurkkala kertoi, että hänen työnsä ovat usein nimettömiä. Materiaaleina hän käyttää
mm. nauloja, joita hän käy rautakaupoissa ihailemassa, materiaaliksi käy tosin
melkein mikä tahansa,
Toinen esittelyssä oleva työ oli Perhonen, joka on tehty hyönteis neuloista, pohjana
hyönteislaatikko. Taiteilija kertoi tehneensä toisen siiven päivällä ja toisen yöllä, hän
ei yleensä työskentele öisin, mutta perhoseen keskittyminen yöllä oli rauhoittavaa ja
häiriötöntä.

Hänellä on päivällä kuitenkin työrauha, kun lapset ovat koulussa,
taiteilija on suurperheen äiti, lapsia on 11.
Teokset ovat yleensä yksinkertaisia, pelkistettyjä, niissä ei saa olla mitään
häiritsevää, kokonaisuuden tulee olla selkeä ja olennainen tiivistettynä.
Hänellä oli mukana muutama linolevylle kaiverrettu keskeneräinen työ, joita hän
kaivertaa samalla kun esimerkiksi juttelee lastensa kanssa, työt vain syntyvät.
Taiteilijalla on aina keskeneräisiä töitä, niistä löytää yllätyksiä. Keskeneräinen työ on
parasta, se on jo aloitettu, eikä ole aloittamisen tuskaa ja valkoisen paperin kammoa.
Taiteilija kirjoittaa myös runoja, kun hänestä tuntui , että luovuus on kuollut, runot
tulivat tilalle. Hänen työnsä olivat paljolti mustavalkoisia ja tuntui, että pitää saada
väriä.
Hän alkoi maalata erilaisia lehtiä; haavanlehtiä, tammenlehtiä, peräjälkeen
ympyrään, Mandalaan.

Jokainen lehti on erilainen, mitään samaa ei ole olemassa,
on vain suunnilleen saman näköisiä. Tarja Nurkkalan teoksia on nähtävissä mm. Taidelainaamon sivuilta.

Rakas harrastus on hänelle myös lukeminen, tilaisuudessa taiteilija esitteli viisi
itselleen tärkeätä kirjaa, joista ensimmäinen oli Hannu Mäkelän Isä. Kirja on
koskettava kertomus haperosta isäsuhteesta. Rehellinen ja suora, luontevasti
kirjoitettu.

Toinen Hannu Mäkelän teos Toden näköistä. Mäkelän kirjat pistävät
ajattelemaan ihmisen kokemusta ja tunnetta. Toivon pilkahdus auttaa jatkamaan.
Toinen kirja oli Caj Westerbergin runoteos Ennen ja jälkeen, joka on kirjoitettu
kuolleen vaimon muistolle . Runoissa on paljon vähässä, se on tiivistelmä surusta.

Seuraavana vuorossa oli Linda Boström-Knausgårdin Lokakuun lapsi, jossa kirjailija
kertoo kaksisuuntaisen mielialahäiriönsä hoidoista psykiatrisessa sairaalassa.
Sähköshokkihoidoista, jotka veivät pala palalta muistot. Hyvin kirjoitettu ja vaikuttava
kirja, kommentoi Nurkkala .

Antti Tuurin kirja Mies kuin pantteri oli seuraava esiteltävä, joka kertoo
downmiehestä, joka on Antti Tuurin ystävä viiden vuosikymmenen ajalta.
Tuurin suhtautuminen erilaisuuteen ja vammaisuuteen on lämmin ja arvostava,
maailma ei ole vain terveiden ihmisten maailma, kaikilla on oikeus olla onnellinen.

Tilaisuus oli, kuin pienoisnäytelmä, tiivistunnelmainen, mielenkiintoinen ja lämmin,
hyvin mielenkiintoinen tapa tutustua taiteilijan maailmaan, ajatuksiin teoksien
syntyyn.
Kaikille avoimen ja maksuttoman tilaisuuden järjestivät Hämeenlinnan Taiteilijaseura
ja Hämeenlinnan kirjasto.

Mielenkiinnolla jäämme odottamaan seuraavia haastatteluja, jotka ovat 9.4. Eira
Lähteinen ja 14.5. Tommi Lundberg.

Taidehaastatteluista pääset lukemaan lisää Taiteilijaseuran sivuilta.